KESKUSTELU

Nyt se poika on sitten pullotettu, kokonaista 20 litraa, bacchuksella tavataan.

Tulipa hyvää viiniä, väri on vähän haalenpaa punaista kuin oikeissa punaviineissä, mutta se maku, sitä ei voi kuvata muutoin kuin erinomainen, tuoksukin varsin mainio.
Prosenteja tuli melkein 15, mikä minusta on turhan paljon, sellainen 13,5 olisi ollut varsin soipiva, mutta hyvää silti on, tuoksu varmaan vielä paranee kun jaksaa odottaa muutaman viikon pullokypsymistä.
Dekantoin viinin kokonaista kolme kertaa, väri on kirkas ja läpikuultavaa, joten en usko että sakkaa kovinkaan paljon muodostu pulloon.
Marja aronia on todella hyvä raaka-aine kotiviinille ja karpalo antoi siihen sopivaa hapokkuutta, seuraavan satsin kun teen, niin pyrin puristamaan mehun irti ainakin 10kg suuruisesta määrästä ja sitten vielä juureksi kilo pari kokonaisia marjoja, tulisikohan sitten viinistä vielä tummempaa.
Tässä nyt istuskelen pullotusurakan päätteeksi ja naukkailen puolen pullollisen vertaista jämäviiniä, alkaa jo lämmittää, pitisiköhän lopettaa, huomenna on kuitenkin herättävä töihin.
Kokeilkaapa muutkin kotiviinin valmistajat Marja-aroniaa, siitä saa hyvän viinin, käymispaketin uutteita ei kannata käyttää jos on saatavilla kotoista marjaa.

Ostin tässä vuosia sitten pullon kotimaista "marjatilaviiniä".
Voi Herra mitä roskaa, toivottavasti asiat ovat parantuneet 10ssä vuodessa, ei ne ainakaan voi paljoa paheta.
Omatkin kokeilut ovat aikanaan olleet lähinnä säälittäviä.
Olutta esim. on todella vaikeaa tehdä.
Kaikesta tästä negatiivisuusdestä huolimatta toivon kaikille yrittäjille - olipa kysymyksessä pienteollinen tuotanto tai oman puutarhan tuotteet - hyvää jatkoa harrastuksensa parissa.
Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Pienpanimoiden toiminta Suomessa on hienoa ja tuotteekin hyviä.

Hieno homma että onnistu Pokasahan viini. Miten muuten, tuliko siitä makeaa vai kuivaa? Tuolla kuvauksella mikä oli yllä niin vaikuttaisi olevan tuollainen rosé-viinityyppinen ratkasu.

Juolukan kuorista saa syvänpnaista mehua, tuomalla myös hieman karvautta joka ei viinissä ole pahitteeksi. Sillä on hyvä värjätä.

Kyllä enempi rosé kuin tumma punaviini, kaunis väri ja todella hyvää, tuskin maltan odottaa pullokypsymistä.

Vaan miten se makeus/kuivuus?

Kuiva, makeahko, ei tarvinnut jälkimakeuttaa, kyynelehtii kauniisti.

Näin vapun kunniaksi laitoin sima-kiljut käymään. 10 l vettä 800 g fariinisokeria ja 700 sokeria. Sitruunoita 6. TOiseen 10 litraan 4 sitruunaa, 6 mandariinia, 4 limettiä kuoret ja hedelmälihat muttei valkoista ossaa. Sokeria yhteensä 2 kg jälkimmäiseen. Molempiin rusinoita noin 250g. Jos näistä tulee maultaan liian väkeviä niin sitten vaan laimennan ja lisään sokeria ja jatkan käyttämistä

Viimeinen erä viime vuodelta onnistui mielestäni todella hyvin näin alottelijalta. Tavoitteena ei ollut oikeastaan viini vaan vahva siideri eli noin 8 %. Sokeria siis vähemmän. Käytin arvioimiseen suoraan käymisen reaktioyhtälöä. Tietääkö kukaan kuinka hyvin tämä arvio toimii, osa sokerista varmasti kuluu muuhunkin? Tuskin kuitenkana kovin paljon, koska hiivahan käyttänee sokerin ja saa ainoastaan siitä energiaa omaan käyttöön.

