KESKUSTELU

Muuttaako se selitys sitä pierun olemusta jotenkin?

Tässä mennään aika herkästi ekvivokaation puolelle; tuossa vaikutuksessa on kyse käsitteestä nimeltä "jumala" ei mistään aktuaalisesta jumalolennosta.

Niin, miksi ihmeessä vaivautua tutkimaan yhtään mitään, jos tuon tutkimuksen tuoma ymmärrys ja tieto ei kuitenkaan muuta tutkittavaa kohdetta? Sanoisinpa, että jokseenkin teekkarimainen käsitys tieteen merkityksestä: Millään, mitä ei voi käyttää jonkun rakentamiseen tms. ei ole tarpeellista. Tiedolla on vain käyttöarvo - niinkuin kai vähän kaikella. Eikä kai se tietäminenkään ole kovin tärkeää, jos ilman sitäkin vain pystyy rakentelemaan ja väsäämään.

Etkö pidä ajatuksiasi todellisina ja mitattavissa olevana asiana?

Kohde ja käyttötarkoitus määrää luonnollisesti tiedon laadun vaatimukset. Lopullista tietoa ei nähdäkseni voi saavuttaa. Aina löytyy tarkempi mittari tai muu menetelmä.

Olevaisuudella tarkoitan vallitsevaa universumiamme, ja se, mitä sitä ennen oli, oli jotain muuta, mutta kovin vaikea sanoa että mitä. Hawking on varma että kaiken nykyisin olevan syntyyn ei tarvita Jumalaa. Jumalana käsitän jonkin korkeamman alkuunpanevan voiman tässä kontekstissa.

Vaikka omastakin mielestäni painovoima nimenomaan johtuu siitä, että aine on syntynyt tyhjästä, niin se ei vielä mielestäni millään tavalla vahvista ja anna täyttä varmuutta siitä, että muutos tyhjästä joksikin (eli olevaisuudeksi) tapahtui täysin spontaanisti. Toki se on mahdollista, mutta ei varmaa.

Ja jos oletetaan että Hawking on oikeassa ja sanoo jotensakin tapaan että alussa oli ei mitään, ja sitten ei mistään syystä tästä ei mistään syntyi jotain, jota myös universumiksemme kutsutaan, niin onko se sitten kaiken selittävä vastaus? Mikä saa miehen olevaan niin varma että ei mistään syystä syntyi jotain? Eikö todennäköisempää olisi että mistään ei synny mitään koskaan kuin että jossain vaiheessa ei mistään syntyy jotain? Eikö samalla poissulkevalla periaattella joudu poissulkemaan myös tämän universumin olemassaolon?

Sanonta että: "Maailmankaikkeus on tällainen kuin se on sen takia, että jos se olisi toisenlainen, niin emme olisi täällä sitä havaitsemassa" on sellaista tieteilyä josta en pidä, sillä se ei selitä mitään.

Samalla tapaan väite siitä että ennen kuin fysiikan lait olivat olemassa ei ollut mitään, tai oli jotain, on kova väite, koska se on spekulointia asialla jolla ei ole minkäänlaista referenssiä nykyiseen todellisuuteen, eikä ole näissä samoissa vallitsevissa olosuhteissa koskaan ollutkaan, ei edes mikrosekunti alkuräjähdyksen jälkeen.

Mistä vaikkapa tiedämme ettei ennen tyhjyyttä ei ollut jotain, joka muuttui ei miksikään, ja sitten vasta universumiksemme? Hawkingin vastaus ei pysäytä loputonta ketjua, tosin voi sulkea monen suun. Tai sitten ei.

Spontaaniksi tapahtumaksi tämä koko maailmankaikkeus elämineen kaikkineen on kyllä mielenkiintoisen monimutkainen, ja yksityiskohdissaan ja neroudessaan sitä luokkaa, että minulla se herättää epäilyksiä siitä että selitykseksi kelpaa pelkkä spontaani popsahdus tyhjästä tällaiseksi ilman mitään syytä.

Mutta en ota kantaa puoleen enkä toiseen. Siitä olen melko varma että jos kaiken alkuunpaneva voima on olemassa, sillä on muutakin tekemistä kuin tehdä ihmisistä ikuisia Taivaassa. Todennäköisesti tämmöinen voima ei olisi edes tietoinen olemassaolostamme.

Mutta ei se sitä poissulje, jos se ei ole meistä kiinnostunut.

Turhaan ihminen iäisyyt' halaa,
tyhjästä tullut ain tyhjäksi palaa.

