KESKUSTELU

Tämä on evoluutiopsykologian kannalta mielenkiintoinen kysymys esitettäväksi täällä,koska siitä näemme mitä kaukaisemmalla tasolla olemme vanhanajan ydinperheestämme ja itsestämme niin sitä ohuempaa on altruismi ja moraalinen käyttäytymisemme.

Eli sitä vähemmän olemme halukkaita uhraamaan itsemme toisten ihmisten puolesta,tai edes auttamaan heitä.

harmonian puolesta olisin valmis kuolemaan

Tuo kysymyksenasettelu kaipaisi hieman täsmennystä. Tarkoitatko että henkilö tietäisi täysin varmasti kuolevansa mikäli puolustaa jotain asiaa? Kaikki marttyyrit eivät ole tienneet kuolevansa mutta ovat ottaneet sen riskin. Tässä on merkittävä ero. Itse puolustaisin kuoleman uhalla montakin asiaa.

Sekoitat lisäksi evoluutiopsykologian aiheeseen johon se ei kuulu. Sillä mitä ihmiset vastaavat tänne ei ole suoranaista yhteyttä siihen miten he käyttäytyisivät tosi tilanteessa. En myöskään ymmärrä mistä vedät sen johtopäätöksen että ydinperheen hajoaminen johtaisi altruistisen käyttäytymisen vähenemiseen. Koko ydinperheen käsite ei ole kestävä kun sitä verrataan eri kulttuurien ja aikakausien perhemuotoihin Altruistiset tunteet ovat nimen omaan evoluutopsykologian mukaan myötäsyntyisiä ja geeneihin kirjoitettuja. Edward Westermarck väitti että moraalin perustana olevat erityiset tunteet ovat luonnonvalinnan tuottamia mielentoimintoja ja eräänlaisia ihmisen käyttäytymistä ohjaavia vaistoja. Westermarck teki laajoja vertailuja eri kansojen välillä ja totesi että moraaliin liittyviä tunteita on löydettävissä kaikista kulttuureista. Kulttuurista opitut käyttäytymiskoodit vaikuttavat tietysti myös moraaliseen käyttäytymiseen mutta silloin ei kyse enää ole varsinaisesti evoluutiopsykologiasta, vaikka aivomme pystyvät adaptoitumaan tilanteisiin sopivaksi niin yhdessä sukupolvessa tapahtuneet muutokset eivät muokkaa geenejä.

Jos saisin taivaspaikan ja 70 neitsyttä

Miten ne vaikuttavat perimään jos ne eivät muokkaa geenejä?

Itseni puolesta.

Anteeksi epäselvä ilmaisu. Tarkoitin tässä tapauksessa ydinperheen muutosta. Tarkoitus oli ilmaista se että pelkkä ydinperheen muutos ei riitä selittämäään altruistisen käytöksen vähenemistä.

Jatkan vielä:

Miksi ihmiset ovat valmiita altruistiseen käytökseen?

Sosiobiologian mukaan ihmiset eivät toimi ryhmänsä, perheidensä tai edes itsensä hyväksi; he toimivat tavalla joka maksimoi geenien kopioitumisen. Aivomme ovat adaptoituneet havaitsemaan altruistista käytöstä, se että arvostamme tiettyjä ominaisuuksia kuten pyyteettömyyttä, myötuntoa oikeudenmukaisuutta etc. ei johdu pelkästään kulttuurista vaan myös geeneistä. Voisi kuvitella että mitä pyyteettömämpää käyttäytyminen on sitä todennäköisemmin se johtuu geeneistä. Altruisminen käytös on hyödyllinen ominaisuus josta on ollut apua ihmisyhteisön sisäisissä vuorovaikutussuhteissa. Tämän takia se on kirjoitettu geenistöömme. Kun pikku Ayla toisessa ketjussa kirjoitti että hän valitsee lisääntymisparnerikseen mieluusti hyväkäytöksisen miehen voi syynä olla se että hänen aivonsa ovat adaptoituneet evoluution kautta tunnistamaan tällaisen käytöksen tärkeäksi ominaisuudeksi.

En minkään. Olen valmis elämään joidenkin asioiden puolesta.

John Carter voi tosin olla osittain oikeassa siinä että ydinperheellä on vaikutusta ihmisen moraaliseen toimintaan. Kehityspsykologian mukaan moraalinen järjestys on toisaalta edellytys yksilölliselle moraaliselle oppimiselle, toisaalta kollektiivisen moraalisen oppimisen lopputulos. Ihmisten välinen dialogisuus on mekanismi, joka saa aikaan moraaliset oppimisprosessit. Mikäli ydinperhe puuttuu ei tällaista moraalista järjestystä välttämättä ole, tämä voi johtaa kollektiivisen moraalisen oppimisen heikkenemiseen. Moraalisäännöt voivat olla kirjoitettu geeneihimme mutta ne voivat myös tarvita moraalisen järjestyksen jotta ne kehittyisivät oikein.

Sen puolesta että saisin elää vielä 100 vuotta (terveenä).

Ehdottomasti Isänmaan.

Myös olisin perheeni puolesta valmis uhrautumaan.

Ja mahdollisen taivaspaikan tottakai.

Tuhatvuotisen valtakunnan puolesta, jonka itseoikeutettu Kuningas olisin tuhat vuotta.. tai hasis sätkästä

En minkään... jaa no jos sais banaanin niin sitte ehkä!

***** tämä on jo toinen kysely jossa lähetään siitä että ihmisen pitäisi olla valamis kuolemaan jonkun puolesta.

Kuolema on se välttämätön ja halpa hinta jonka maksamme elämästä,evoluutiosta;muutos,vanhan katoaminen,on se välttämätön ja halpa hinta jonka maksamme kehityksestä,kulttuurievoluutiosta kohti parempaa maailmaa.

Monet nykyisistä äärifundamentalisista uskonnoista/utopioista,joiden puolesta ihmiset ovat valmiita kuolemaan,perustuvat pysyvyyteen ja samankaltaisuuteen.

Jos parempi tulevaisuus,todellinen,toteuttamiskelpoinen utopia on olemassa sen täytyy perustua muutokseen ja erilaisuuteen,jossa jokainen ihminen tarvitsee oman yksilöllisen utopiansa,jonka vuoksi elää tai kuolee.