KESKUSTELU

Mites sellainen tekniikka, että otetaan miehen vetävä laatikko, radioaktiivinen ydin, myrkkypullo ja vasara...

Joo, se oli se Japanin reissu kun mä söin fugua ja kuolin, mutta se oli silloin se. Nyt on toiset ajat ja meiningit.


Mitä mahdat tarkoittaa? Fugun syömisessä on kaksi vaihtoehtoa, joko kala-ateria ilman mitään ihmeellistä tai sitten tetrodotoksiinimyrkytys kuvailemillani seurauksilla. Lainaus linkistäsi
"But he continues to battle stereotypes, like the one that says a diner's lips turn numb with a good piece of fugu.

"That's a lie," he says. "If you're eating fugu and your lips turn numb, you're well on your way to being dead.""
Eli ei välimuotoja, ei mitään arpapeliä.

En jaksanut (raju aihe eikä sovi mielialaani) lukea kaikkia vastauksia, mutta oma kantani on, että pään räjäyttäminen on erinomaisen pätevä tapa tehdä itsari. Ei kipua, ei kuoleman odottelua, ei erehtymisen mahdollisuutta, ei turhaa kikkailua, ei sitä vittumaista vaaraa että tulee ampuneeksi vain puoli naamaa pois tai halvaantuneeksi kaulasta alaspäin tai joku sittenkin elvyttää. Pötkylä dynyä teipillä niskaan kiinni ja sähkönalli kiinni. Nappulaa painamalla elämä sammuu kuin telkkari kaukosäätimestä.

Jos jokin menee pieleen, nalli yksinkertaisesti ei laukea eikä räjähde toimi. Tästä ei aiheudu mitään turhaa kipua tai vahinkoa. Menetelmä ei pelota eikä satu missään olosuhteissa, se on aina joko-tai.

Kun panostuksen tekee ammattimaisesti, jälkikin on melko siistiä. Muu ruumis jää ehjäksi ja sukulaisilla on jotain haudattavaa, joka ei kolise arkussa, mutta aivot tietty ovat kadonneet, joten tiede ei pääse arkistoimaan niitä, jos sattuu olemaan joku Einsteinin veroinen nero.

Vastaavan tehon saa giljotiinilla, mutta se sisältää pieniä mekaanisia varauksia ja mahdollisuuden, että ne muutamat sekunnit osoittautuvat vittumaisiksi sen jälkeen kun pää on jo irti mutta aistit ja ajattelu vielä pelaa. Esimerkiksi katumus päätöksestä tässä vaiheessa voi olla aika ärsyttävää. Itsetehty autogiljotiini olisi kyllä näyttävämpi tapa lähteä jos haluaa jättää jotain kannanottoja jälkeensä.

Amok-juoksu.

Liian epämääräinen ja -varma.

Itsemurhat usein epäonnistuvat. Parempi siis miettiä kunnon ratkaisu ensin. Jos on jo epäonnistunut, niin parempi sitten onnistua edes siinä viimeisessä projektissa.

Ensin napataan jotain sopivaa nopeasti tehoavaa myrkkyä, kuten syanidia. Hypätään hirttosilmukka kaulassa korkeasta talosta (7. kerros tai ylempi). Alla on tietenkin sopiva vesiallas, jotta viimeistään hukkuu. Matkalla on hyvä ampua itseään päähän käsiaseella - jeesusteipistä ja vaahtomuovista voi tehdä valmiiksi sopivan tuen, että osuu kunnolla. Vesialtaan pohjalle on syytä sijoittaa vielä teräviä, noin 30 cm pitkiä piikkejä.

Miten olisi sellainen metodi, että yrittäisi tehdä kaikki asiat mistä on ikinä haaveillut ja lopuksi tappaa itsensä vanhentumalla!

Työläs mutta murhaavan varma metodi.

En menisi tuota allekirjoittamaan, mutta makunsa kullakin.


Minun näkemykseni mistä? Ontologiasta, faktoista, tuosta artikkelista (jonka relevanssi asian suhteen on jokseenkin hämärä), vai mistä?

