KESKUSTELU

Luin vain avauksen.

Taru sormusten herrasta on aikansa lapsi. Helposti siitä Natsi-Saksan tunnistaa, ja kuinka vaikeaa kirjailijan on valita puolensa.

Tolkienhan keskeytti kirjoittamisen pitkiksi ajoiksi vuonna -41, kun oli päästy Morian luoliin.

Natsit ovat kyllä jättäneet jälkeensä sellaiset meemit että sotaa aiheena tuskin voidaan käsitellä fiktiossa ilman jonkinasteista natsianalyysiä. Suomenkielisessä kirjallisuudessa myös venäläiset tottakai.

Siksi syvä-analyyseissä on tämä natsiteema vähän hankala aihe käsitellä.

Tolkienhan itse sanoi, ettei Taru ole allegorinen, ts. se ei ole vertauskuva natsi-Saksasta, neuvostokommunismista tai islamista, joita kaikkia on esitetty aiheeksi. En silti itsekään Tolkien-fanina voi välttyä ajatuksilta, joissa Tolkienin kokema maailma näyttäytyisi hänen teoksissaan. Samapa tuo, Tolkienin ihanne on vapaa maailma orjuutta ja tyranniaa vastustavaa maailmaa kohtaan, perinteinen maailma, ei uusi maailma.

Tolkien valehteli. Jos kirjat lukee ja niiden syntyajat ottaa huomioon, ei päätelmäni ole virheellinen.

Otsikossa puhutaan myös taiteesta. Sitä ei Tolkienin kirjoissa muuten ole. Tuntematon sotilas on taidetta Tolkienin sepustusten rinnalla.

Päätelmä ei ole virheellinen, mutta se on sinun päätelmäsi. Itse näen natsivertailut yhtä järjettöminä kuin sen, jos joku väittäisi, että grindcore musiikkityylisuuntauksessa näkyy selkeästi juuret bluesissa.

Onneksi en kovin perusta taiteesta, niin tulee luettua hauskoja kirjoja. Pidän seikkailuista ja jännityksestä, Sherlock Holmesista, Moby Dickistä ja sen sellaisesta. Tällä hetkellä on menossa Robert Lewis Stevensonin Treasure Island. Lord of the Rings-sarja on tietenkin tullut luettua englanniksi ja suomeksi. Muuten en fantasiasta niin perusta, lukuun ottamatta joitakin erikoisempia tapauksia, kuten Lordi Dunsanyn The King of Elfland's Daughter.

Luin Tuntemattoman sotilaan ja pidin siitä, mutta lähinnä seikkailukirjana, en minään salaviisaana suomalaisen miehen kuvauksena, niin kuin sitä aina ohjeistetaan lukemaan. Luin myös Täällä Pohjantähden alla-trilogian, mutta siinä pidin vain jonkin verran ensimmäisestä osasta. Viimeinen osa oli pahin, koska siinä alkoi olla loppua kohti sitä henkselien paukuttelua siitä, miten Jussin sukupolvi kuokki Suomesta modernin hyvinvointivaltion. Kylähullut teljettin laitoksiin, työ alkoi olla kunnolla mekanisoitua, ja muuta "edistyksellistä".

Napalm Deathin klassikkoalbumit kuunteluun, juuret kuuluu selvääkin selvemmin;) No juu, tulipa taas töllöstä katottua. Hieno trilogia, joskin viimeisen osan ylipitkä Hollywood-nyyhky loppupömpöösi jotenkin noloa kateltavaa, kaukana kirjan tunnelmista.

Mutta ei sitä voi estää kun natsit ovat tehneet maailmaan niin vahvat meemit. Halusipa sitä tai ei niin se on lähes varmasti jollain tavalla olemassa. Onhan sellaisiakin kirjailijoita jotka eivät halua teoksia analysoitavan koska haluaa kieltää sen kuvaamasta mitään tästä maailmasta mutta silti siitä halutaan löytää yhteyksiä.

Edelleen juuri siksi natsiteema on vähän hankala aihe käsitellä sotateosten syväanalyysinä.

Ennakkoluulojen, uskon ja alitajunnan voima:

Kerran sitten eräs veli tuli hypnotisoitua näkymättömäksi ja kuulumattomaksi omalle siskolleen. Vaikka veli huusi ja mäyhkäsi, niin sisko ei välittänyt mitään. Kunnes sitten veli otti oman takkini päällensä, jolloin siskon silmät kirjaimellisesti "pyörivät" hetken aikaa - hän näki pelkän takin leijuvan!

http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/hypnoosi-showt-t9721.html