KESKUSTELU

lis.
Liittyy edelliseen Chilinpopsintaan.

lislis.
Tuli mieleeni että sisältääkö ruokakulttuurikin jotain "Duudson" miehuustestailua? Muistan hyvin lapsuusajan koulumaailmasta ne kahjot pojat jotka söi niin vesivärinapit kuin etanat koulun pihalta. Se oli jotain ihan kamalaa katteltavaa miten järjettömiin suorituksiin ne ylti kun ne kilpaili keskenään vain siitä kuka uskaltaa jotain. Kuta enemmän muut kauhisteli, sitä vimmaisemmin ne jotkut uhmas vaaroja ja etenkin terveyttään. Kuta enemmän kiellettiin sitä rajummiksi voimistuivat temput.
Valitettavasti en ole voinut seurata vaiheitaan kun on tullut muutettua loitolle ajat sitten enkä tiedä vaiheistaan..

Hm.. Pojat.. vaikutanko jotenkin tutulta?
Oletteko mahdollisesti popsineet vesivärinappeja alakouluaikoina?


Aiheeseen:

Tässä amupalaani just lopettelen, Maitokahvia (Saludo) ja pari graham paahtoleipäsiivua kasvismargariinilla, Sinisellä Emmenthalilla ja keltaista paprikaa päällä.

Kohta teen eväät ja lähden pyöräilemään kasvimaalle.
Evääksi: Pari eilen keitettyä munaa, pari pilkottua porkkanaa, kurkkua, paprikaa, pari täysrukiista leipäviipaletta juustolla. Termariin kaffetta ja vesipullo kans mukaan. Kyllä noilla pärjää sitten iltaselle, jolloin väsään sen kasviskeiton.

Terveellistä päivänalkua itsekullekin tasapuolisesti.

Sössäsit tuon kaiken sekaisin? Eli kuutioidut leivänpalat imaisivat itseensä kaiken käyttämäsi öljyn ja soijan ja muuttuivat älyttömän suolaisiksi ja vetisiksi? Purjo, paprika ja kesäkurpitsa ovat tietenkin hyviä. Välimerentahnaan en ota kantaa, muistaakseni sekin on ihan älyttömän suolaista. Miksi sekä sitä että soijaa? Jäävuorisalaatti kuumennettuna kuulostaa tiskirätiltä. Miksi et käyttänyt kiinankaalta, se on hyvää paistettuna.

Jos minulla olisi ollut nuo ainekset, olisin toiminut seuraavalla tavalla: olisin paistanut kuutioidut vihannekset melko kypsiksi ja maustanut mustapippurilla ja suolalla. Leipäpaloja en olisi lisännyt joukkoon vaan laittanut niiden päälle sen jäävuorisalaatin ja kananmunat. Soijan ja välimerentahnan olisin jättänyt pois.

Mutta kukin tietenkin tavallaan.

Toi ruisleivän paistaminen juontuu ihan varhaislapsuudestani kun mummu paistoi ruisleipää. Mummeli kylläkin uitti niitä voissa, minä oikeestaan paahadan kun laitan öljyä teflonpannnuun vain nimellisesti.

Kiinankaalta ei ollut, siks jäävuorisalaatti ja siks pannulla tiskirätiksi muunneltua kun ei oo ihan fressiä enkä halua Jersiniabakteereita ja lisää nivelkipuja. Nääs.

Juu.. Välimerentahna on mulle uus tuttavuus. Oli vasta toinen kerta kun kokeilin. On melko suolaista, olet oikeassa. Mutta.. mä annostaelen niitä nirkosesti, en holauta holtittomasti.

Kaikenkaikkiaan mun kokkaushommelit on melkoista improvisointia ja aikoinaan kun lapsoseni asui kotona, hän suhtautui erittäin epäuuloisesti usein ruokakokeiluihini (niihinkin ).
No.. oppipahan sitten hyvin varhain itse kokkailemaan kun sanoin että siinä on rahat ja kaupan tiedät missä on jos ei uskaltanut syödä sitä mitä mä tein.
Hän btw. on hyvä kokki. Nuorena se on vitsa väännettävä kun vielä on norja.
Mulla on ollut se ongelma että oma äitini passasi perheen pilalle. Ei antanut muiden "sohlata" keittiössään. Ymmärrän kyllä ettei hänellä ollut aikaa. Koulun köksästä sitten jotain oppia oon saanut mutta kyllä mä koitan huolehtia että ruoka on monipuolista.

On mulla keittokirjojakin mutta parhaani kirjan oon antanut lapselleni ja tähän ikään on opittuna oleellisimmat asiat. Pääasia että sapuskassa on ravintoa riittävästi eikä se ole epäterveellistä.

