KESKUSTELU

Hei, haluaisin kuulla mitä tekisitte seuraavassa tilanteessa:
Olisitte joutunut onnettomuuteen, jonka seurauksena kasvonne olisivat jääneet nenästä alaspäin huomiotaherättävän vinon näköiseksi, ja tavoite olisi se että voisitte jatkaa elämäänne ilman tuijotusta, eikä teillä olisi luonnostaan partaa jolla voisi peittää kasvoja taikka mahdollisuutta plastiikkakirurgiaan?
Kuvitelkaa itsenne tilanteeseen jossa mikä tahansa ratkaisu on löydyttävä tai päädytte multiin päin.

Vain tosielämässä toimivia, kenties luoviakin ratkaisuja kehiin.

Noissa puitteissa en mitään.

Jos vähän saa joustaa, yrittäisin ehkä tottua tuijjotteluun. Jos tarinassa olisi opettavainen twisti, hyödyntäisin ehkä sitä - opportunisti kun olen.

Sossu taitaa muuten maksaa plastiikkakirurgin, jos sille on tarpeeksi perusteita, joita ehkä tuollaisessa tilanteessa saattaisi olla. Toinen vaihtoehto olisi kirkko. Nöyrtyä on pakko, mutta onko se sitten optiot huomioiden se kauhein juttu, on jo toinen asia.

Mitä tuota. Vetäsin naamat.

Eiköhän kyseisessä tilanteessa olisi parasta antaa plastiikkakirurgien olla niin luovia, kuin koskaan kykenevät.

Miten siihen päästään ei kysytty.

Tässä ei nyt taida olla kyse hypoteesista Juurikinniin..


Ensiksi pitänee saada lääkärin yksiselitteinen lausunto vamman aiheuttamasta kroonisesta, pitkään kestäneestä kahvikuppineuroosista, syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta, johon ei lääkitys tehoa. Lisäksi vamman pitäisi olla varmaankin tapaturmainen, eikä esimerkiksi itse aiheutetun suusyövän seuraus. Vielä sen päälle pitäisi saada jotain faktaa siitä ettei henkilöllä ole epärealistisia odotuksia operaation tuloksista - jolla vahvistettaisiin leikkauksen positiivisia seurauksia - eikä aiempaa historiaa masennuksesta tms.

Kirkon kanssa on vähemmän byrokratiaa ja he ottavat ihmiset ihmisinä vastaan, mutteivat siltikään jaa rahaa ihan helpolla.

aika spesiaalikeissi joka tapauksessa olisi varmasti kyseessä, sillä tollasia varten on omat vakuutuksensa, eikä leikkauksen hyötyjen osoittaminen ole ihan helppoa. Lisäksi kuntia saattaa pelottaa kaltaiset, kalliit ennakkotapaukset.

Johonkin leukaproteesiin saattaa vielä saada pätevällä argumentoinnilla harkinnanvaraista, mutta koko kasvojen monivaiheeseen korjaukseen? Tuskin.

Ja sitten ihan mutua, mutta en nyt lähtisi kuoppaa ainakaan kaivamaan.

Ja joo, sossussa käynti on kuukausittaista oikeudenkäyntiä ilman asianajajaa.

Ne tuomarit siellä soittelee työnantajiltakin kuulumisia. ***** mitä idiootteja. Antaa hyvä kuvan työnhakijasta kun sossu kysyy kävikö henkilö x hakemassa töitä ja paljonko sai palkkaa.

En yhtään ihmettele sitä parisenttistä panssarilasia. Sen gestapon ei tarvitse edes tehdä päätöksiä, jolloin niistä ei edes voi valittaa. Itsekin olen saanut suullisen päätöksen, ettei päätöstä tehdä, koska olin 15 minuuttia myöhässä tapaamisesta, jonka olin merkinnyt 15 minuuttia myöhäisemmäksi sovitusta. Aulassa ilmottautuessani tapaamiseen vahtimestari vain sanoi että odota, sinut haetaan ja jatkoi pasianssia (Hieno suoritus häneltäkin) Odotin tunnin ja lähdin himaan. Sitten tuli toi episodi kun pyysin perseaukisena matkalippuun jotta pääsisin röngteniin.

