KESKUSTELU

Mielenkiintoinen elokuvaohjaaja. Alkujaan valokuvaaja ja kohtausten valokuvauksellisuus on perfektionistista. Ohjaajana Kubrick on niin pirullisen ovela kuin olla voi.

Tämän elokuvista löytyy yleensä 2-8 käsiteltävää tasoa millä tavalla se voitaisiin tulkita, ajatella tai analysoida. Usein tällä on ollut taustalla se että tällä on jonkinlainen teoria jostain asiasta jonka tämä esitti sitten elokuvan keinoin. Tämä on sen verran ovela että edes joissain leffoissa näyttelijätkään eivät tiedä että se sisältää itseasiassa jotain hyvin synkkää huumoria kuten Dr.Strangeloven tapauksessa.

Pidän itse tällä hetkellä Stanley Kubrick maratonia ja tarkoituksenani katsoa tämän elokuvat ainakin kertaalleen läpi analyyseineen.


Otetaan ensiksi tarkastelun alle yksi mielenkiintoinen, kaikkien tuntema...


Full Metal Jacket...


Teoria on sotilaskasvatuksesta ja siitä miten poikasista kasvatetaan tappajia. Noin puolet elokuvasta on tätä armeijakoulutusta ja toinen puoli Vietnamin sotaa.

Päähenkilöä kutsutaan Jokeriksi (jester, fool) joka yleensä on tarinoiden sankarien alkuvaihe jossa matkaa aloitetaan ja tämä on siinä vaiheessa asioista mitään tietämätön hölmö. Ehkä tämä alkuasetelma saa tämän hahmon näkemään asioita ja koulutusta ja sotaa hieman eri tavalla ja sallii tämän tarkkailla näitä muita. Myöhemmin Vietnamissa tämä toimii sodan kuvaajana.


Jungilaiseen psykologiaan kuuluu miehillä feminiininen puoli, eli tämä anima/animus systeemi (ja naisilla taas maskuliininen).

Sotilaskasvatukseen kuuluu elokuvan mukaan tämän sotilaan feminiinisen puolen tuhoaminen ja siinä on useita kohtauksia tällaiseen viitaten.


Tämä yksi tekee itsemurhan viimeisenä päivänä huoneessa minkä ovessa lukee "head" ja tapahtuma kuvaakin paikkaa mielessä. Tietyllä tavalla hahmo on psykologisesti valmis sotilas mutta tämän vallitseva puoli onkin feminiinen ja on tyhjä kuori ilman sitä. Osittain myös itsemurha johtuu siitä että nämä muut sotilaat eivät hyväksy tätä joukkoonsa. Hahmon viimeisimmissä kohtauksissa sotilaita huudatetaan tapa, tapa, tapa ja tämä hahmo ottaa sen loppujen lopuksi itseensä.

Tämä päähahmo joker tekee ensimmäisen (ja ainoan) tapponsa vietnamilaiseen tarkka-ampujaan joka sattuu olemaan nainen. Ampuu siinä samalla myös oman feminiinisen puolensa. Loput feminiiniset hahmot näille sotilaille eivät ole sen positiivisempia. Seksiobjekteja/prostituoituja. Se taitaa johtua siitä että tämä feminiininen puoli on tuhottu näiltä sotilailta.

Seksuaalisuus ja maskuliinisuus taas samaistetaan niihin aseisiin ja täten tappamiseen.

Sotilaita laulatetaan mikkihiiiri-lastenlauluilla jotta eivät ajattelisi tekojaan. Samastuisivat hetken vastuuta tuntemattoman lapsen asemaan. Sodasta päästäkseen sitten täytyy käsitellä näitä asioita traumoinaan mutta leffassa ei ole sodanjälkeistä aikaa.


