KESKUSTELU

Taas on pitkästä aikaa luettu kirja- pari.

Mitä kirjaa suosittelisit luettavaksi ja miksi?
Kaikki käy jos normaali hoksottimilla ymmärrettävissä.

Nyt lukaisin Alkemistin (H.P. Lovecraft) ja aloitin Aleksander Solzenitsyn Syöpäosaston.

Ray Bradburyn, Marsin aikakirjat.

John Fante: Tomu tietää

edit. ai niinku vielä että miksi? Noh, kyseessä on aikamoisen omaperäisellä tyylillä ja asenteella tehty kirjallisia arvoja omaava pieni suuri teos, jota lukiessaan sekä viihtyy että tuntee saavansa jotakin. Kaiken kaikkiaan paras kirja, jonka vuosikausiin olen lukenut.

Ja miksi? Mitä antaa tai oivalluttaa?

Frederick Pohl: Avaruuden Portti.
- Kirjoitettu omanlaisella tyylillä, parhaita sci-fi kirjoja mielestäni.

Philip K. Dick: Hämärän Vartija.
- Mielestäni paras Dickin kirja, kertoo huumeista ja hulluudesta (niin kuin suurin osa muistakin hänen kirjoittamistaan kirjoista). Koskettava tarina, varsinkin epilogi. Aloin kerran lukea junassa kyseistä kirjaa, ja oli pakko lukea se loppuun juna-aseman penkillä. Vei mut mukanaan.

Noita en ole lukenut, mutta jos saksankieli sujuu, suosittelen Beat Sterchin kirjaa Blösch. Se kertoo mm. vierastyöläisen ja Blösch-nimisen lehmän kautta sveitsiläisen yhteiskunnan muutoksesta muutaman vuosikymmenen ajalta, ja on monitasoinen ja tyylillisesti tutustumisen arvoinen. Sisältö on väliin rankkaa, mutta varsinkin kaikkien pihvinystävien tulisi tämä lukea. Joskus jos on aikaa, suomennan tuon?

Koska kerroit lukeneesi kahta kirjaa, laitan tähän toisenkin: Ray Bradburyn Marsin aikakirjat. Tämä scifi, kuten monet muut, kertoo rinnastuksen keinoin meistä ihmisistä, mistäpä muusta. Tyyli saattaa ärsyttää lukijaa alkuun, mutta palkitsee rytmillään.

Suosittelen Aif Henriksonin: Antiikin tarinoita 1 ja 2. Niin monet jutut pohjautuvat niihin. Romaanien kirjoittajat ovat niistä saaneet idiksia. Niin kuin Raamatustakin. Vaikkapa Steinbeckin:"Eedenistä itään." Uusi tarina Kainista ja Abelista. Ehkä ei ihan niin suoraviivaista ole tuossa nykyisiin kirjailijoihin. Mutta siitä huomaat, miten monet sananlaskut, sun muut, ovat hyvin vanhaa perua. Kauhunnälkä tulee myös tyydytettyä, enemmän kuin tarpeeksi.

Kirja on kirjoitettu ja käännetty mielenkiintoiselle ja hyvälle suomen kielelle.

Löysin sen hyllystä: Takakannessa on arvostelu: "Tämä klssillisen sivistyksen peruskurssi, on niin vaivaton ja hauska, kuin suinkin toivoa voi." (Kauko Kuula, Kauppalehti) Minun painokseni on 4. 96.

Jos joku on noista kiinostunut. Niin alkemisti on Pikkuprinssin tyylinen kirja. Oivalluttaa siitä että pienikin on kaunista, suurenkin voi nähdä pienessä ja onni voi löytyä läheltä sitä huomaamatta, mutta silti on hyvä tehdä lenkki että osaa sitä arvostaa.

Syöpäosasto taas kertoo 1955 tapahtumista venäläisessä syöpäsairaalassa. Tauti nävertää ja näivettää samoin tavoin kun yhteiskunnassa on tapahtunut vastaavia muutoksia. Monitasonen kirja. En oo vielä lukenut kokonaan. Jos tykkää pähkäilystä niin on hyvä, muutoin en suosittele.

Myös Charles Bukowskin tuotantoon on syytä perehtyä,itse ainakin nautin niistä rajattomasti.

Teoksia suomennettuna esim;postitoimisto,naisia,kuuman veden musiikkia,pystyssä kaiken aikaa,vanhan likaisen miehen tarinoita ja hollywood.

"Mitä kirjaa suosittelet", hei palaa keskiajalta nykyisyyteen. Nykyään kysytään" Mitä leffaa suosittelet" ja minä suosittelen tällä hetkellä leffaa "Danny the dog"

Elokuvien katselu ei kehitä aivoja lukemisen tapaan vain päinvastoin se passivoittaa.

Luulen,että kirjat eivät ihan vielä ole historiaa.

Gideon: C'mon. Kirja ei tule vanhenemaan tarinankertomisvälineenä ikinä ja leffan katsomiseen kirjan lukemista ei voi verrata. Ne ovat täysin eri asia.

Suosittelen itse Orson Scott Cardin "Ender" kirjaa ja sen jatko-osia.
Myös Iain M Banksin kulttuuri sarjaan kuuluvat kirjat kannattaa lukea.

Molemmat hyvin omalaatuista science-fiktiota joista ei spoilaamatta kannata muuta kertoa

Murrosiässä tuli kaluttua toi ja muutkin Steinbeckit. Jotain vois tietty lukea uusiks. Muisti nääs pätkii parin kolmen dekaadin takaa.

Tykkään H.P. Lovecraftista, mutta Jalavan suomennokset ovat kauheita.

Pentuna koulussa piti lukea Steinbeckin Punainen poni. Luin sen ja itkin, kun se oli niin surullinen. Tykkäsin kauheasti.
Sitten siitä piti kirjoittaa aine, jossa haukuin kirjan roskaksi. En edelleenkään tiedä miksi niin tein, kapinaa väärässä paikassa? Harmittaa yhä, kun en kertonut millaisen vaikutuksen kirja minuun oikeasti teki.