KESKUSTELU

Miksi minun mielestäni luonnonvaraisella eläimellä, kuten hirvellä, joka elää Suomen metsässä, on parempi elämä kuin tehotuotanto-oloissa elävällä naudalla?

Hirvi elää lajilleen tyypillistä elämää ja se saa toteuttaa luontaisia tarpeitaan. Se voi myös tehdä valintoja paljon vapaammin kuin vankina oleva nauta. Hirvi voi toteuttaa omaa tahtoaan aivan toisin kuin vankina elävä lehmä. Lehmän koko elämä riippuu jonkun muun tahdosta, lehmällä ei ole omaan elämäänsä paljon valtaa. Tehotuotantolehmä on vanki, orja, sen arvo riippuu mm. ihmiselle aiheutuneesta hyödystä, ei siitä yksilönä.

Miksi ihmisorjuus on kielletty; miksi lapsityövoima ei ole sallittua länsimaissa? Miksi toinen yksilö ei ole omaisuutta, vaikka olisimme vahvempia ja voisimme tehdä mitä haluamme? Jos sinulle annettaisiin ruokaa ja pidettäisiin terveenä eikä sinun tarvitsisi nähdä vaivaa ravinnon hankkimiseksi ja olisit turvassa vaarallisilta asioilta, luopuisitko vapaudestasi, antaisitko oman elämäsi toisen käsiin, hyväksyisitkö hyväksikäyttämisesi - toisin sanoen, voisitko, haluaisitko sinä olla tehotuotantotilan lypsylehmä?

Ja siitä tehotuotantotilojen todellisuudesta Skitsorusina selvittikin asiaa aika hyvin

Kyllä googlettamallakin löytyy asiaa, jos ei vielä ole eläinten oloista lukenut. Tuolla nyt jotain: http://www.oikeuttaelaimille.net/www/in ... &Itemid=69
Linkkejä saa pyytämällä.

Jotkut ne sanoo, että tuotantoeläimet jotenkin ihmeesti ei kärsisi. Kun ne saa pidettyä terveinä ja järjissään jonkin vuoden ni ei ne varmasti kärsi. Utareschmutaretulehdukset, sorkkavaivat, liikunnan puutteesta johtuvat vaivat; henkistä kärsimystä kun ei nää, niin mitäpä sitä miettimäänkään.

Siinä vaiheessa, kun elikoiden kärsimys johtaa tuotannonlaskuun, on teurastamon aika. Elikot täytyy hoitaa oikein tuotantoon ja taloudelliseen hyötyyn nähden. Yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen taas... niin, no, eikös se taloudellinen puoli nyt tullut hoidettua jo. Ja eihän niitä kaikkia voi uloskaan päästää, tai vapaaksi, peittyisi koko maailma näistä otuksista, joita me itse tänne jatkuvasti tuotamme sitä varten että voimme ne muutaman kuukauden päästä tappaa. Mikähän kumma tuohon olisi ratkaisuna?

Ja ah, kuinka mä odotin tuota: nyyh nyyh kun se sellerikin itkee, eihän me voida mitään syödä kun ruohosipulin äiti kuolee kaipaukseen vauvasipulin kadottua kasvissyöjän mahaan, tapetaan itsemme kaikki. Noh, minä itsekkyyksissäni lohduttaudun sillä, että vegaanina tuhoan mahdollisimman harvan papuparan elämän, kun lihikset murhaavat kymmenkertaisen määrän rehuja eläinten kautta.

Ja on se nyt törkeää haukkua noita kilttejä setiä ja tätejä itsekkäiksi ja sadisteiksi, jotka vaan tekee työtään ja ystävällisyyttään hoivaa mansikkeja ja helunoja ja välittää niistä jokaisesta yksilönä, ihan pakon edessä erottaa emät vasikoistaan, taluttaa ne sorkkaa silittäen parteen ja heiluttaa vielä teurasauton perään nenäliinalla, kun ne vanhuuttaan sairastuvat ja niiden luonnollinen elinaika lähestyy loppuaan.

Kah, sattuipa mukavasti; lehdessäkin jutellaan aiheesta "Mistä tietää että eläimeen sattuu": http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.p ... 70&vl=2006

Ja btw, nahka ei ole sivutuote, vaan tuottoisaa bisnestä sekin, josta saatavaa rahaa ilman lihan tai maidontuotanto olisi paljon kalliimpaa. Nahan ostaminen tukee eläinten hyväksikäyttöä.