Elokuvassa on myös havaittavissa se että tämän kuvaamilla vahvoilla hahmoilla on kyky hallita sitä kameraa ja sen liikkeitä. Kameran liikkeet kuvaa tietyllä tavalla tajunnan tilaa ja kun vihdoin tarina vie Vietnamiin niin tämän kameran kontrolli ikäänkuin varastetaan. Eräässä kohtauksessa Vietnamissa myös poltetaan Space Odysseen monoliitti joka tässä yhteydessä symboloi jonkinlaista henkistä sivistystä ja kehitystä. Sotilaiden kypärät ja ne merkit mitä niissä on symboloivat sitä mitä kyseinen sotilas edustaa ja miten tämä ajattelee.


http://kubrickfilms.tripod.com/id28.html


Tässä suhteellisen lyhyt analyysi tästä leffasta teoriasta (johon käytin paljon aikaa) joka voi olla hyvinkin ainakin osittain totta. Tämän sanoman tajuaminen on aika kylmäävää. Mikäli ketjusta tulee mielenkiintoinen ja keskustelua herättävä niin analysoin muitakin Kubrickin filmejä samalla tavalla ja niissä olevia teorioita. Tarkoituksenani ei ole provosoida tässä ketään vastaan.

Millä tavalla voidaan analysoida kyseistä teoriaa ja mitä mieltä olette siitä?

Öö, käsikirjoittiko Kubrick sen myös?

Alkujaan juoni on peräisin Gustav Hasfordin romaanista metallivaippa. Kubrick ei yleensä käsikirjoita elokuviaan. Kuitenkin tämän ohjaamilla elokuvilla on selkeä ohjaajan leima ja tämä lisää siihen paljon sellaista omaa. Käsittelee elokuvan avulla jotain syvällisempiä ajatuksiaan.

Kubrick on varmasti yksi aikamme legendoista jolla on mahtava kyky nähdä asioita ja tuoda ne muidenkin nähtäväksi. Oma suosikkini on Kellopeli Appelsiini. Yllättäen.

On kuitenkin elokuva, jossa Kubrick epäonnistuu surkeasti! Se on nimittäin Hohto. Kirjana Hohto kuvaa yksittäisen miehen luisumista hulluuteen ja hänen mielenterveytensä pettämistä. Kubrick taas vesittää koko homman. Nimittäin kun Hohto-elokuvassa ensimmäistä kertaa vilahtaa Jack Nicholson niin kaikille on selvää että hulluhan se on! Koko tarinan olennaisin pointti ja koko tarinan juju on vesitetty.

Muutoi Stanley on kyllä mestari. Ehkä Hohto on elokuva, joka vahvistaa säännön.

Hyvää analyysiä Barbaarilta. Full Metal Jacket on minusta Kubrickin elokuvista selkeimpiä. Tiivistäisin elokuvan teeman siihen, kuinka armeijan ja sodan keskellä humanismin periaatteet muuttuvat vitsiksi.

Hohdossakin on sanomaa. Jos joku toinen olisi sen ohjannut niin se olisi ihan perus Kingin kirjasta tehty leffa. Jotka yleensä on aika mitäänsanomattomia. Yllättävää kyllä niin se on Kubrikin eräs monitasoisimmista elokuvista.

Avaimena on se kuinka ihminen heijastaa itseään ja kuinka yhteiskunnat heijastavat samalla tavoin. Tämä kertoo siitä miten amerikkalainen kulttuuri heijastaa ja käsittelee sitä omaa menneisyyttään.

Analyysi edellisestä ei ole kuitenkaan vielä vielä valmis. Kyseisen leffan tulkinnoista kiinnostunut voi lukea seuraavan linkin.

http://kubrickfilms.tripod.com/id4.html

Se että Jack Nicholssonista näkee päällepäin että se on hullu niin sille ei mahda mitään.

Kyllä mahtaa. Ammattinäyttelijä näyttää tasan siltä miltä ohjaaja jäskee sen näyttää.

Mielestäni rooli on ollut niin vahva että se sitoo automaattiseti muutkin Jack Nicholssonin roolit herättämään psykopaattifiilistä.

