KESKUSTELU

Tarvitseeko perhe sitten tänä päivänä paljonkin tuota suojelua?

Asiaan haratasti liittyen itse ehdotin vaimolle, että ottaisi pistoolin keittiön laatikkoon, kun häntä pelotti pimeässä muutettuamme maalle. Pelko oli kuulemma kuitenkin jotain niin abstraktia, ettei aseesta olisi ollut apua hänelle. Nyt se on onneksi tottunut hiljaisuuteen ja pimeään.



Minä antaisin kyllä mielelläni perheen pään viran vaimolle, mutta ei se kelpaa. Eikä hän minunkaan komenneltavaksi suostu. Minusta parisuhde kaipaisi jonkinlaista henkistä johtajaa, on se sitten kumpi tahansa. Kun ei sitä ole, homma menee varsinkin laiskoilla ihmisille päämäärättömäksi ajautumiseksi. Kaksi tasavahvaa voi kyllä olla kavereita, mutta toimiva arkiyhteistyö vaatisi sellaisessa suhteessa aivan erikoislaatuiset luonteet.

Sekin olisi miellyttävää, että vaimo kävisi työssä kun minä hoitaisin lapsia. Mutta ei kuulemma käy. Ei, vaikka vaimo pääsee helposti tuplabruttotuloihin minun palkkaani verrattuna. Saa sitten nähdä mitä teemme kun kesän mittaan valmistun ja joudun muualle töihin.



Minä taas arvostan muita juttuja. Kyllä kokkauskin on kivaa, mutta olen sen verran kranttu, että mieluummin teen itse ainakin paremmat ruuat.




Miksi, jo he eivät haluakaan oppia laittamaan ruokaa. Miksei naiset saisi ostaa valmisruokia, jos sellaisen moskan syöminen on vähemmän vastenmielistä kuin kunnon ruuan valmistus itse.




Varmaan aivan yhtä hyvä, kun työnarkomaanina poissaolollaan loistavasta perheenisästä, joka "hankkii elannon" ja "suojelee" perhettään.




Äänestääkin pitäisi. En ole tossun alla, kun kerran ei vaimo tossunsa alle päästä. Onneksi sentään välillä saa vilkaista hameen alle . Olen sitten muuten vaan eri mieltä.

Vatsan kautta käy tie myös naisen sydämeen.

terv.
Tohvelisankari

Näin on. Etenkin jos asiaan liittyy suklaa. Missä muodossa tahansa.

Tohvelisankari on oikeassa myös muistuttaessaan (varsin hienovaraisesti tosin, mistä täydet pisteet), ettei sydämeen (olipa se sitten naisen taikka miehen, näin tasa-arvon aikana) mahdu kahta ämmää - ei vaikka miten ahtaisi.

Tuo on muuten totta. Paljon enemmän vaimo arvostaa kokkauksiani ja ruokaa ylipäätään kuin minä.

No tulihan se sieltä. Kiitos neuvosta. Kokeilinkin kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Sydämeen, sydämmeen, sydänmeen ja korjasin lopulta väärin. Jatkossa tiedetään.



Ööö. En ymmärrä?

Laitan mielelläni itse ruokaa. Äskenkin paistoin jäämuikkuja, huomenna ehkä lihapullat.

Ex-vaimoni oli kokki ja tosi hyvä ravintolakokki vieläkin. En hakenut eroa siksi, että olisin kyllästynyt hänen sapuskoihinsa, vaan muista syistä.

On vapauttavaa oppia tekemään ruokaa ja muita kotitaloustöitä, se tekee sinkkuelämän ikään kuin täydemmäksi; enpäs ole riippuvainen naisen kädenjäljestä taloudessani. No joskus kyllä

On muuten tosi mukavaa myös laittaa naisystävälle itse tehtyä ruokaa. Yllättää vaikkapa jollain riistaherkulla.

No ei välttämättä fyysistä suojelua suomessa. Turvallisuudentunne kuitenkin on tärkeää ja sen voi luoda omalla olemuksellaan.

Haulikko on paljon parempi jos kodinturvaa ajattelet (näin sivumennen sanoen). Sillä ei vahingossa ammu mihin sattuu. Pistooli on vaikea ja turvallinen vaan ´´ammattimiehen´´ kädessä.



Samaa mieltä kanssasi.



Tarkoitus oli pikkasen provosoida. Tottakai muutkin ominaisuudet on tärkeitä ja tarkeämpiäkin.



Valikoidusti poimittu ja kärjistetty kommentti. Kasvatuksesta on moni asia kiinni. Siitä voi riippua myös oma ja lasten terveys. Niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin ruokailutottumukset. Valmisruoka harvemmin kun on niin terveellistä verrattuna tuoreista raaka-aineista tehtyihin.

"Nainen joka luulee että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, on asettanut toiveensa hivenen liian korkealle"

"Vatsan kautta tie miehen sydämmeen!"

Mustalaiset kylläkin yrittävät osua suoraan sydämmeen puukottaessaan.