KESKUSTELU

Olen kävelyllä, olen siis olemassa! Niin!!!!!!!!

Onko se noin helppoa?

Luulet olevasi kävelyllä luulo maailmassa!?????

Tässä on matrix-efekti! Jos ihminen kykenisi toimimaan vapaasti, niin, tarvisi ihmisen kyetä näkemään tapahtuva ja sen kautta tekemään päätöksensä. Kuten Neo matrix-elokuvassa pystyi näkemään mitä liikkeitä agentti-pojat seuraavaksi huitovat!

Todellisuudessa, vapaa ihmismieli pystyisi kaikkeen. Esim, lentämiseen ja ihan mihin vain!

On. Jos et ois olemassa et voisi luulla.



Kävelylläolemisen määritelmäksi riittää että luulet olevasi kävelyllä.



Jos yksi olisi tällä tavalla vapaa, poistaisi se samalla muilta vapauden.



Mihinkäs me ei pystytä? Todellisuus tarjoaa keinot. Rakennetaan lentokone ja lennetään.

Kyllä tuo ajatus on ihan antiikin kreikasta asti (milloin mihinkin höyrykoneeseen verrattu), mutta itse en siihen sellaisenaan usko. Organismi on organismi ja höyrykone höyrykone.

Oikeastaan yksilöhän on sosiaalinen konstruktio jonka rajoja on mahdoton määritellä. Sitä ei voi paikallistaa aivoihin niinkuin tietokoneohjelman voi paikallistaa kovalevylle. Tiedonvälityksen matka ei pääty mihinkään tiettyyn kohtaan josta se teleporttaisi sielulle niinkuin jotkut ovat ajatelleet. Siinä mielessä kartesiolainen teatteri on harha. Kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä tietoisuutta voi paikallistaa mihinkään, edes ruumiin sisäpuolelle. Mun mielestä meidän deterministisyys siis katoaa äärettömyyteen. Mieltä on mahdoton edes eristää; mihin päättyy mieli ja missä alkaa maailma?

Kun sanotaan että puun lehdet ei päätä heilua vaan tuuli heiluttaa niitä, tekee tämä samalla tuulesta osan puunlehtiä jos puunlehtiä ajatellaan tietoisena päättävänä oliona. Ja mikä tuuleen vaikuttaa tulee sekin osaksi. Lopulta koko maailma.

Mutta tähän väliin introspektiota. Varmin asia mitä me (tai pitäisikö sanoa minä, en voi tietää päteekö tämä muihin ) tiedetään on kuitenkin se että me koetaan tätä omalta kannaltamme. Emme ainakaan normaalisti koe olevamme koko maailma. No, mutta ehkä normaalisti on harhaa...

Ja eikös tää kaikki muuten puolla subjektin jatkumista. Maailma jatkaa olemassaoloaan. Kuollessa harha murtuu ja subjetki on taas yhtä itse kaikkeuden kanssa. Ehkä.

Niin ja minä hetkenä subjekti alkoi olemisen jos se ei ollut aina? Sinäkö hetkenä josta et enää muista taaksepäin? Mutta olet ehkä joskus muistanut. Nyt on ehkä vaikea muistaa mitä teki vaikka 5 vuotta sitten jonain tiettynä päivänä. Kaikki se on silti koettu.

Vai kokiko sen joku muu... joku muu jonka muistot me ollaan vaan satuttu saamaan..? Ei voi tietää.

Kerran leikittelin ajatuksella että kaikki vaihtaisivat paikkaa keskenään joka yö kun menevät nukkumaan. Minusta tulisi joku muu ja jostain muusta minä, kun aamulla heräisimme. Millään tätä emme voisi tietää koska muistot päässämme kertoisivat että olemme tämä henkilö ja olemme olleet koko elämämme ajan.

Vesi ei yht`äkkiä ala valua ylös päin! Ja jos alkaisi, niin siihen vaikuttaisi jokin "voima".
Mutta kun kaikki toimii "lakien" mukaan! En pysty saamaan ihmistä niistä vapaaksi! Koska jo pelkkä ruumis on lakien talutushihnassa!

Mieli on ehkä vaikeampi tapaus! Mutta, selkeästi tunteisiin vaikuttaa kemialliset aineet ja muisti katoaa kun kunnolla lyö päänsä! Ei mieli ole vapaa aineellisista onnettomuuksista, vaan luoti tuhoaa persoonallisuuden!

Ainut mahdollisuus on todella se, että jokin osa ihmisessä, ei ole tästä maailmasta!

Lait on ihmisen keino jäsentää todellisuutta, ei todellisuus. Don’t confuse the map with the territory.