No minä kirkastin edellisen erän kiljun jääkaapissa ja lapposin pariin otteeseen, kun käyminen oli jo loppu. Pistin Lidlin vitakraft vai mikälie mehupulloihin ja lisäsin noin 1-2 tl sokeria ja canderel makeutusainetta saman verran makeuden vuoksi. Mukavasti jälkikävi ja sai kauniit kuplat eikä toisaalta tullut liikaa painetta. Tässä menetelmässä on ongelmana se että pulloihin jää edelleen jonkinverran sakkaa, koska vähäiset hiivasolut lisääntyvät. Näin pullot pitäisi avata varovasti eikä niitä voi kuljettaa ennen nauttimista. Ei se sekoitettunakaan ole sameaa, mutta ei täysin puhdastakaan, eikä viiniä pysäytetä ja hiivaa tapeta, jolloin vatsakivut ovat teoriassa mahdollisia vaikkeivat todennäköisiä. Tietysti voisi lisätä jälkikäyneeseen paineiseen pulloon pysäytintä ja lapota uuteen pulloon, mutta lappoamisessa kuplia helposti menetetään. Mitenkä saisi kuplivaa siideriä/klijua ilman jälkikäyttämistä? Onko jollakin kokemusta elintarvikehiilihappojäästä? Mistä saa? Mitä maksa? Kuinka paljon laitetaan? Näin voisi viinin suoraan pysäyttää ja kirkastaa eli hiiva kuolisi. Laittaisi pulloon ja hiilihappojää hoitaisi kuplat pulloon. PS. sodastream ei kannata ehdottaa, ei toimi.

Nimimerkki markent kirjoitti tällaisen ohjeen aiemmin

On mehukellarissa 3 litraa simakiljua jota tein alkuvuodesta. 2 kpl. 1,5 ltr. pet nassakoissa. Toivon että eivät ole jysähtäneet.

Liian pieni hiivamäärä aiheutti liuottimen maun kiljuun pääkäymisessä joten se on juomakelvotonta, mutta kiinnostaa tietää miten muuten prosessi onnistui. Suuri osa sokerista on peräisin mörkistä siirapista josta jäi hiukan karvautta. Sitruunat sopivat harvinaisen huonosti makuun. Raparperista puristettu mehu olisi ehkä ok.

Pitäisi olla ihan pikkuinen muutaman litran tislaamo. Semmoisia sai joskus ostaa lasisia, mutta lain pitkä koura taisi lopettaa saatavuuden jo vuonna papu&kirves. Mites muuten on, jos tislaa keittiön hellalla, meneekö hella valtiolle rikosvälineenä? Lakihan on aika armoton. Joskus opiskeluaikoina sattui niinkin, että joku teki X valtion vehkeillä ja valtio takavarikoi ne valtion vehkeet rikoksetekovälineinä valtiolle joka romutti ne ja valtio osti uudet tilalle valtiolle. .

Hm, tietääkö kukaan miten teollisesti tuo valmistetaan. Miksi teollisessa siiderissä ei ole tuota hiivanhajua. Sitä on vaikea saada pois. Liekö tuo pysäyttäminen eli säilöntäaineen lisääminen siihen ratkaisu? No se selviää tällä kertaa.

Ehkä pitäisi käydä panimossa vierailulla.

Teollisessa siiderissä ei ole käymisen aikaansaamaa hiilidioksia, saman voit tehdä kotonakin juurikin käymispysäyttämillä, suodattamalla ja hiilihapottamalla esim sodastreamilla.

Niin, olen todennut että edellinen eräni kiljua ei maistunut kiljulle vaan haisi. Laitoin toiseen ämpäriin nyt pysäyttimet ja kirkastimen. Aion lapota suurimmat paskat pois ja sitten kunnolla hölskytellä ja kaataa useasti ämpäristä toiseen, jottta kaasut poistuisi. Pullotuksessa sitten oikeaa sokeria makeutukseen ja kuivajäillä kupla.

Liekö kuivajää tarpeeksi puhdasta tähän tarkoitukseen, ettei siitä jäisi joku sivumaku. EI ole erikseen mitään elintarvikekuivajäätä.

Muistan että muinoin opiskeluaikoina äijät puljasivat jonkunnäköistä pikakiljua, siihen käytettiin jotain pikahiivaa, appelsiinimehua, sokeria ja vettä (jos oli muutakin en nyt muista)
Juoma oli karmaisevan makuista (piti olla jotain pohjia ennekuin mokomaa suostui maistamaan), sekä sai miehen että vatsan täydellisen sekaisin )
Muistaakohan kukaan tämmöisiä jostain 80/90-luvun vaihteesta

Jossain vaiheessa muotia oli jättää appelsiinikiljusta hiiva pois ja antaa luonnon mikrobien hoitaa käyminen. Pari kertaa olen nähnyt sellaista tekelettä. Lopputulos oli aivan kaameaa bakteerilimaa. Ei tehnyt mieli koskea pitkällä tikullakaan moiseen, eikä siinä auttanut edes räkäkänni, kun haju ja ulkonäkö olivat yhtä miellyttäviä kuin limaisella sikalan sontaruuman poisto-ojan nesteellä. Mutta niin vain tekijäporukka hehkutti miten "luonnonhiivat" tekevät puhdasta ja vahvaa tavaraa.