KESKUSTELU

Tavoitteita pitää olla. Omani on, että 10 kiloa painoa pois jouluun mennessä. Ei siis mikään erityisen raju tavoite edes. Painan nyt n. 70 kiloa, ja jouluun mennessä vaa'an pitäisi näyttää enintään 60. Vuosikymmenen ajan paino on häilynyt välillä 65-70, ja kuudenkymmenen kilon ajat ovat muisto vain.

Lähtökohdat: aion edelleen syödä hyvin enkä ryhdy karppaamaan. Aion edelleen käyttää alkoholia, ja koska olen realisti, en kuvittele että alkoholinkäyttöni erityisesti tulee edes vähenemään.

Tällä hetkellä syön liikaa ja melko lihottavia ruokia. Lounasruuat ovat erityinen ongelma. Pienituloisena tulee käytyä halvoissa keskikaupungin lounaspaikoissa, mikä tarkoittaa kebabia, pizzaa ja kiinalaisia sapuskoita, joita yleensä tarjoillaan kilo kerrallaan. Kotona tulee syötyä lihapainotteisesti ja turhan suuria annoksia. Olen aina laittanut suuren painoarvon sille, että ruokaa on oltava riittävästi, ja että pieni ähky on mukavampi olotila kuin aavistus nälästä. Pidän rasvaisista ruoista, juustosta, vaaleasta leivästä, pastasta. Syön kasviksia liian vähän, vaikka minulla ei ole mitään niitäkään vastaan. Kalaa tulee syötyä liian harvoin (1-2 kertaa viikossa), hyvin pitkälti siksi, koska se on niin kallista nykyisin. Alkoholia tulee nautittua n. 30 ravintola-annosta viikossa. Väkeviä, punaviiniä, olutta. Kesälomalla menee varmaan enemmän. Limsoja en juurikaan juo enkä makeisiin jälkiruokiin koske.

Liikun melko paljon. Arkipäivisin ajan polkupyörällä n. 16 kilometriä päivässä (kaksi n. 20-30 minuutin pyöräilyreissua), ja kotipihalla tulee puuhasteltua, välillä hyvinkin fyysisissä hommissa (halonhakkuu, lapiohommia ym.)

Työni on paikallaan istumista, kotona tulee löhöttyä sohvassa ja istuskeltua tietokoneen ääressä.

Eli mitenkähän tätä alkaisi muuttaa.

Helpointa lienee puuttua lounaisiin. Ajattelin hylätä nuo halvat lounastamot. Jos kerran viikossa suo itselleen ravintolasafkan (em. valikoimasta), muina päivinä voisi ostaa kaupasta jotain kevyempää. Joskus aiemmin pudotin muutaman kilon tällä konstilla. Söin karjalanpiirakoita, graavikalaa, savukalaa, salaattia, jugurttia.

Kotona minä vastaan pääasiassa ruuanlaitosta, joten siihenkin on helppo vaikuttaa. Kesällä on tietty pakko grillata lihaa ja makkaroita, mutta muuten voisi tehdä enemmän kala- ja kasvispitoisia ruokia. Viikonloppuina voisi tehdä jonkin maittavan liha-aterian, ja muina päivinä enimmäkseen pitäytyä kala- ja kasvispöperöissä, ja jos lihaa joskus valmistaa, voisi pyrkiä tekemään pienempiä annoksia (tämä tulee olemaan haastavaa, koska rakastan liharuokia).

Kaikki makea huitsin nevadaan. Se ei ole erityisen vaikeaa, koska en koskaan ole ollut erityisemmin makean perään.

Hiilihyrdaatit: en aio luopua pastasta enkä leivästä, enkä lähteä muutenkaan mihinkään karppauksen suuntaan. Kuitupainotteisempaan suuntaan voisin kuitenkin siirtyä. Jos vaihtaisi vaalean leivän ruisleipään esim.

Liikunta. Pitäisikö sen määrää jotenkin lisätä? Tulossa on kesä, ja valitettavasti se on viime vuosina tiennyt liikunnan määrän vähenemistä, koska harrastan pääasiassa hyötyliikuntaa, ja työmatkojen lopahtaessa pyöräily vähenee. Kesäksi täytyy siis lisätä rajusti liikuntaa. Pitäisiköhän sitä edes satunnaisesti lisätä myös muina aikoina?

Alkoholi. Lihottaako olut enemmän kuin muut juomat? Oluen lipittelyni on viime vuosina vähentynyt ja korvautunut väkevillä ja viinillä. Eli ei tule enää ostettua kassikaljaa ja imettyä sitä. Väkevien juomista ei voi lisätä, koska se menee kännäämiseksi. Pitänee siis vähentää oluen juomista entisestään ja juoda mieluummin viiniä. Onko tässä järkeä painonpudotuksen kannalta, eli onko viini vähemmän lihottavaa kuin olut, vai onko tällaisella valinnalla mitään merkitystä tavoitteeseen pääsemisessä?

