KESKUSTELU

Se elethin vielä suustalaajattavan aikakautta, ja Olli oli innokas pyytömies, vaikka sana innokas onki Ollin kohalla liian laimea.
Olli oli kans sitte saamamies , eikä pelkkä pyytömies. Oravia, lintuja, kettuja ja kärppiäki
se Olli pruukas pyytää.
Kerranki oli ammuskellu suustalaajattavalla teirijä, aina oli lasahuttanu , ja lähteny karanheitten lintujen perhän , ja sehän oli sanomattaki selevää että Olliko pyssyn laukasi, soli ko jumalan ruoska, mettänvilja lakos heti.
Niin olikhan jo parisenkymmentä teirijä ampunu, ko luojit lopputhin ?
Mutta eihän se hätä tuonnäkönen ollu, olihan se latauskrassi, semmonen messinkinen
vähä piippuva pitempi puikko . Löi vain vähä tiukemmat luntut kruutin päälle, ja latauspuikko piiphun , ja silläko luikahutti, soli taas "teiri tikussa."
Mutta sitteppä tuliki pantua pikkusen liikaa kruutija , ja eipä latauspuikko pysehtynykhän teirhin .
Sehän alko kova hakeminen, ja katajapenshaissa konttaaminen, suunta oli selvillä
mihin oli puikko lentäny , ja löytyhän se. Mutta äkkäs Olli samassa jänestokan kannon ympärillä !
Hiljaa latas pyssyns ja työnsi krassin piiphun , ja mietti tarkoin miten sais nuo kaikki, no sytyttihän se viimein , kahen lähekkäin kasvavan puun välissä väänsi Kuston tekemän suustalaajattavan mutkalle, ja sihtas ja tusahutti !
No tulihan sitä viljaa ja mutkalle väännetty krassi, ammuttuna mutkalle väännetystä piipusta kiersi vielä viitisen minuuttija kantoa ennenko asettu, ja Olli pääsi jänekset kokoamhan.

No Kustu vähä ihmetteli :että no miksikä hyvä käyntinen rihla oli pitäny mutkalle vääntää ?
Olli sille selitti, ja oli se Kustu ymmärtäny ja oikassu piipun entisilhens, ja taas rihlakko oli ko jumalan ruoska, sen eessä vilja lakos.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Olli oli sitte kans melekonen hihtaja, oli reenaintunu jatkuvilla pyytöreissuilla melkoseksi sivakoijaksi. Olis voittanu pitkillä matkoilla kenen tahans siihen aikhan.

Ollin harrastus oliki kahvin joppaus ruottista,pani sivakat jalkhoin je repun pykälhän ja sivakoi kairan halki ruothin , ja illalla takasin reppu täynnä kahvia, ja joskus pikkusen koknakkiaki.
Oli sitte Kustulle porrauttanu suksisauvat ontoiksi, pitkät haapasauvvat, Ollihan oli pitkä musta mies. Niin niihin sauvhoin sopi sitte senjälkhin ko Kustu poras ne ontoiksi, melkein kaks litraa pirtua, tai koknakkia, pirtu oli tietenki kysytympää.

Niin konjakkitietä kohen Jauhojärveä ja Kurtakkoa , siittä väylänvarthen ja yli sweamamman maille. Tutun kauppijhan kans kaupat , repullinen raakakahvia, ja sauvat täythen pirtua.
Sattupirkele pikkunen poika kuulemhan , ja livahti ulos ja tukka hulmuten juoksi juoruamhan tullihurtille. No Olli ei tuosta tienny, nosti repun pykälhän , ja hevostietä pitkin suuntas Ylläsjärvelle. Kerinny pitkästi mennä ko kuuli aisatiu-un takkaa ja vilkasi, no perkele tullihurtathan sieltä kruunun orhilla porhalsit.
Senku Olli lisäs vauhtia, ja tullihurtat huusi pysähtymiskäskyjäns ääni käheänä, Olli vilkasi olan yli sauttavat pirut. Mutta vielä löyty yks vaihe Ollista, tullihurtta veti brouninkin ja alko ampumhan, no sattuhan se yks kuula, sauvva poikki ja litra jumalaista juomaa meni maahan.