Tuo oli alitajuntani vastaus eräänä aamuna herätessäni. Voi koskea kaikkea tai sitten ihmisen egoa.

Maailmankaikkeus on tyhjästä vedetty "vieteri", jonka takaisinvetävänä teräksenä on painovoima.

Hawking sanoo että vieteri vaan popsahti itekseen.

Minä sanon että se joko popsahti itekseen tai sitten joku sai sen popsahtamaan, ja että jos joku on eri mieltä tästä asiasta kanssani, on pöhkö. Todennäköisyys on Occamin partaveitsi kädessä istuvan Hawkingin puolella toki, ja minun kädessäni ei ole mitään, mutta on sillä veitsellä ennenkin leikattu pois asioita jotka sitten myöhemmin huomattiinkin olevan olemassa. Tämä on tapahtunut ennen kaikkea sattuman kautta. Sattuma onkin tieteen suurin edistäjä. Einsteinille kaikki kunnia siitä että hän turvautui mielikuvitukseen ja luovuuteen suhteellisuusteorian kehittäessään ennen kuin siitä oli saatu sattumalta havaintoja ja vasta sitten alettu apinoimaan kaavaa havainnon ympärille.

Einsteinin jälkeen onkin ollut hiljaista luovan tieteellisyyden suunnalla. Luotetaan brute-forceen ja tehdään LHC:n kaltaisia systeemejä ja pidetään peukkuja että löytyy jotain uutta, mikä ei voi olla olemassa ennen kuin siitä on havaintoja.

Jotain ehkä löydetään, mutta ennen löytöä niitä ei ole olemassa tieteelle. Ja tiede on vasta ensi portaalla maailmankaikkeuden tuhatportaisessa pyramidissa. Suurin osa asioista on sellaisessa muodossa ettemme saa siitä havaintoja lainkaan, tai sitten ihan pikkaisen, kuten esim. neutriinoista. Ja se, että neutriinot eivät vuorovaikuta meidän energiamme kanssa, ei poissulje ainetta, jonka kanssa ne vuorovaikuttaisivat enemmän, ja joka ei vuovovaikuttaisi lainkaan meidän aineemme kanssa.

Ja tällaisia "dimensioita" voi olla äärettömiin, siis oikeasti, mutta ei tieteellisesti, koska emme saa niistä koskaan tieteellisiä havaintoja, koska ne eivät vuorovaikuta tieteellisten instrumenttien kanssa.

Aivan kuten radioaallot kiitävät lävitsemme, kiitää paljon muutakin sellaista mitä tieteen instrumentit eivät vastaanota.

Jos ihmisellä ei ole televisiota, niin tekeekö se radioaalloilla liikkuvista tv-lähetyksistä harhaa? Entäs jos ihmisellä on tv, mutta lähetys lähetetäänkin neutriinoina? Tekeekö se lähetyksestä harhaa?

Seuraavat askelet tieteessä vaativat muutakin kuin brute force-laskentaa ja instrumentointia.

Tai sitten on tyytyminen tieteen tarjoamaan nykyiseen maailmaan, jossa ei ole mitään muuta kuin se mitä me havaitsemme. Se on toki nöyrä, mutta ei kovin paikkansapitävä lähestymistapa, ja vaarassa jämähtää niille sijoilleen. Sitä voi uskoa, että se on kaikki, mutta sitä se ei ole, sen verran jo tiedetään. Valtaosa kaikesta on sellaista mitä emme havaitse. Ja kaikki mitä havaitsemme on subjektiivista, eli aistiemme välittämää.

Kysy sokealta mikä on hänen lempivärinsä, ja kuurolta mikä lintu laulaa kauneimmin, tunnottomalta mistä kutisee eniten, hajua ja makua tuntemattomalta lempiruokaa.

Pohdi onko saamasi vastaus totta ja selittääkö se kaiken.
Sanonta että: "Maailmankaikkeus on tällainen kuin se on sen takia, että jos se olisi toisenlainen, niin emme olisi täällä sitä havaitsemassa" on sellaista tieteilyä josta en pidä, sillä se ei selitä mitään.

Samalla tapaan väite siitä että ennen kuin fysiikan lait olivat olemassa ei ollut mitään, tai oli jotain, on kova väite, koska se on spekulointia asialla jolla ei ole minkäänlaista referenssiä nykyiseen todellisuuteen, eikä ole näissä samoissa vallitsevissa olosuhteissa koskaan ollutkaan, ei edes mikrosekunti alkuräjähdyksen jälkeen.