Sen relevanssi on suhteellisen hämärä. Kyllä.

Toivoisin vain hieman inhimillisempää otetta asioihin.
Jottet sano että 'kun hän yritti lyödä minua veitsellä, loogisinta oli puukottaa hänet ensin' (Karrikoidusti)
Asialla ei ole logiikan kanssa mitään tekemistä.
Ja vähän vähemmän tota passiivisagressiivisuutta. Tämäkin keskustelu olisi jo ohi jos olisit niin tahtonut.

Karrikoidusti tosiaan. Logiikalla ei olekaan asian kanssa mitään tekemistä enkä myöskään ole niin väittänyt.


Jos vain olisin jättänyt vastaamatta, se olisikin ohi, mutta koska selkeästi pystyt asiallisesti tästä keskustelemaan, katsoisin asian selvittämisen paremmaksi kuin vain silleen jättämisen. Vältytään ainakin tulevaisuudessa vastaavalta.

Tarkoitukseni ei ollut mitenkään paassiivisaggressiivinen. Hieman vähemmän ylitulkintaa, kiitos.

Hmm. Olet kova kieltämään tulkintojen tekemistä, mutta keskustelu on mielestäni parhaimmillaan silloin kun saa tulkita toista.
Sinä et sano: Väärä tulkinta, vaan: Älä tulkitse.

Kiellät minua tulkitsemasta esimerkiksi tunteitasi eri tilanteissa. Kun tulkitsin sinun suuttuneen kielsit sen jopa ehkä itseltäsi, mutta heti perään sanoit että ihmisillä on tapana puolustautua. Miksi?

Nyt kiellät passiivisagressiivisuudenkin, vaikka se on aivan selvästi havaittavissa sinusta.
Ja siitä minä puhun. Sinä tunnet, vaan et anna muiden tulkita tunteitasi ja minusta tuntuu ettet oikeen sitä itsekkään osaa. (Itselläni on päinvastoin ongelmia hallita tunteitani tasaisen temperamenttisena ihmisenä, mutta kuten itsekkin vihjaisit, nyt ei puhuta musta.)

Kato sellanen elokuva/näytelmä kuin Mies joka ei osannut sanoa ei.

Veikko Huovinen kirjoitti tästä tavasta erittäin kauniin lyhyen tarinan. Siinä mies, elämäänsä kyllästyneenä, käy ostamassa kaupasta dynamiittia tykötarpeineen sekä pullollisen hyvää konjakkia. Sitten hän askaroi dynamiitin ja sytytyslangan hattuunsa, menee istumaan puiston penkille, sytyttää langan ja odottelee kuolemaansa hyvää konjakkia nauttien. Kerrassaan kaunis tarina.

Sanoin: älä ylitulkitse, en: älä tulkitse.


Ei puolustautumisen tarvitse suuttumuksesta johtua. En ottanut viestiäsi henkilökohtaisena loukkauksena, ainoastaan väärinkäsityksenä. Jos mielestäni käsität tarkoitukseni väärin, ei minun suinkaan tarvitse olla vihainen pyrkiäkseni oikaisemaan sen.


Miten se on havaittavissa minusta? Neutraaliin ja asialliseen tyyliin kirjoittaminen ei ole mikään todiste pasiivisaggressiivisuudesta. Miten minun sitten oikein pitäisi kirjoittaa, jotta täyttäisin asianmukaisen keskustelijan kriteerit?


Mistä sinä tiedät mitä minä tunnen ja mitä en? En näe mitään perustetta ylipäätään keskustella omista tunteista asiapohjaisen aiheen ollessa kyseessä. Minkä ihmeen takia sinä haluat nostaa esiin minun tunteitani tai niiden puutetta, kun ne eivät liity aiheeseen mitenkään. Ei tässä kukaan muukaan toisten tunteista keskustele.

Hyvää suisidia vain foorumlaisille, useimmille ihan hyvä ratkaisu !