Nyt Olliki hoksas että son tosi kyshessä, asetti toisen sivakan toiselle reenjalaksen jäljelle toisen toiselle , ja alko sillä jäljellä olevalla sauvalla työntelemhän kaksin käsin jalkain välistä.
Vahti pärsky tullihurttain orhin suusta, mutta välimatka senku kasvo Olhin.
Brouninkiki poksahteli, ja sese vasta kiihytti Ollin vauhtia.
Ylläsjärvellä ei kruunun oritta ennää näkyny, niimpä Olli suuntaski kohen Jauhojärveä, ja sieltä Kittilhän.
Kotona lurahutti pirtut sauvasta pulhon , ja otti uuvet sauvat, ja tuumas äitillens , että lähempä Kiistalhan myymhän nämä kahvit.
Käväsi Kiistalassa, mitä son lähes saan kilometrin mukka, hihteli illansuussa kotija
kahvirahat taskussa.
Elikkä ruottinreissusta 80 kilometrijä sivu, ja siihen Kiistalan reissu päälle, ja osa matkasta tullihurttien kuulien kirittämänä, olis siihä Hakuveikoilla ollu tekemistä, ja muillaki sen ajan makamistens suurhihtajilla.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Eipä taija tiejettä olla mutta entä jos taijetta?

Otappa ja kirjoita novellikokoelmaksi nuo tarinasi.
Vaikka osa niistä menee Münchhausen-osastolle ja ohikin, voisivat olla viihdyttävää ltalukemista. Murteenkin puolesta.

_________________
---

On se Olli vaan aikamoinen sankari Ei tarvittu ennen doupinkia jänkhällä sivakoidessa.

Lisää vaan näitä, Aslak, väkisinkin vetää suun virneeseen näitä lukiessa.

Edit: Vai onko se sittenkin jängällä?

Solekko jänkällä.
Eikä jänkälle hoota panna , mutta jos sille päälle alethan niin jovain jänkhänki hoo soppii.

Mistä Mynhaussista se Jägärmasteri höpöttää ?
Luuleeko se että mie en Ollija tuntenu ?
Vuonna 52 Olli kuoli , ko ne tehit kiljun sinkkiämpärhin , sai siittä jonkusortin myrkytyksen , ja
mieki olin kattomassa färinrannassa ko niitä hajethin venhellä yli !
Olli kuoli , mutta se toinen selvis.
Niin että jovain mie Ollin muistan , henkhen ja verhen mettämiehen.

Son meilläpäin semmonen tapa , että toisen sanomaa ei kukhan eppäile, mutta jos sille tuntuu
sitä ruukathan pistää paremmaksi.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Pakko myöntää, että tuossa filosofiassa on ajatusta!

Vimpa !!
Soli semmonen ilonen veikko eikä semmosta ennää ole , eikä tule.
Soli huoleton eli vain juuri sitä hetkejä varten, paitti sitte joskus ajatteli tulevaisuuttaki.

Niinko silloin ko Vimpalla oli suomen ennätys juopposakoissa, siittä oli Seura lehessäki juttu joskus 60 luvun puolivälin paikheilla.
Sillon soli käyny yhtenä selvänä hetkenä ostamassa oikhein vahtokumipatjanki, ja vieny sen nimismiehelle, että ko mie taas tulen kotija, niin laittakaappa tämä patja sänkhyn.
Niin senjälkhin Vimpalla oli vahtokumipatja, muut juopot nukku vanhoilla olkipatjoilla.

Vimpa oli jätkä ihan ehta ja alkuperänen lapin jätkä, joka teki töitä savotoilla , pelas korttia
ja rahat pani menemhän kaikki kerralla kunnon huvitukshin, ajo pirssillä eli niinko nykyaikhan sanothan taxilla, Rovaniemet , Kemit pani kunnon juhlat pysthyn joskus Pohjanhovissaki.
Siihen ei kuka tahans jätkä pystyny.

Kerran Vimpa oli kaverins kans ollu savotalla Sovankylän kairoilla, oli kortilla saanu rahhaa
oikhein kunnolla, Vimpa oli kuulusa korttimies.
Rahhaa oli melkein repullinen , ja toinen kahvia.