Mistä vaikkapa tiedämme ettei ennen tyhjyyttä ei ollut jotain, joka muuttui ei miksikään, ja sitten vasta universumiksemme? Hawkingin vastaus ei pysäytä loputonta ketjua, tosin voi sulkea monen suun. Tai sitten ei.

Spontaaniksi tapahtumaksi tämä koko maailmankaikkeus elämineen kaikkineen on kyllä mielenkiintoisen monimutkainen, ja yksityiskohdissaan ja neroudessaan sitä luokkaa, että minulla se herättää epäilyksiä siitä että selitykseksi kelpaa pelkkä spontaani popsahdus tyhjästä tällaiseksi ilman mitään syytä.

Mutta en ota kantaa puoleen enkä toiseen. Siitä olen melko varma että jos kaiken alkuunpaneva voima on olemassa, sillä on muutakin tekemistä kuin tehdä ihmisistä ikuisia Taivaassa. Todennäköisesti tämmöinen voima ei olisi edes tietoinen olemassaolostamme.

Mutta ei se sitä poissulje, jos se ei ole meistä kiinnostunut.

Turhaan ihminen iäisyyt' halaa,
tyhjästä tullut ain tyhjäksi palaa.

Tuo oli alitajuntani vastaus eräänä aamuna herätessäni. Voi koskea kaikkea tai sitten ihmisen egoa.

Maailmankaikkeus on tyhjästä vedetty "vieteri", jonka takaisinvetävänä teräksenä on painovoima.

Hawking sanoo että vieteri vaan popsahti itekseen.

Minä sanon että se joko popsahti itekseen tai sitten joku sai sen popsahtamaan, ja että jos joku on eri mieltä tästä asiasta kanssani, on pöhkö. Todennäköisyys on Occamin partaveitsi kädessä istuvan Hawkingin puolella toki, ja minun kädessäni ei ole mitään, mutta on sillä veitsellä ennenkin leikattu pois asioita jotka sitten myöhemmin huomattiinkin olevan olemassa. Tämä on tapahtunut ennen kaikkea sattuman kautta. Sattuma onkin tieteen suurin edistäjä. Einsteinille kaikki kunnia siitä että hän turvautui mielikuvitukseen ja luovuuteen suhteellisuusteorian kehittäessään ennen kuin siitä oli saatu sattumalta havaintoja ja vasta sitten alettu apinoimaan kaavaa havainnon ympärille.

Einsteinin jälkeen onkin ollut hiljaista luovan tieteellisyyden suunnalla. Luotetaan brute-forceen ja tehdään LHC:n kaltaisia systeemejä ja pidetään peukkuja että löytyy jotain uutta, mikä ei voi olla olemassa ennen kuin siitä on havaintoja.

Jotain ehkä löydetään, mutta ennen löytöä niitä ei ole olemassa tieteelle. Ja tiede on vasta ensi portaalla maailmankaikkeuden tuhatportaisessa pyramidissa. Suurin osa asioista on sellaisessa muodossa ettemme saa siitä havaintoja lainkaan, tai sitten ihan pikkaisen, kuten esim. neutriinoista. Ja se, että neutriinot eivät vuorovaikuta meidän energiamme kanssa, ei poissulje ainetta, jonka kanssa ne vuorovaikuttaisivat enemmän, ja joka ei vuovovaikuttaisi lainkaan meidän aineemme kanssa.

Ja tällaisia "dimensioita" voi olla äärettömiin, siis oikeasti, mutta ei tieteellisesti, koska emme saa niistä koskaan tieteellisiä havaintoja, koska ne eivät vuorovaikuta tieteellisten instrumenttien kanssa.

Aivan kuten radioaallot kiitävät lävitsemme, kiitää paljon muutakin sellaista mitä tieteen instrumentit eivät vastaanota.

Jos ihmisellä ei ole televisiota, niin tekeekö se radioaalloilla liikkuvista tv-lähetyksistä harhaa? Entäs jos ihmisellä on tv, mutta lähetys lähetetäänkin neutriinoina? Tekeekö se lähetyksestä harhaa?

Seuraavat askelet tieteessä vaativat muutakin kuin brute force-laskentaa ja instrumentointia.

