KESKUSTELU

Mikä on tämä aikamme kapitalistisimman sarjakuvalehden mielikuvituskaupungin asukkaan Pellen kädessä oleva työkalu nimeltään?

Se on eräs originaalimalli jakoavaimesta. Säätöruuvi puuttuu ja tilalla on hammastus. Hammastuksen tulisi olla säätyvässä leuassa ja säätökierukka kuvan hampaiden kohdalla. Tuollaisessa ilmaisussa riittää kun on tarpeeksi oleellisia elementtejä siinä näkyvillä.

Juttu on hieman sama kuin jos piirtäjä on piirtänyt aseen "luodin" ilmalennossa. Luoti ei ole luoti vaan siinä matkalla koko ammus hylsyineen.

Eli taiteilijan vapaudella tehdään noita pieniä nyansseja kokeneemman konemiehen ja sotilaan hauskuuttamiseksi. Mitä muita vastaavia piirroskepposia muuten on tuossa ihmiskunnan kenties tärkeimmässä dokumentaatiossa?

Heh, aika krouvin näköisiä työkaluja nuo wanhat viäntimet. Mitähän niillä on pystynyt edes tekemään - liekö niiden käyttötarkoituksena ollut alun alkujaan joku aivan muu kuin mutterien vääntäminen? Jotenkin tuntuu, että eihän tuollainen pää sovi mihinkään.

Monkey tai pipe wrench. Suomeksi en tiedä nimeä.

Tota mallia on kutsuttu mutterisorviks. Joskus muuten mutterit oli neliskanttisia.
Tosta vähän hienomekaanisempi malli on ihan käytössäkin joillain putkimiehillä.
Siinä on eräänlainen räikkä toiminto. Tv-shopissa myytiin joskus vastaavaan periaaatteeseen
perustuvaa ihmeavainta. Mutta kunnon Bahcon jakari on kuiteskin pätevämpi mutteri hommissa.

Oon nytte porukoilla juhannuksen selviämistilassa ja tässä on hyvää aikaa selailla muutama metri aku ankkoja. Kerron jos löydän.

Kuvaat Aku Ankkaa aikamme kapitalistisimmaksi sarjakuvalehdeksi.

Olisi mielenkiintoista lukea perustelusi tälle.

Niin olisi. En vain ole vielä kirjoittanut sitä.

No voisitko?

On niin monta projektia nyt päällä että ei kerkee. Katotaan tossa lokakuussa.

Ainakin englantilaisversioissa akuankkajakarista on yleensä
rengasrauta varressa. Aidossa amerikkalaisessa on kapea varsi. Olen
kerran elämässäni saanut akuankkajakarin sopimaan niin, että sen käyttö
on onnistunut. Se on paskin työkalu milloinkaan Bilteman jarrujousipihdin
jälkeen. Yleisimminhän näitä näkee hitsattuna englantilaisten traktorien
nostolaitteisiin murtumakohdan vahvistukseksi.

Jakarimalli lienee uinut Eurooppaan/Englantiin Fordin myötä.

Jenkeillä on muitakin persoonallisia työkaluja ja työtapoja, joita valitettavasti
toisinaan pääsee Euroopankin puolelle.

Se on se amerikan paska mikä valuu takaisin kun meidän omien sukulaisten mieleen tulee että vienpä amerikanherkkua köyhille.

Mutta oletteko panneet merkillle että "tyokaluihin tottuu", eli jos käyttää huonompaa tyokalua hieman pidempään ei enään huomaa heikkouksia siinämäärin, samoin kuin esimerkikis lähtee ajamaan uudella /oudolla polkupyorällä se tuntuu olevan vinksallaan joka suhteessa kun aivot vertaa edellisen polkupyorään mutta muutamien päivien jälkeen se menee kun tyhjää vaan..Tässä varmaankin selitys..

http://www.livescience.com/9664-brain-s ... -body.html
"We believe this ability of our body representation to functionally adapt to incorporate tools is the fundamental basis of skillful tool use," said Farnè's colleague Lucilla Cardinali. "Once the tool is incorporated in the body schema, it can be maneuvered and controlled as if it were a body part itself."

Olen huomannut myos että esim on parempi olla vain yhdenmallisia puukkoja kun on kerran tottunut sen ominaisuuksiin ei kannata ottaa erilaista heti perään/vaihdella voi tulla haaveri. Samoin keittioveitsien kanssa yhdellä veitsellä pärjää hyvin pitkälle kun siihen tottuu..
Esim kiinalaiset kokit tekee tällä kaiken leikkelyn keittiossä, tottumiskysymys..



Ja oletteko huomanneet että yleensä naiset ajaa autoa usein ns "ajattelemalla" hyvin "digitaalisesti" ja miehet "perstuntumalla" "analogisesti" eli miehillä todennäkoisesti auto tulee helpommin osaksi kehoa aivojen kannalta ja huonoonkin ajopeliin tottuuu ja sen vasta huomaa huonoksi kun ajaa selvästi paremmalla?

Kakarana huomasin tämän ilmion ensimmäisen kerran kun lainasin kaverin polkupyorää ja polkimet tuntui olevan ihan vinksallaan ja tarkistin mutta huomasin että ne oli ihan suorassa ja omassa pyorässä oli polkimet vinksallaan eli aivot oli kompensoineet vinksallaan olon pois ja polkimet tuntui suorilta omassa pyorässä. Siksi meidän havaintomme ei ole tässä suhteessa objektiivisia vaan mukautuneita.