Päättivät kaveruksen lähteä kotikairoille Kittilhän . Siittä vain sivakoilla kairan halki, pakkanen paukku ja sujet ulvoi kairassa. Melkein umphen satanutta lajua hihtelit, vuoroin toinen eessä
vuoroin toinen. Viimen pilkotti lumisten puitten sejasta valoa, pikkunen mökkipaha navettoinhen seiso eessä.
Eikä koputtelemhan ovelle .
Talossa oli emäntä kotona pienen pojan kans, ja varmasti emäntä säikähti partasija nokisija jätkiä. Vimpa kysy , että keittäskö emäntä kahvit ?
Meillä ei ole kahvia.
Siihen Vimpas , mutta meillä on niin että keittäsikkö ?
Ei ole kuivija puita , eikä ilman syttöjä tulta saa hellhän.

Joo mutta meillä on syttöjä sano Vimpa ja kourasi repustaan kourallisen kuivia seteleitä, no
johan se tuli helhän sytty , ko oli tarpheksi hyvät sytykhet , eikä Vimpan reppu juuri yhestä kourallisesta vailtunu. Emäntä kauhisteli tuommosta tulentekoa , mutta Vimpa sytytti
rahoilla tulen , ko kerran oli niin sanonu.

Kahvit juothin , ja Vimpa kiitteli emäntää, ja anto tälle paripakkaa kahvia, mutta ei penniäkhän rahhaa. Ja niin matka jatku kotikairoille pakkasen paukkuessa susien ulvoessa täyvenkuun kelmeässä valossa.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Vimpa oli ostanu uuven moottorisahan ,Homeliitin senmmosen sinisen rohjuksen.
Vimpan palsta oli ihan tienlaijassa , muutama sata metriä kämpältä.
Siinä se Vimpa nyki sahhaans käynthin , ei piru lähteny ei vaikka tulpanreijjästä anto sille ryypykki.
Pani sahan aurauspalthen päälle, ja lähti lompsimhan kämpälle kokkia kiusaamhan , ja inumhan tältä kahvia.
No kahvit juotuvhans, ja lämmiteltyäns lähti takasin töihin, siellä se Homeliitti papatti palthen nokassa. No olipa sillä sytytys myöhäsellä, oli vain tuumannu , ja alkanu kaatamhan
Aakenuskairan kuusikkoa.

No sehän on tietenki selvää , että naapuripalstojen jätkät sen sahan oli panhet käynthin.
Mutta ei Vimpaa huolettanu tuommoset pikkuseikat.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Mahto emäntää sapettaa, mutta saipa sentään kahvia. Pilasit, Aslak, hyvän murjotuksen - niinkun olin pahalla tuulella...

Mukavia ovat nuo Aslakin jutut ja hänen innoittamana kannan sitten minäkin korteni kekoon.
Tarina on synnyinpitäjästäni niiltä ajoilta jolloin jätkät olivat jätkiä ja pokasahat hyvin viilattuja, toki tiili, reminktoni, kulloppi ja homeliitti alkoivat mennä perinteisen pöllisahan edelle.