Tai sitten on tyytyminen tieteen tarjoamaan nykyiseen maailmaan, jossa ei ole mitään muuta kuin se mitä me havaitsemme. Se on toki nöyrä, mutta ei kovin paikkansapitävä lähestymistapa, ja vaarassa jämähtää niille sijoilleen. Sitä voi uskoa, että se on kaikki, mutta sitä se ei ole, sen verran jo tiedetään. Valtaosa kaikesta on sellaista mitä emme havaitse. Ja kaikki mitä havaitsemme on subjektiivista, eli aistiemme välittämää.

Kysy sokealta mikä on hänen lempivärinsä, ja kuurolta mikä lintu laulaa kauneimmin, tunnottomalta mistä kutisee eniten, hajua ja makua tuntemattomalta lempiruokaa.

Pohdi onko saamasi vastaus totta ja selittääkö se kaiken.

Maailman synnyn selityksenä selittämättömällä tavalla toimiva jumaluus on minun mielestäni laadullisesti aika onneton. Uskonnot eivät ole toistaiseksi ansioituneet sen toiminnan tarkentamisessa, vaan ollaan jokseenkin samalla tasolla kuin tuhansia vuosia sitten.

Ehkä koko kysymys pitäisikin esittää siinä muodossa, että millaiselle jumalalle on / ei ole sijaa maailman synnyssä?

Maailman synnyn selittämisen edellytys on maailman rakennetta ja luonnonlakeja koskevien pätevien fysiikkatieteellisten teorioiden olemassaolo. Tällaisten kehittymiseen uskonnolla, erityisesti kristinuskolla on kuitenkin ollut suuri vaikutus erityisesti nykyaikaisen fysiikan kuohuvina kehitysvuosina 1600-luvun alusta 1800-luvun loppuun. Tuon ajan monien huippufyysikkojen toimintaa motivoi näkemys, että heidän selvittämänsä luonnonlait heijastivat Jumalan luomisperiaatteita.

Fysiikkatieteen tunkeutuessa yhä syvemmälle maailmankaikkeuden materian olemukseen ei vastaan ole tullut yhtään asiaa, joka "kumoaisi" idean fysiikan laeissa heijastuvista Jumalan luomisperiaatteista. Vielä nykyäänkin voi Jumalaan uskovaa huipufyysikkoa motivoida ajatus hänen tutkimuskohteessaan heijastuvista Jumalan luomisperiaatteista. Fysiikkatieteen tulosten valossa tuntuukin, että typeryyden huippu on saavutettu uskottaessa maailman syntytapahtumaa ja kehittymistä kuvaavien luonnonlakien olemassaolon todistavan maailmankaikkeuden jumalattomuudesta.

Joo son Hawking varmasti ratkassu , miten se BB pääsi ylhens syntymhän.

Seku maailmankaikkeuven materia oli yhessä pikkusessa pisteessä , niin
se mitä meille on paasattu mustista aukoista vishin sitte meinaa, että maailmankaikkeus ennen BB:tä oli sellainen singula , musta aukko että oksat pois.
Mutta miten tuo "singu" saathin hajalle ?
Eipä ees Hawkingin ukko tuohon kykene vastaamhan.

Son luonnonlakijen vastanen tapahtuma, ja tuon singulariteetin purkamishen tarvithan jumalallisija voimija, tai vähinthän toinen yhtäsuuri "singu".

Muutenhan gravitaation voittaminen on tuossa Singussa täysin mahoton homma, jopa
tuolle Hawkingille.
Reistakaappa Aslakille tuo selittää !! Ja vielä iliman jumalaa.

P.S Miksikä tämä jakkaa sanat miten itte haluvaa, ko painaa lähetä nappia ?

Pirruuttani tähänki tasasin kaikki rivit, mutta näyttää "ulos" tulevan mitä sattuu.

Joo son Hawking varmasti ratkassu , miten se BB pääsi ylhens syntymhän.

Seku maailmankaikkeuven materia oli yhessä pikkusessa pisteessä , niin
se mitä meille on paasattu mustista aukoista vishin sitte meinaa, että maailmankaikkeus ennen BB:tä oli sellainen singula , musta aukko että oksat pois.
Mutta miten tuo "singu" saathin hajalle ?
Eipä ees Hawkingin ukko tuohon kykene vastaamhan.

Son luonnonlakijen vastanen tapahtuma, ja tuon singulariteetin purkamishen tarvithan jumalallisija voimija, tai vähinthän toinen yhtäsuuri "singu".

Muutenhan gravitaation voittaminen on tuossa Singussa täysin mahoton homma, jopa
tuolle Hawkingille.