Vinkkejä tavoitteeseen pääsystä voi antaa, mutta mielellään antamissani puitteissa.
Lupaan kertoa rehellisesti, miten homma etenee, olettaen että aiheesta syntyy keskustelua.

Keskustelun soisin käsittelevän muidenkin tavoitteita. Aseta itsellesi tavoite, toteuta se ja kerro siitä tässä!

_________________
Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Huomasin erittäin tehokkaaksi keinoksi suuren stressitilan, jossa kehoa kuritetaan useamman viikon ajan.
Laihtuu, kun ei saa ruokaa alas/muista syödä.

Päätös omassa itsessään on tärkein!

Kropan puhdistukseen lisävinkki: leseitä, pellavansiemeniä <- kuituja sisuskaluille ja sitten se VESI. Muistaa juoda riittävästi päivän aikana....saa nestekierron hyvin liikkeelle.

Tzemppiä ja ennen kaikkea, että olet tehnyt päätöksen; Aweb

Joo, vettä tulee varmaan juotua liian vähän. Chili korvaa kyllä pellavansiemenet ja leseet.

_________________
Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vaan kun aion nauttia elämästä enkä kärsiä.

_________________
Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Se on hyvä, jos pystyy pitämään elämän aina nautinnollisena.

Se on aika hyvä tavoite. Ei tietenkään aina onnistu, eikä sen hinnalla millä hyvänsä pidä onnistuakaan.

Mutta sanotaanko, että jos pystyy pitämään elämänsä enimmäkseen miellyttävän kuin epämiellyttävän puolella, homma on jo aika hyvin hanskassa.

Ja nyt ostamaan jotain kevyttä lounasta!

_________________
Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Et varsinaisesti kännää mutta nautit 30 annosta viikossa. Arkilipittely on turha riippuvuus mutta viinaa kannattaa juoda jossain määrin. Ota täsmäkänni.

Ei tuo taida olla ainakaan terveydellisesti perusteltavissa.


Kyllähän sitä laihduttaisi kuuriluontoisesti itseään kiduttaen, jos se auttaisi. Mutta se on turhaa ilman pysyviä elämäntapamuutoksia. Tieto siitä, että pitäisi rajoittaa loppuiäksi merkittävästi herkuttelua, joka on seksin ohella suurin ruumiillisen mielihyvän lähde elämässä (ehkä jopa vielä suurempi), on niin murskaava, ettei sitä oikein pääse edes alkuun. Kai sitä pitää saada joku sydänkohtaus ja katsoa viikatemiestä silmästä silmään ennen kuin saa motivaation kiduttaa itseään loppuikä askeesissa, joskin silloin se on yleensä jo myöhäistä (eli sillä ostetaan muutama kuukausi tai vuosi surkeassa kunnossa kitumista). Askeesia on jo se, että ei syö itseään ähkyyn. Kesken jätetty ateria tuottaa yhtä paljon mielipahaa kuin -hyvää. Olen yrittänyt muuttaa asennetta, mutta se perkele on niin syvälle liskonaivoihin kovakoodattu, että se ei muutu.

Eikä pitänytkään. Varsinkin, kun suurin osa saadusta energiasta tuli oluesta
Olipahan vain huomio elämäntilanteen aiheuttamana.

Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi. Projektin nimi onkin nyt, että pitäisi pystyä sovittamaan kaikki tuo siihen, että samalla vähän laihtuu.

Onnekseni minä pidän kalasta, kasviksista ja liikunnasta. Mutta en kyllä aio pudottaa pois hyviä liharuokia enkä ryyppäämistä. Muutan painotuksia. Se on ekologistakin.

Ähkystä en kylläkään tykkää.

Tänään onnistuin syömään itseni lähes ähkyyn hankkimallani "kevyellä lounaalla" (graavilohta, karjalanpiirakoita, tomaatti, jugurtti, vettä). Lohta tuli ostettua paniikissa liikaa. Nyt on kyllä taas jo uusi nälkä.

_________________
Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Tavoitteeni on luopua kaikista tavoitteista siinä määrin, että elän vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin.

_________________
Arbeit macht frei

Itse sain pudotettua liikakilot yksinkertaisesti lisäämällä liikuntaa ja korjaamalla ruokavaliota. Olin ollut lähes kymmenen vuotta sohvaperunana ja syönyt mitä sattuu. Painoa oli 109 kg ja totaalisen surkea kunto. Jonain päivänä porsasmainen olemukseni alkoi vain yksinkertaisesti v**uttaa liikaa. En ole mielestäni kovin ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta toivon kyllä kroppani olevan jonkinlaisessa kuosissa.

Tiesin kyllä, että osaan nauttia liikunnasta, mutta koska aiemmasta aktiivisesta liikkumisesta oli melkein se kymmenen vuotta ja kunto niin huono, kynnys aloittaa liikunta oli korkea.