Synnyinpitäjässäni eli siis aikoinaan varsin kuuluisa jätkämies, isokokoinen rotjake, kova pöllinikkari, uittomies ja luppoaikojen ryyppymies.
Humalapäissään hän käytti ronskia kieltä sen ajan jätkämieten tavoin, mutta varsinaisen jätkänimensä hän sai seuraavista sanoista joita hän käytti varsin usein joka tilanteessa. Olipa siis puheenaihe mikä tahansa, niin aina asiaa selittäessään hän sanoi hyvin usein sanat ”kato kuule, kato kuule karju”.
Vaikkapa näin: Kato kuule karju kun minä ruppean ryyppeämmään kato kuule, niin siinä männöö vähintäen viikko kato kuule ja seihtemen lastie viinnoa, vasta sitten peäsen kunnolla vaohttiin, kato kuule ja sitten alotan vasta kunnon juopottelun, kato kuule.
Niinpä miehen jätkänimeksi vakiintui nimi ”kato kuule karju”, karju oli varsin tuttu näky entisen kotipitäjäni baareissa rilluttelemassa viikonloppuisin. Sen ajan tapaan baarissa ostettiin ykköskaljaa ja siihen sekoitettiin pöydän alla Jaloviinaa, Koskenkorvaa tai Salmisaaren viinaa, pahanmakuista totiahan se oli, mutta kyllä se jätkämiehelle kelpasi.
Kun baarin naiset huomasivat karjun sekoituspuuhat, niin he patistelivat häntä poistumaan baarista, mutta kun sei ei tuottanut tulosta, niin soittivat paikalle poliisin.
Paikalle tuli tietysti poliisipari sinimustalla desotolla, toinen poliiseista oli myös kylän kuuluisuus, kukas muu kuin ”Kilikali Topi”, mallikas poliisi varustettuna hyvällä huumorintajulla.
Topi otti karjua niskasta ja alkoi taluttaa maijaan, tähän tietysti karju että ”kato kuule Topi, elä vie minnuo putkkaan kato kuule, peästä irti niin hyppeän linja-aottoon ja mään kottiin kato kuule”.
Tästäkös Topi sitten keksi tehdä karjulle haastavan mahdollisuuden säästyä putkareissusta. Hän ehdotti että jos luet karju Isämeidän rukouksen ilman että sanot kertaakaan kato kuule, niin vien sinut kotiin maijan kyydillä, muutoin menet pahnoille.
Karju tietenkin suostui ehdotukseen, tokihan kansakoulun, vaikkakin supistetun käyneenä hän osasi tuon rukouksen ja niinpä hän römeällä äänellä aloitti:
”Isä meitän, kato kuule” …

_________________
Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Kato kuulekko oli hyvä juttu !

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Antti oli päättäny ostaa moottorisahan !
Maatalon isäntä ku oli moottorisahhaa tarttee ihan varmasti.
No postiautolla kirkolle, ja siellä sahaliikheshen.
No saha oli valmhiksi pahviloovassa, isossa semmosessa.


No apteekin kautta tietenki matka jatku kotia, honganoksaa ja hokmannia ja vähä rautaliuosta
ei paljoa mutta muutama puteli, viinakauppa oli Rovaniemellä ja viinakortti oli ahkeran tillaamisen johosta otettu kuivumhan.

Mutta kuitenki kotia pääsi , sahaloovinens.
Pirtissa esitteli emännälle uutta sahhaa, jovain on upea laitos !
Asetteli laipan ja terän paikalle niinko sahakauppias oli neuvonu, kiri pultit kiini , ja äljyä tuonne , ja pensiiniä tuonne .
Katto välillä ohjekirjasta,, puolikaasu päälle ja sammutin nappi ylös , ja eiku tempassa
narusta, joo siittähän se käynnistyy.

Ja niinhän tu tekiki , puolikaasupäällä pirtissä ku kävi oli meteli äkkinäiselle uskomattoman kova, ja Antti sitä säikähti ja päästi irti sahasta ! Mutta siittä se alko , ensiksi puolikaasulla kovasti pyörivhän terhän tarttu matto, ja se
meni silpuksi ja saha sai kovan vauhin kohti pöytää, söi siittä yhen jalan , ja isäntä kavahti ko kissa pirtin uunin kiukhalle pakhon, ja emäntä luuvalla hosu "hullua sahhaa."
Sekö siittä innostu vain ja repi verhot alas ja nekki silpuksi.
Emäntä Anttia viishampana aukasi oven ja hääteli luuvalla mootorisahhaa ulos, ja menihän se mutta Antin paulakengät söi menneshäns. Ja porthaita alas kaijepuu palasiksi ja kohen vinttikaivoa , emäntä perässä ja hosu luuvalla , että sitä perkele et kaaja.
Saha jonka terä sitte vastas kovaksi polkeutunheshan kartanon polantheshen syöksähti kohti
navettaa, emäntä kiukkusena varpuluuvan kans perässä, ja saakeli jätäkki lehmät rauhhan, ja sohi kovasti pörisevvää sahhaa varpuluuvalla.
No saha luiskahti vesikelkan alle , ja sahan terä vastas maahan niimpä vesikelkka sahan vauhittamana syöksähti emäntää kohen ja emäntä pakhon, mutta kelkan keula osuki takkaapäin kintuille ja akkaparka lensi istumha kelkhan , ja kelkka suuntas törmää alas järvelle, ja vauhti kiihty ko ennää se sahan terä ei lyönykhän hevelinketkuva, niimpä ämmäparka kiisiki ku tuulispää yli järven, hamhet nousi ilmavirran vaikutuksesta korvhin
eikä akka tainnu muutako piätellä kelkan reunoista kiinni.