Syön lempiruokaani, suklaata, kahvein kyydittynä tai kuivana. Pelkkä ruskia makia ei minuakaan riittävästi ravitse, joten aamuisin herään ja kerään energiaa (maustettua) jugurttia ja kauraryynejä puputttaen. Mutta elimistöni vaatii suolaistakin -hotkaisen siis illalla annoksen eineslaatikkoa ja -pihvejä tai kananmunia.
Terveellistä teräsnaisen apetta - vai roskaruokaa?

Kuulostat ihan äidiltäni, joka aina luulee chilinsyömiseni olevan näyttämistä. Kenelleköhän tänäänkin näytin, kun söin itsekseni julman vahvaa chiliruokaa. Kyllä chilin aiheuttama mielihyvä tulee ennemmin jonkin psykologisen riippuvuuden tyydyttämisestä (kontrolloidusti aiheutettu kipu käsittääkseni vapauttaa aivoissa jotain miehihyvämömmöjä) kuin sosiaalisen statuksen kohottamisesta.

Voi tietysti olla, että sopivissa oloissa sopivassa porukassa (eli äijäporukka pikku nousuhumalassa) syömisestäkin saadaan miehekkyyden mittari, jos siihen on tilaisuus. Mutta miehuustestailuun liittyy oleellisesti suoritusten vertaaminen muiden suorituksiin. Ei alakoulussakaan kukaan syönyt vesivärinappeja tai etanoita yksinään omaksi huvikseen, vaan vain silloin kun läsnä oli mahdollisimman lukuisa joukko sankariteon todistajia.




Vaikka ylivilkkaat koheltajat ovatkin selvästi keskimääräistä ongelmaherkempiä, useimmista kasvaa kuitenkin ajan myötä normaaleja keskiluokkaisia miehiä. Ehkä vähän hitaammin vain kun kunnollisemmista pojista.

Kyllä chilin syömiseen liittyy olennaisena osana näyttämisen halu ja leuhkiminen. Kuulemani mukaan myös (tai etenkin?) niissä kulttuureissa, joissa syödään tulista ruokaa paljon. Toki nuo Neutronin luettelemat syyt ovat silti pääosassa.

Äsken lounaaksi meni melkein sama satsi kuin eilen, broileria ja porkkanapiirakkaa, mutta nyt oli tarjolla tuoreita habaneroja, joten ostin sellaisen (leuhk leuhk) ja Danonen tilalla oli Mövenbick-joghurtti (tuli tarpeeseen). Olisi ollut sellaisia pienen mandariinin kokoisia habaneroja, mutta jänistin ja valitsin pienimmän, minkä löysin...

Pappalle tuli joskus keuhkosyöpä ja kuoli siihen. Toivoa sopii että ite säästyy syöpältä, vaikka kaippa noissa aikahyvät ennusteet nykyään on.

Tänään syötiin lounas pidemmän kaavan mukaan.

Alkupala: random salaatti

Alkuruoka: kevätkääryleet + chilikastike.

Pääruoat seuraavassa järjestyksessä:

-Friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeessa
-Pekingin härkää
-Katkarapuja jossain kastikkeessa

Jälkiruoka: friteerattua banaania ja jäätelöä toffeekastikkeen kera.

Viimeistään tuon härän kohdalla rupesi tulemaan ähky.

Kuorimattomat lohkoperunat on uunissa. Kohta rupean paistamaan lohimedaljonkeja. Lisukkeena remouladekastike, tsatsikia, pikkutomaatteja ja lehtisalaattia.

Kävin illallisella kiinalaisessa. Kanaa ja kiinalaisia sieniä. Brahenkadun kiinalaisessa on Turun paras chilikastike pöytämausteena, ja sitä menee yleensä koko purkki. Niin nytkin. Olut ruokajuomaksi. Nyt syön tuc-keksejä (muka hot&spicy) ja blue castelloa. Kiinalaisen ja keksien välissä oli taloyhtiön kokous ja siellä join kupillisen kahvia ja söin tavoistani poiketen palasen pullaa.

Tämä elämä on vähän tämmöistä, että ihan koko ajan on nälkä ja jano.

Aijai. Toi on hyvää. Tulee itsekin tehtyä aika usein - tosin ilman remouladekastiketta.

Äsken söin pakkauksen tunisialaisia taateleita.

Hyi helvetti, taatelit ovat ällöttäviä.

On ne perversillä tavalla aika hyviä. Isä teki usein taatelikakkua, kun olin pentu. Tykkäsin kovasti, kunnes kerran ne taatelit jäivät liian isoiksi paakuiksi. Sen jälkeen en ole syönyt taatelikakkua, enkä kovin monesti taateleitakaan.

Aika moni sanoo samaa.

Näin olen itsekin todennut. Joskus repsahdan.