Sama juttu hammaslääkärin kanssa. Sossussa sanotaan ettei makseta hammaslääkäriä, mutta tarkastukseen kyllä pääsee. Sitten lääkäri sanoo että pitäisi mennä hammaslääkärille, johon vastaan että ei ole varaa. Siihen saa vastauksen lääkärilta että kyllä sossun pitää maksaa. Öö..?

Itselleni se olisi helppoa. Tapaan ihmisiä vain virtuaalisesti. Ratkaisuni: Photoshop.

Jos diamorfiinin syntetisointi ja annostelu kävisi yhtä helposti kuin viivakaavan piirtäminen, voisi siitä olla enemmän apua kuin haittaa. Mieluisin vaihtoehto tilanteessa voisi olla morfiini sen vähäisten sivuvaikutusten takia, verrattuna esim. saatavilla oleviin kodeiinivalmisteisiin ja varsinkin muihin vaikutuksiltaan sekasotkuisiin opioideihin. Omalla kohdalla kohtuukäyttö ei olisi ongelma. Tuskimpa sitä kuitenkaan kukaan kirjoittaisi tässä maassa vaikka olisi muitakin vaivoja mihin siitä olisi oikeasti apua, kipuja ym. Entäs SSRI:t, bentsodiatsepiinit ja muut? Vitsinä ihan ok.

Semmoinen fiilis että pidemmän päälle pelkkä oleminen ja asian nieleminen tuntuisi liian raskaalle, ja jossain vaiheessa kuitenkin käy niin synkäksi ettei pysty enää olemaan ja kuoppa kutsuu, viimeistään elimistön pettäessä psyykkisen taakan heijastuksien seurauksena.
Plastiikkakirurgia voisi olla ongelmallista rahoituksen lisäksi, sillä lopputulos voisi olla hyvälläkin mahdollisuudella jotain vielä hirveämpää ja jatkotoimenpiteet maksaa lisää ja voi tehdä lisää tuhoa. Mistähän rahoitus tosiaan olisi helpoin saada?

Tämän lisäksi, mitä töitä tekisitte? Ihmisten ilmoillahan välillä pitäisi käydä ettei sekoa, vaikka myös paradoksaalisia vaikutuksia ymmärrettävästi tulisikin. Tekisitkö töitä kotoa käsin, mitä?

Japanissa olisi helpompi asustaa kun jengi hiihtää kadulla muutenkin kasvomaskit yllään.

Noilla spekseillä luonnollisin olisi varmaan parturikampaajan kanssa suunnitela sellainen hiuspituus/kampaus jolla saisi vinouden pillotettua ja illuusion alakasvojen suoruudesta luotua, silloin voisi kadulla kulkea ilman tuijotusta?

Riippu tilanteesta. Jos minulla olisi ollut ennen onnettomuutta vaimo ja työ ja voisin säilyttää ne, sopeutuisin luultavasti helposti, koska en ole erityisen herkkä ihmisten epäluuloille. Jos taas olisin vammautunut nuorena niin, ettäpitäisi luoda tyhjästä niin ihmis- kuin työsuhteet, tuskin minun pessimistisellä elämänasenteella ja heikoilla sosiaalisilla taidoilla saisi koskaan mielekästä sisältöä elämään, vaan syrjäytyisin jonkinlaiseksi erakkohörhöksi.

Kela korvaa tapaturmien, sairauksien ja synnynnäisten epämuodostumien takia tehtävät korjausleikkaukset. Jos joku väittää muuta, kannattaa kysyä sellaiselta joka tietää asiasta.