No miten sen nyt ottaa. Filmi voi olla hieno mutta se ei missään nimessä ole sitä mitä King tarinallaan halusi kertoa ja viestittää.

Eihän King itsekkään tykännyt kyseisestä leffaversiosta.

Kuitenkin leffa on omalla tavallaan klassikko.

Kubrick meinasi ohjata myös tämän A.I.n ellei olisi kuollut. Ohjaus siirtyi tälle mikä tämä olikaan tämä pikkuhemmo, Spielberg, joka teki tästä sellasen persoonattoman perusleffan. Ehkä pysyy paremmin alkuperäiselle uskollisena. Jos kuitenkin Kubrick olisi tämän saanut ohjata niin se jos mikä olisi ollut yksi tajunnanräjäyttävimmistä elokuvakokemuksista. Kuvittele sitä symboliikkaa ja niitä aiheita mitä siihen leffaan olisi voinut lisätä ja mitä siitä olisi voinut käsitellä.

King itse ei ollut alkuunkaan tyytyväinen Kubrickin versioon. Hohdosta on tehty myös Kingin kirjan mukainen elokuva, mutta se ei ole kovin tunnettu.

Ilman Jack Nicholssonia Hohto ei olisi niin kautta maailman tunnettu elokuva kuin on, luulen ma.

Tämä voi olla totta. Ja ilman Kubrickkiakaan Hohto ei olisi niin tunnettu. Leffa on hieno, ei siinä mitään. Mutta joka tapauksessa se ei ole Kingin Hohto vaan jotain ihan muuta.

Kubrick on parempi ohjaajana mitä Stephen King on kirjoittajana. Joten en näe ongelmaa.

Kyse ei ole keskinäisestä hyyvyydestä omassa genressään. Jossa btw King sattuu olemaan mestari! Kyse on siitä, että jos jonkun tarinan perusajatus ja koko idea on A ja siitä tehdään populaaritaiteellinen teos jonka idea on B, niin silloin kyse ei ole enää A:sta vaan B:stä. Kubrick on hukannut omassa Hohdon versiossaan koko idean siitä miksi tarina on olemassa.

Olen tuosta eri mieltä. King on jopa itse kommentoinut, että hänen työnsä on kirjallinen vastine Big Mac Mealille. Olen ihan samaa mieltä. (Olen tämän joskus ennenkin kirjoittanut, mutta se taisi olla vanhalla palstalla.) Maistuu kohtuulliselta ja nälkä lähtee hetkeksi, mutta ei jää mieleen mitenkään kummoisena (luku)kokemuksena.


Tuo pitää siltä osin paikkaansa, että tarina ja erityisesti sen painotus muuttuivat elokuvaksi siirrettäessä. Kubrick keskittyy Jackin mielen etenevään järkkymiseen ja tekee sen hyvin. Samaten Kubrick jättää arvoitukseksi, kuinka todellisia kartanon haamut ovat. King ei jätä kirjassaan epäilykselle sijaa. Minusta Kubrickin ratkaisu on karmivampi ja ruokkii kokijan mielikuvitusta paremmin.

Se on ilman muuta totta, että Kubrick teki Kingin kirjasta oman versionsa. Ei silti voida puhua idean hukkaamisesta, jos hän huomasi tarinan, josta saisi muokattua hyvän kauhuleffan. Hän siis ihan tietoisesti jalosti sen omaksi versiokseen, eikä yrittänytkään tehdä kirjan kuvallista toisintoa.

Minusta Kubrickin versio on kauhugenren parhaimmistoa, Kingin kirja on taas yksi kohtuullinen kauhutarina, eikä edes Kingin tuotannossa yllä huipulle. Misery ja Salem's Lot ovat reilusti laadukkaampia kirjoja, vaikka nekin ovat aikas perinteisen kaavan mukaan eteneviä keskinkertaisesti kirjoitettuja jännitys-kauhutarinoita.