KESKUSTELU

Jos ateisti/agnosti saisi väännettyä itsensä uskomaan ja palvomaan jotain jumalaa, mikä se olisi? Minkä valitsisit kaikista niistä tuhansista maailman jumalista, jotka on keksitty? Millä perustein?

Minä voisin alkaa palvoa Bastetia, muinaista Egyptin kissajumalaa. Siksi, että se on kaunis, viehkeä ja mysteerinen. Egyptissä se oli tanssin, nautintojen ja musiikin jumalatar ja suojeli ihmisiä myös demoneilta. Miksipä ei sellaista jumalaa palvoisi?

Itseasiassa olen suunnittelut veistää pihalleni metrisen Bastin puusta, maalata sen mustaksi ja laittaa sille asiaankuuluvat korut (kaulakääty, korvakorut). Sille olisi oiva paikka keskellä pihaa kukkaistutuksien keskellä, josta sen voisin vierailijoille esitellä omana jumalanani.

Eräänlaista bastetlaisuutta kylläkin toteutan jo nyt kahden kissani muodossa. Ne ovat jumalaisen kauniita ja yhdessä nautimme niin musiikista kuin välillä tanssistakin.

Tuntuvat monet ateistit Bacchusta palvovan.

Minä taas rupeaisin Shintolaiseksi ja näkisi jumaluuksia tuon tuossa. Krooniseen ateistiin ei uskonnon rationalisointi uppoa, mutta voin kyllä arvostaa elämän pieniä (ja suuria) ihmeitä

Ukko Yli-Jumalaa, natürlich.

Omasta mielestäni "luonnollisinta" olisi tietysti pyhittää luonto. Tai vastaavasti ehkä aurinko.
Jos tässä nyt haettiin kuitenkin samaistumista johonkin itse tunnustamaan yliluonnolliseen auktoriteettiin, tulee vastaamisesta vaikeampaa. Liian moni uskonto fundamentalistisella tasolla omaa arveluttavia aatteita ja käytäntöjä.
Mystiikan kannalta kiinnostaa eniten hinulaisuus ja rasta-nyahbinghi "uskonto". Edellä mainitut ovat mielestäni myös metafyysiikaltaan mielenkiintoisimpia, joskin näistäkin löytyy arveluttavuutensa.

Jos saisin itseni väännettyä uskomaan johonkin, "one love" aatetta vaalien ja kristillisen kasvatuksen saaneena ylistäisin varmaan herraa "His Imperal Majesty Haile SelassieI Jah RastafarI"

Tai mites Odin

Itse valitsisin jonkun luonnonuskonnon esimerkiksi intiaaneilta.

Tietoisesti en pystyisi oikeasti alkamaan palvoa mitään jumalia.

Mutta voisin ehkä tehdä kuin Brian Wilson ja George Harrison eli ottaisin jotain psykedeelistä huumetta ja alkaisin palvoa sitä jumalaa joka minulle siinä pilvessä ilmestyisi. Sehän olisi minulle sitten todellinen Jumala kun sen itse näin tai koin. Etukäteen voisin lukea kaikista jumalista, jotta alitajunta saisi paremmat edellytykset valinnalle.

Pyhyydentunne itsenään ilman tiukasti määriteltyä kohdetta. Moneen asiaan se hetkittäin sisältyy ihmiselämässä ja luonnossa ja kaikkeudessa.
Jokin asia vain saa hetkittäin sen tunteen aikaan kuin sädekehän: Lapsen syntymä,kauneus, kaunis luontoelämys, sankaruus, syvällinen kohtaaminen, rakkaus. Luettelosta tulisi pitkä.
Uskonnot lakeineen ja rituaaleineen eivät minulle sovi vaikka niihinkin hetkittäin sisältyy pyhyydentunne.

(On mielikuva että tätä on käsitelty jossain, mutten muista missä).