Mun mielestä tietyltä näkökannalta tarkasteltuna vois sanoo että joku osa ihmisestä ei ole tästä maailmasta. Itämaisilla uskonnoilla on mun mielestä aika mielenkiintoisia pointteja tuohon.

Pakko ajatella kuin Spinoza, kaikki on yksi! On vain yksi subjekti, jonka ilmentymiä, ominaisuuksia, attribuutteja, kaikki muu on! Kaikki johtuu siis lopulta samasta syystä! Eli kaiken alku voidaan selvittää, jos kyettäisiin menemään äärettömästi syissä alas päin, kohti ensimmäistä syytä, mikä on oman olemassa olonsa syy! Jotenka kaikki olisi ennalta määrättyä!

Onhan se hullua edes ajatella, että jokin olisi ilman syytä! Kaikelle on syynsä! Tietenkin! Mutta, ihminen ei ole sitä kykeneväinen tajuamaan! Ja se on onni!

Tälläinen teoria: Kaikki on jo täydellistä ainoassa subjektissa! Subjekti(JUMALA) kaipaa epätäydellisyyden tuomaa ihmettelyn lahjaa, ja "synnyttää" ihmisen, jotta voisi hukkua itseensä ihmisen mielessä! Ja tätä kautta elää ihmetellen tietämättä itsestään mitään, vaikka tietääkin kaiken ja on itseasiassa kaikki. Kaikkeus olisi huijaus kaikeudelle itselleen!

Kausaliteetti ei ole ulkoisen todellisuuden ominaisuus, vaan mielen ominaisuus. Kun me näemme esim. biljardipallon törmäävän toiseen laittaen toisen pallon liikkeelle on meillä vain havainto että toinen pallo sattuu alkamaan liikkumaan sillä hetkellä kun toinen pallo siihen osuu ja toinen pallo sattuu kimpoamaan poispäin. Syy-yhteys pallojen liikkeen välillä on mielen asettama olettamus. Olettamus, joka tuntuu kyllä aika hyvin pätevän, mutta meillä ei periaatteessa ole mitään varmuutta siitä että se pätee jatkossakin.



Tota mäkin oon monasti funtsinut.

Sit ois toinen vaihtoehto tavallaan päinvastainen, tavallaan sama. Eli tää kaikki olis kaikkeuden yritystä ymmärtää itseään. Muodostuu tähtijärjestelmiä, planeetalle muodostuu elämää, elämästä kehittyy filosofi, filosofi pohtii että miks. Siis ei Jumalalla itellään oo aivoja millä se vois funtsia itseään vaan se joutuu kehittämään filosofin että voi hänen kauttaan ajatella itseään.

Objektiivisen tieteen kannalta subjektiivinen kokemuksemme on kai niin harhaa kuin voi olla. Koko kokemuksen yhtenäisyys ja ykseys on harhaa. Mitenniin olemme yksi integroitu yksilö kun toinen osa aivoissa ei tiedä mitä toinen tekee ja toimii melkoisen riippumattomasti? Saamme tietää että olemme liikuttaneet kättä vasta kun käsi on jo liikkunut, jne. Harhaksi julistaminen ei kuitenkaan selitä mitään. Kysymys on juuri se, että miten tämä 'harha' ylipäätään on mahdollista.

Tuossa muuten pari kiintoisaa artikkelia tietoisuuden luonteesta:
http://www.susanblackmore.co.uk/journalism/ns02.htm
http://www.susanblackmore.co.uk/Articles/jcs02.htm

Totta joo. Mutta ihminen on jo tuo korkeampi mieli. Ihminen on tietoisuus. Ihmisen on vain avarrettava tietoisuuttaan niin, että se irrottautuu tästä mielen vankilasta. On tultava siihen kypsyyden pisteeseen, että näkee tämän tarpeelliseksi ja välttämättömäksi. Ja sitten annettava ajan rauhassa kulua (pois).

Mitä enemmän sisälläni on tilaa (rauhaa), jota ei häiritse mekaaninen pakonomainen ajattelu, sitä enemmän olen kykynevä tekemään vapaita päätöksiä, tai pikemminkin: olemaan vapaa ja nauttimaan elämästä niin, ettei mikään heittele ja liikuttele minua vastoin omaa tahtoani. Tai sitä Tahtoa, johon olen yhtynyt omasta tahdostani, koska vaihtoehtoa ei (enää) ole.

Niinpä myös idea vapaasta tahdosta laskee lopulta siihen, että ei ole vaihtoehtoa (enää). Olen käynyt läpi kaiken, eikä se tarjoa minulle enää mitään. Joten olen vapaa ja altis luopumaan omasta tahdostani ja antautumaan sille, mikä on ikuisesti Hyvää. Siirtymään ajasta ikuisuuteen kun vielä elän. Elämään ikuisuuselämää ajallisuuden keskellä. Aamen.