Mutta toisellapuolen järveä pitkän pirtin " rantakammarissa " asu Aarnes. Aarneshan oli leskimies ja kovasti kuulemma naisenkipeä, ja oli kuulemma rukkoillu harthasti " herralta" ittelle uutta emäntää.
Niimpä nykki huokaili ja hekumois naisihmisen perhän, rakas jumala anna mulle uusi vaimo! Samassa kuulu kova pamahus , ja lasit helisi ko Antin emäntä moottoroitulla vesikelkalla pamahutti aarneksen kammarin seinhän, ja akka-riepu lensi hamhet korvissa kammarin ikkunasta sishän , ja suoraa Aarneksen päälle.

Kähinä ja kolina viimen rauhottu , ja Aarnes kiitteli ; kiitos Herra kiitos , mutta en nyt ihan näin kiivhasti olis sitä voinu ovestaki...Ei olis ikkunaa tarvinnu särkeä...

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Vimpa Helmeri ja Löytö-Matti istuthin baarissa, sekotelthin kolinaa ja ties mitä tippoja rapakaljhan.
No baarin omistaja soitti poliisit.
Ja eipä aikaakhan ko Metso pitkä ja harteikas kaikkien tykkäämä asiallinen poliisi
asteli baarhin, ja tietenki kaverusten tykö, jahaa täällä kuulemma sekotelhan !!

Joo sano Vimpa juomma Helmerin hevosta !
Helmeri joka vähä "piätteli " puhuessa, mutta ei laulaessa tuumas : fi,,fi,, hfi f,fhäntä fvilahti, ja kippas kerralla kurkhun viimisen kaljaklasillisen "sekotusta".

Ja niin oli Helmerin Laukki juotu.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Joo soli joulua se, niinko nykki.
Se naapurin emäntä Hilja oli leiponu, ja mekki naapurin kakarat saimma nokan alle lasillisen maitoa ja nisuviipalhen.
Sitte se emäntä laitteli pärekorhin pohjalle hantuukija, ja sitte nisuja leetanisuja ja pyöreitä pulliaki, ja peeparkakkoja , ja pikkusen tiikerikakunki, ja peitteli toisella hantuukilla.

Meille minulle ja Olaville pojallens se sano, lähtekääppä viemhän nämä nisut Kallelle .
Kalle on yksinasuva vanaha mies , tuskin sille kukhan muu jouluva laittaa.
No mehän Olavin kans lähimmä , lumhen poljettua kapeaa polkua yli peltojen, jos jalka sorkahti polulta se meni yli polven, ja samalla kenkä lunta täythen.

No viimen päärimmä Kallen porthaille ja puhistimma varpuluuvalla lumen huopakengistä,vinkkeleistä ja
koputimma Kallen ovelle. Nokinen naama ilmesty oviaukhon , no joko te taas tulitta ,tulkaappa sisälle. Komusimma Kallen pirthin , jossa nurkassa palo piisissä tervastulet ja pirtin pöyvällä nokinen öljylamppu taisteli piisin valon luomia varjoja vasthan.

Tässä sinulle nisuja, Hilja käski tuuvva. Sain vaivoin sanottua,ja samalla silitin loukosta vierhaita kattomhan tullutta vanhanpuolheista koiraa.
Jaa että nisujako ? Joo kyllähän nisut kelpaa, sano Kalle ja alko laittelemhan nisuja komerhonsa. No juopiko pojat kahvia jos keitähytän ?
Emmäme vielä saa juua kahvia , Olaviki sano.

No mie ny kuitenki tärähytän kahvit, ko on lämmintä nisuvaki, ei tejän tartte kotona sanova , että
kahvia joitta.
Kalle pani pirtin nurkassa olevasta sankosta kuhmuraisella kauhalla vettä yhtä kuhmuraishen nokishen panhun, ja asetti pannun kolmijalalle, ja veti kohennusrauvalla hiilijä pannun alle.
Eikä siinä menny ko vilahus ko kahvivesi pannussa kiehahti, ja Kalle pani nahkapussista
kolmekourallista höystöjä kahvhin.
Siinä kahvia ryystethin , ja nisuva kastethin kahvissa, ja Kalle alko muistelemhan.

