KESKUSTELU

Ei voi toimia. Niiden on pakko kuivua piloille. Varmasti tulee parempi lopputulos kun vaan nopeasti keittää suolalla maustetussa vedessä.

Paitti jos ne laittaa uuniin läjässä. Silleen se voi toimia. Mutta jos ne on ranskalaisten joukossa ja tarkoitus on saada ranskalaiset rapeiksi niin kyllähän se on pavuille tuhoisaa.

Alastomalla kokilla on sellainen hyväksi koettu resepti, jossa uuni kuumennetaan 300 asteiseksi ja samoin uunipannu. Sitten öljytylle pannulle lätkäistään suolattu ja pippuroitu lohifile ja viereen vihannessekoitus; sekoitetaan kulhossa parikymmentä kirsikkatomaattia, pussi sulatettuja pakastepapuja, basilikan lehtiä, oliiveja ja merisuolaa ja pippuria. Sitten vihannesten päälle sirotellaan anjovisfileitä. Lohen päälle sitruunaa. 10-15 minuuttia uunissa. Tuota on tullut aika usein tehtyä ja olemme tykänneet.

Ei pidä paikkaansa. Testattu moniaita kertoja ja toimii. Reunimmaiset saattavat kuivahtaa, mutta pääsääntöisesti tulee hyviä ja mehukkaita. Ranskalaiset paistuvat rapeiksi. Käytän pitkiä, ohuita ranskiksia.

Paistoin tänään muikkuja. Pyörittelin ruisjauhoissa, joiden parasta ennen päiväys oli vuodelta 2005. Ihan hyvää tuli, eivät taida jauhot ihan päiväystensä mukaan vanhentua... Perunoita, silliä, balsamico-maustettua tomaattia ja punajuurisipulisalaattia kaveriksi.

Oli meilläkin joskus opiskeluaikana tapana lisätä ranskalaisten joukkoon pakastevihanneksia yms. Kyllähän ne siinä lämpeni, mutta ei siitä mitään hyvää tullut. Paljon parempi lopputulos syntyy paistamalla öljyssä tai kiehauttamalla vedessä.

Tänään ruokalistalla on "sitä mitä kaapista löytyy". Olin pitkän päivän yliopistolla, enkä huomannut ottaa aamulla mitään sulamaan pakasteesta.

Niinpä päädyin hyödyntämään lauantain illanvietosta jääneen tacodipin (kyllä, valmista tacomausteseosta kermaviilissä - hyvää se on), Creme Bonjour-pippuriranskankermapurkin jämät, vihanneslokeron sisuksia ja puoli pussia pakastemustekalarenkaita.

Paistoin mustekalarenkaat reilussa rasvassa (lähes friteeraamalla siis). Renkaat söin sellaisenaan kastamalla ne dippiin. Niiden jälkeen lätkäisin pannulle siivutetun ison porkkanan ja vähän parsakaalia. Annoin paistua pehmeiksi (edelleen siis reilussa öljyssä), minkä jälkeen kumosin pippurikermat niskaan. Kun kerma oli kuumaa, söin seoksen.

Improvisoidusta luonteestaan huolimatta oikein hyvää kyllä. Huomiseksi voisi sulattaa vaikka lohta.

Juu, harvon saa uunissa käristämällä kasviksista hyvää (ilman haudutusnestettä), mutta usko pois huviksesi, pakastetut, vihreät pavut toimivat! Eivät ne mikään kulinaristinen huippuelämys ole, niin kuin ei mikään pakastettu, mutta ajatuksen typeryyteen nähden niin ovat kolmen tähden kamaa. Eritoten ranskiksen seassa ovat oikeasti herkullisia. Sopivat tosi hyvin joukkoon. Varmaan juuri siksi, että ovat pakastettuja = niin paljon nestettä messissä että eivät kerkeä kärtsätä.

Yöpalaksi, ruisleipää kylmäsavulohella, hyvää yötä, gud nacht, sleep well.

Palasin juurille. Tein pottumuusia ja uunilenkkiä. Lenkin pätkin pienempiin palasiin ja leikkasin palat melkein läpi asti. Viiltoon laitoin valkosipulimurskaa ja basilika-yrtti-tomaattimurskaa. Tomaattimurskaa valelin myös muutenkin makkaroiden päälle. Tuli tosi hyvää Huomenna aattelin tehä makaroonilaatikkoa. En edes muista millon olen viimeksi tehnyt!

Gorgonzolaa, valkosipulipatonkia ja jotain Neonomidelta pöllittyä Eteläafrikkalaista punaviiniä - The tower taisi lukea kyljessä. Vatkaimen innoittamana kävin myös ostamassa olutta R-kioskilta.

Onko kukaan palstalaisista valmistanut Napoleonin voiton aterian? (le poulet Marengo ) Tarvitsisin hyviä reseptejä.

Tein lihakeittoa: ensin keitin tunnin 400 g:n palaa naudan lapaa 1,5 litrassa vettä, johon lisäsin pari laakerinlehteä, muutaman kokonaisen mustapippurin, pari valkosipulinkynttä, persiljaa ja yhden pullachilin. Sitten otin lihan pois vedestä, paloittelin sen, laitoin takaisin liemeen ja lisäsin joukkoon muutaman paloitellun perunan, viipaloidun purjon, pari kanaliemikuutiota, tomaattipureeta, mustapippuria ja merisuolaa. Keittelin kymmenisen minuuttia ja lisäsin purkillisen kidney-papuja ja lisää persiljaa. Sitten vielä puolisen tuntia keittelyä. Onnistui aika hyvin.

Keiton valmistumisen aikana rakensin kakkosnelosista hakkuupölkyn ja pilkoin puolisen tuntia halkoja. Lisäsi ruokahalua aika mukavasti.

Pitkään kypsytetty Aura-juusto voittaa silti kyllä tuon Gorgonzolan maun. Hivenen liian kitkerää.

Kyllä mun mielestä gorgonzola on parempaa kuin Aura-juusto.

Niin, gorgonzolan pitäisi olla olevinaan 10 x parempaa kuin Aura. (Miten ylipäätään voi olla mahdollista, että joku äänekoskelainen juusto päihittää maailmankuulun gorgon?) Jostain syystä omat makunystyräni kertovat toista, eikä nationalistinen ylpeys väritä tätä kokemusta - normaalisti halveksun suomalaisia tuotteita liikaakin.

Tuntuu siltä, että Aura sopii Gorgonzolaa paremmin ruoanlaittoon. On neutraalimman makuinen. Mutta jos keksien päälle halutaan siveltävää niin kyllä minun veitseni kuopaisee Gorgonzolaa eikä lohkaise Auraa.

Roquefort tosin on suosikkini sinihomejuustoista.

Oikean juuston tulee olla kaikkea muuta kuin ruoanlaittoon sopiva ja neutraalin makuinen. Oikea juusto on kokonaisvaltainen elämys, ja nautitaan vain oikean vuosikerran kera erityispäivinä ilman kiirettä.