Aloitin käymällä kuntosalilla kolmesti viikossa. Jo kuukauden aikana alkoi vatsa pienentyä, paino pudota ja ryhti ja ennen kaikkea mieliala parantua. Koska liikunta tuntui jälleen hyvältä ja näkyvät muutokset piristivät, ryhdyin lisäksi lenkkeilemään 2-3 kertaa viikossa. Myöhemmin lisäsin viikkoon vielä yhden salikäynnin ja satunnaisesti lenkin, eli nyt käyn salilla neljästi ja lenkillä 2-4 kertaa viikon aikana.

Ruokavalion kanssa tein niin, että jätin kovasti kaloreja sisältävän herkuttelun viikonloppuihin, samoin kuin tissuttelun. Nyt juopottelen ehkä keskimäärin kahdesti kuussa. Totuin hyvin nopeasti hiukan terveellisempiin ruokiin. Esimerkiksi kana-, katkarapu- tai paahtopaistisalaatti on minusta oikein herkkua, varsinkin nälkäisenä. Yleensä arkiruokani on jotain salaattia tai vähärasvaista lihaa kasviksien kanssa. Hiukan olen siirtynyt karppaamisen suuntaan, vaikka syön yleensä viikottain pastaa tai perunaakin. Kaloreita en ole laskenut. Minulle on toiminut se, että kun harrastaa liikuntaa, eikä välipaloja, voi kerran päivässä syödä itsensä kylläiseksi ja kerran ähkyksi.

Tiedän, että pienten annosten syöminen parin tunnin välein olisi ilmeisesti terveellisempää, mutta pidän itseni ähkyksi ahmimisesta niin paljon, että mieluummin kärsin vähän nälkää ja tuppaan sitten itseni nälkäisenä iltalenkin jälkeen täyteen, kuin että söisin vähän ja usein.

Tällä tyylillä paino laski 109 kilosta hiukan alle 80:n noin kymmenessä kuukaudessa. Ei tuntunut askeettiselta, päin vastoin, nautin koko prosessista, kun vireystila ja mieliala koheni, kroppa parani eikä enää hengästynyt portaissa tai kauppakasseja kantaessa. Myöhemmin paino on noussut suunnilleen 83-85 tienoille, kun on saanut kasvatettua hiukan lihasta. Korkein ihannepaino minulle on painoindeksin mukaan 81, ja siihen pääsen olematta viikon tai pari harrastamatta liikuntaa, jolloin nestettä vapautuu lihaksista.

Tai siis on minulla vyötäröllä edelleen läskiäkin, mutta vain sen verran, kuin olen valmis sietämään. Jos esimerkiksi haluaisin sikspäkin kunnolla näkyviin, se tarkoittaisi sellaista liikunnan lisäämistä tai ruokailun vähentämistä, ettei se ole mielestäni vaivan arvoista. Olen nyt ihan tyytyväinen kroppaani ja kuntooni, voin hyvin ja nautin elämästä.

Sinä Aweb ilmeisesti liikut aika paljon, joten jaksatko lisätä sitä entisestään? Jos siltä tuntuu, niin ei tarvitse luopua niin paljoa muista nautinnoista. Punttisalia suosittelisin, siitä saa aika kivat endorfiinit, mutta muistaakseni olet joskus kertonut, ettet sellaisesta perusta. Eihän siihen painon pudottamiseen muuta konstia ole kuin liikunta ja ruokavaliomuutokset, niistä pitää sitten sompailla itselle sopivin yhdistelmä. Minusta tuo sinun avausviestin suunnitelma vaikuttaa toimivalta. Ja sitähän voi korjailla myöhemmin, jos näyttää siltä, ettei se pelaa tarpeeksi tehokkaasti.

_________________
Life throws you curveballs, that's for sure.
- Stephen R. Bissette, Copper

Jäi mietityttämään Awebin lähtö ja tavoitepaino. Aika hippiäinen ole aikamieheksi, jos 70 kg on liikalihavuutta ja ihannepaino 60 kiloa. Ne mitat matsaavat mieheen joka on korkeintaan 164cm pitkä ja vielä aika kaitaluinen ruumiinrakenteeltaan..

_________________
Mummo oli pullanpehmeä ja sylinlämmin. Sophia ei.

Onneksi olkoon; tavoitteitta eivät hommat oikein etene. Asettamasi tavoite ei kiloina ole korkea, mutta prosentteina painostasi kohtalainen.

Reilu kuusi kuukautta aikaa eli kertomillasi reunaehdoilla painonpudotuksen tulee olla vähittäistä, hiipivää; runsas kilo kuukaudesssa. Kuulostaa vähältä, mutta on sittenkin jatkuvaa tarkkailua ja hienoista kärsimystä vaativaa. Nälättä ei juuri laihdu.

Koska aiot hoitaa homman hivuttamalla, sinun ehkä kannattaa ainakin aluksi laskea kaloreita. Näppituntuma ei välttämättä toimi.

Kuinka kerrot palstalle edistymisestäsi - kerran viikossa? Jollet onnistu, jatkatko mahdollisesti piinallistakin raportointia jouluun asti?

Joka tapauksessa toivotan menestystä hankkeellesi!