Soli silloin ennen ko mieki pijin riekonansoja tuolla jokivarressa, mulla lähti ansajotos tuosta
niemen nokasta je meni aina Kuusan suuhun saakka.
Mie pruukasin kokea ansat joka toinen päivä, soli siihen aikhan riekkoki arvossans, mieki tienasin paljon enämpi ko mies ja hevonen savotassa.
Hihtamalla mie tietenki kuljin , mulla oli semmoset pitkät omatekoset sivakat, noli keveät eikä niillä upottanu pehmeässäkhän lumessa. Ainako riekko oli ansassa mie otin sen ja panin rephun, jos oli elävä niin otin ansan kaulasta pois ja pistin jalkhoin .
Viimein sitä olthin Kuusan kuussa , rapea peninkulmatäältä, reppu oli riekkoja täynnä ja tuppivyössä ja repun viinekheissä ja muissaki remeleissä roikku kymmenijä riekkoja.

Kuusansuussa käänsin sivakoitten nokat kotis kohen, ja hättyytin niitä vyöllä roikkuvia riekkoja.
No nehän alko röpistelemhän , ja maka lentämhän ja niin mie nousin niitten matkassa ilmhan.
Tarvinnukko niitä vähä kinthailla ohjailla, niin tulthin ko tuulispää kotija kohen.
Tuossa niemessä aloin niiltä röpistelijöiltä vääntelemhän kauloja , ja viimen se mie laskin hienosti ko lentokone tuhon pellolle , ja huilasin vauhilla ihan porthaitten ethen asti.

Joimma toisen mukillisen kahvia , ja mie kattelin juoessa niitä piisivalkean luomien varjojen tanssija pirtin seinällä, ja sitä kuinka nokinen öljylamppu kukisti tanssijat yks toisens jälkhin , mutta aina vain ilmaintu uusija.
No viimen kokkoilimma hantuukit korhin, ja toivotimma Kallelle hyvvää jouluva, soli arvokas kertomus jonka Kalle silläkertaa meille lahjaksi anto.

Nykyaikana ei tuommosija naapuri Hiljoja ennää ole, eikä Kallen tapasia maan hiljaisija, jokka
on kuitenki elänhet täyteläisen elämän omana aikanans.
Olen Kallelle yhä kiitollinen monista kertomuksista,,,parhaista joululahjoista.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak

Se oli jotaki 60 luvun alkupuolta , Kittilästä jos meinas Sovankylhän päin, niin se piti
Ounasjoki lossilla mennä yli.
No niin se sattu kerran , että postiauton jarrut ei topanhekhan ja auto huilas jokhen.
No siihenhän tietenki hajethin TVH kuormuri vetämhän. Hulluja se yhellä kuormurilla sieltä yös noussu, niimpä panthin toinen sen perhän, vahvalla sinkkivaijerilla kiinni, ei noussu vieläkhän.

Sattu siihen Mäensivun Veikko Willys jeepilhäns, no se tietenki kytkethin samhan letkhan vetämhän. Eikä postiauto noussu vaikka Willyski kaivo tyhjää kaikilla neljällä rathallans.
No Ala-Kittilästä päin tuli siihen liithon tiekarhu, kuski tietenki pysähytti ja ihmetteli asijaa,ko
kaks kunnon kuormuria ja Willys nyki postiautoa joesta, no panhampa tämä tiekarhu letkan jatkoksi, ja niin tehthinki.
Joku se näytti , että nyt vetoa ,,,Veikko paino Willyksen kaasun pohjhan , silmässsä oli pienin pykälä ja neliveto päällä, mutta niin oli tiekarhussaki.
Sekö alko vetämhän niin Veikon Willys nousi ilmhan , ja pyörähti tiukalle kiristynhen vaijerin varassa ylösalasin ! Kiinitykset kuorma auton perässä ja tiekarhun keulassa olit senverran korkealla , että Veikko kohta kaasutteli ylösalasin.

Nousihan se postiauto joesta, ja varovasti ko karhuki löysäs vetoa ja miehissä autethin, niin Veikon Willyski putos ko kissa jaloilhens.

_________________
http://www.youtube.com/user/ht1aslak