KESKUSTELU

Addiktion voi kehittää mistä tahansa, ei se ole netin vika. Netti on vain yksi kommunikaation väline, ei enempää.

Mulla on netti auki 24/7 ja parhaimmillaan yli 4 päätelaitteella samanaikaisesti.

Oonko mä riippuvainen, vai oonko mä jo lopullisesti sisällä systeemissä?

Luulen että se taantuu ns. normaalikäytöksi, kunhan aikaa kuluu. Jostakin luin tutkimuksen, että Suomessa vapaa-ajasta käytetään nettailuun n. 25% (en muista tarkkaa lukua), kun taas Kiinassa luku on n.55%. Syyksi tähän sanottiin, että Kiinassa netti on niin uusi juttu tavallisille kaduntallaajille, joten he (innoissaan?) käyttävät paljon vapaa-aikaansa netissä. Oli siinä muitakin maita tutkittavana, mutta ei voi muistaa, kun samalla päällä joutuu vetelemään kesät talvet.

Muoks: Ja tuohon kysymykseen. En usko, että ihmiset ikinä hylkää nettiä, luulen että enemmän vaan verkostutaan mitä enemmän tekniikka kehittyy. Siis ellei mitään maailmanlaajuisia energiakriisejä tai luonnonmullistuksia tule.

Netti on helpottanut aivan mielettömästi lähes kaikkea vuorovaikuttamiseen liittyvää. Siitä luopuminen tai sen vaikutuksen vähentäminen tarkoittaisi erittäin voimakasta taantumaa. Mikä on esimerkiksi sen kätevämpää, että missä tahansa päin maata tai kuntaa porukka liikkuu, kuka tahansa voi milloin tahansa ottaa kehen tahansa yhteyttä yksinkertaisesti valitsemalla laitteen näytöstä henkilön ja kirjoittamalla viestin, sen sijaan, että ottaisi puhelimen tai menisi käymään?

Keskustelufoorumien tulevaisuus kuitenkin mietityttää. Olen nähnyt useamman foorumin, nousun, uhon ja tuhon, olen nähnyt noidenkin foorumien vuokset ja luoteet eli että välillä on kiinnostavaa keskustelua ja välillä ei. Tekniset "uudistukset" yleensä karkottavat käyttäjäkuntaa sieltä päästä minkä itse on kokenut mielenkiintoisimmaksi kirjoittajaryhmäksi, ja sitten tilalle pöllähtää uusia ihmisiä joiden tyytyväisyys uuteen eli "pilattuun" foorumiin tottakai ärsyttää. Eivätkö nuo ruojat tiedä miten tasokasta keskustelua täällä oli aiemmin, -kele!

Aloitin aikoinani junttifoorumi Suomi24:llä kun en muustakaan mitään tiennyt. Sitten vilkaisin yhtä tiettyä foorumia, mutta pelotti hivenen se kauhean oppineelta ja S24:ään verrattuna äärimmäisen sivistyneeltä vaikuttava keskustelu, tuumin että mitäs tämmöinen ei-kukaan siellä seassa tekisi. Vuosien päästä kuitenkin päädyin sinne ja oli mitä kiintoisinta keskustelua, kunnes silloinen ylläpitäjä päätti laittaa hyrskynmyrskyn ja ryhtyä muuttumisleikkiin. Uusi näkö ja muoto ei minua kiinnostanut ja poistuin. Sittemmin kun silloin tällöin kävin vilkaisemassa uudistunutta foorumia, jotenkin tuli vaikutelma että keskustelusta oli tullut ivallista ja pilkallista, enkä halunnut siihen enää mukaan. Siellä on sittemmin uudistuttu menneisyyden suuntaan ainakin kerran, mutta jotenkin kai eivät porukat enää viihdy kun ei siellä kyllä mitenkään kiihkeänä tuo keskustelu käy (jos otsikoista vain pari ylintä on saanut vastauksia meneillään olevana päivänä, niin en pitäisi foorumia valtaisana sukseena!)

Suomi24:stä on nykytilassaan muodostunut jotain niin vastenmielistä että minun on vaikea uskoa että enää koskaan tapaisin siellä tiettyjä suosikkikirjoittajiani. Tiedän ainakin yhden ihmisen joka vihaa pötköketjuja joista puuttuu tikapuurakenne - joka oli S24:n parasta antia!

Pitää kuitenkin sallia se että ihmiset eivät kaikesta innostu ja kyllästyvätkin, jotkut jopa lopullisestikin. Ei voi ikuisesti roikkua jossakin tietyssä foorumissa kiinni - siinä käy vain niin että kun sen käyttäjäkunta väistämättä vaihtuu tai vähenee, niin sitten tulee itselle paha mieli kun ei saa enää sitä päivittäistä huumettaan johon oli tottunut. Ne tietyt kirjoittajat, ne tietyt keskustelut. Kuinka loputtomiin samoista aiheistakaan voi lopulta jauhaa?

Jotkut ovat epäilleet että foorumikulttuuri kokonaisuudessaan elää lopun aikoja. Kaikki on jo nähty. Foorumit ovat kuolemassa pystyyn tyhjänpäiväiseen "sattuipa tänään hassusti päivällä" -tyyppiseen kommentointiin jota naapurukset tai tuttavat keskenään harjoittavat live-elämässäkin. Ehkä pitää odottaa että uusia polvia kasvaa ja kypsyy niin että heillä on taas sanottavansa siihen että oliko ensin muna vai kana, mistä se kana pissii jne.

Toisaalta itse olen havainnut että todennäköisimmin netissä joudun riitoihin juurikin itseäni nuorempien ihmisten kanssa, ja siihen olen lopen kyllästynyt. Jos nuorukainen (nainen tai mies) ei pysty kanssani keskustelemaan sortumatta nimittelyyn ja ivallisuuksiin, niin ehkäpä minun tulisi osoittaa jonkinlaista viisautta (jota en välttämättä omaa) ja välttää koko ihmistä.

Näinhän sitä yrittivät Elvikselle ja Lennonillekin toitottaa. Onneksi 50-luvulla ei ollut Facebookkia. Tosin, eiväthän nuo juuri kitaristeina sitten kunnostautuneetkaan vaan laulajina ja Lennon vielä laulujentekijänä.

En ole juurikaan hyötynyt toistaiseksi rahallisesti soittotaidostani, mutta henkisesti hyöty on ollut valtava. Pitänyt mielenterveyttäkin kasassa.


Omakohtaisesti netti on vähentänyt hieman tv:n katselua, mutta syönyt melkoisesti kirjojen lukua.