KESKUSTELU

Itselläni oli kaupassa aina mukana nuorisomallinen suukapula, ja kerroin lapsilleni mihin sitä käytetään, ja milloin. Ei tarvinnut käyttää.

Liekkö geneettistä vai äidinmaidosta imettyä, mutta luulisin että miehiä kohtaan on paljon vaikeampi tuntea sääliä. Arvojärjestys lienee jotakuinkin seuraava: Lapset > naiset > miehet.

Puhdasta mutuahan tämä ainakin toistaiseksi on, mutta tiedä vaikka aihetta joku olisi tutkinutkin. Kenties aiheesta jotain verkosta löytyy.

Ihailuni!

...vaikka joku nyt varmaan keksii että törkeää henkistä väkivaltaa...

Uhmaikäisellä melkein mikä tahansa saa välillä aikaan raivarin. Etenkin esikoiseni temperamentti nyt sattui olemaan sellainen, että portaissa väärällä tavalla kulkeminen sai aikaan tunnin hysteerisen karjumisen. Onneksi asuimme suurimman osan pahimmasta uhmaiästä harvaanasutulla alueella omakotitalossa. Ihmiset ovat niin erilaisia ja lapset eivät ole mitään tabula rasoja. Voin luottamuksellisesti kertoa, että vanhempia varmasti v*tuttaa kaikkein eniten se omien lastensa huuto. Siinä sitten pidät pokkaa kun kersa karjuu ja samaan aikaan ympäristö paheksuu ja besserwisseröi. Esikoisen kanssa meni sellaiset puoli vuotta etten oikeastaan käynyt sen kanssa missään. Kävi riittävästi hermoille se muksun huutaminen, ei kiinnostanut kuunnella tuntemattomien nalkutusta. Ei vaan voinut, koska aina meni päivä pilalle niistä kommenteista, kun en voinut asiaan vaikuttaa. Onneksi nuo ajat ovat jo takanapäin! Minussakin on aina lähinnä herännyt myötätunto huutavien mukuloiden vanhempia kohtaan. Myös silloin nuorena, kun ei ollut vielä omia. Ilmeisesti toisilla sitten se ärsytyskynnys on huomattavasti alhaisempi. No, eipä paljon muutkaan kanssaihmiset ohikulkiessaan paljon onnistu ärsyttämään kunhan eivät päälle käy.

Syy sille miksi koko perhe lähtee porukalla ostoksille voi olla esim. tarkoitus yhdistää monta eri kauppareissua samaan syssyyn, koska niiden lasten kanssa on aika rasittavaa shoppailla monta kertaa viikossa. Välillä pitää ostaa kenkiä, vaatteita yms. ja vanhempien yhteinen aika on usein aika kortilla niin on kiva vaan käydä yhdessä kaupassakin. Lisäksi ne mukulat oppivat yleensä parista kerrasta ettei kannata huutaa jos vain pitää linjasta kiinni. Lisäksi asiaan vaikuttaa lasten väsymystila, nälkäisyys ja joskus se raivari vaan tulee puun takaa flegummallakin lapsella. Suomessa on nyt vauvabuumi ja siksi ehkä sitä huutoa kuulee enemmän. Suomessa on myös hyvin, hyvin tiukka kurittamislaki eli vanhemmat eivät julkisesti varmasti uskalla kuin hyssytellä lapsiaan. Aina on nimittäin niitä toisen äärilinjan ihmisiä, jotka aukovat päätään lapsen pahoinpitelystä jos kannat hysteeristä raivopäätä pihalle kun se kiemurtelee ja pistää hanttiin koko voimallaan. Ei voi voittaa.

Kaippa sitten noin. En vaan keksi mitään järkevää syytä että minkä vuoksi muistoihini jostain 70- tai 80-luvultakaan ei liity kertaakaan havaittua lapsen raivokohtausta. Onko ollut niin hyvä lykky ettei vaan ole osunut kohdalle.



Ainoa kerta kun (lapsena) koin että joku pikkulapsi käyttäytyi kummallisesti eli ns. huonosti oli se kun lähdettiin äidin kanssa kävelylle ja hän siellä matkan varrella kysyi joltain pikkulapselta jotain, tämä kun siinä touhusi hiekkalaatikon äärellä, ja lapsen vastaus oli jotain haista vittua.

Ehkäpä olen sitten vaan niin tynnyrissä kasvanut. Koulussa sitten kyllä oli sitä kaikenlaista käytöstä, tietenkin.

Tämä kuvaa hyvin tuon koulun perustajan ajatusmaailmaa.

http://www.youtube.com/watch?v=5Lo4vA9sSa0