Voi itku, miten tästä päästään itse aiheeseen :/ ? No sellainen tuli mieleen, että uskonnossa sulla on paljon ohjeita ja sääntöjä. Veganismin voi joku nähdä sellaisena. Sit uskonnosta sanotaan myös, että se on vain sun itsesi tulkittavissa, ettei se kuulu kenellekään muulle. Sellaistakin voi veganismi olla. Uskonnossa usein jumala on sanonut mikä on oikein ja mikä väärin. Veganismissa joku innokas voi kertoa jollekin muulle, mikä on oikein ja mikä väärin, veganismissakin joku voi sanoa, että on jotain universaaleja totuuksia, kuten että murhaaminen on väärin, vaikkei universaaleja totuuksia ole olemassa. Musta oli aika hyvä, kun yksi kaveri kertoi, että oli ryhtynyt vegaaniksi yksinkertaisesti siitä syystä, että se oli johdonmukaista. Ei kyennyt loogisesti perustelemaan itselleen lihansyöntiä. (Paitsi toi selleriargumentti vois olla kova pala )

Molempi pahempi. Turkistarhaus on perseestä mutta en näe kovin viisaana minkkien laskemista luontoonkaan ja siitoskorttien pöllimistä (->elinkeinon harjoittajat kiittää). "Paska homma", katsoopa asiaa miten vain.

"Häkkibroilerismikin" on perseestä elukan kärsimysten kannalta, mutta kana on silti ekologisesti keskimäärin ottaen vähemmän luontoa kuormittava safka kuin naudan-/sianliha. Optimaalinen eläinproteiininlähde lienee useimmiten kala. Fisukilon tuottaminen rassaa keskimäärin ottaen selvästi vähiten ympäristöä ja on terveellisempää kuin kana tai sika/nauta. Kana tulee hyvänä kakkosena.

Omistan iltarukoukseni yhden lauseen kärsiville kotkottajille. Anna [ylempi olento] anteeksi, että teen syntiä ja syön kalaa ja kanaa kasvisruoan ohessa. Olen puutteellinen olento.


Jälleen vähän kaksipiippuinen juttu. Vegaani käytännössä kyttää ruokansa eläinproteiinisiivilän läpi mikroskooppisen tarkkaan, ja sellainen touhu voi joistain punaniskoista tuntua jeesustelulta. Julistaminen on eri juttu, on hienoa että ihmiset miettivät mitä suuhunsa pistävät.

Naudanlihan tuottaminen mäkkärin hampurilaisen irvikuviin on käsittämätöntä kasvikunnan ja luonnonvarojen tuhlaamista. Miksi syöttää satoja kiloja nisäkkäille kasvisruokaa, minkä voi syödä kerralla naamariin?

Minusta vegaaniuskin on joka tapauksessa erittäin paljon enemmän OK kuin pihvin ja HK:n blöön mättäminen naamaan ilman mitään tunnontuskia ja kriittisiä ajatuksia. Hankalaa ja sosiaalisesti rasittavaa vain käydä ärsyttämään tahallaan ihmisiä. Oma esimerkki ja sympaattinen asenne safkaan auttaa usein enemmän kuin äärifundamentalistinen karnivoriuden kiroaminen helvettiin jokaisen iltarukouksen yhteydessä.


Mikäs siinä, ole hyvä ja jaa tietämystäsi. Itse olen elänyt siinä käsityksessä, että tiettyjä ravintoaineita (omega 3, rauta, tietyt hivenaineet) on vaikeaa ja työlästä saada vain kasvikunnan tuotteista. Tämä on yksi syy miksen ala julistamaan mielelläni mitään hardcore-vegaaniutta, vaikka näenkin itseni kriittisenä ruokateoreetikkona. Ei muutama makkara vuodessa ketään tapa. Etenkin kun niitäkin alkaa olla saatavilla kanavaihtoehtoina...

Erinomaista, että nostit esiin tämän

Kumman luulet olevan kannattavampi eläin:
a:tuottaa kauan
b:tuottaa vähän aikaa
Kumman luulet nauttivan elämästään enemmän(kun tuotanto laskee terveyden ja myös stressin mukana)?

Minä korostan taloudellista puolta, koska ihminen on "aika ikävä elukka". Ja tyypillisesti syytöksen alla ovat "vain taloudellista etuaan ajavat":
Minä väitän, että nimenomaan "taloudellinen tuotanto" joutuu ottamaan huomioon myös eläimen "luonnonmukaisen käyttäytymisen" ja kaikki muut "hyvinvointitekijät". Jos näitä ei noudateta, "iskee elukka kukkaroon". Korostan tätä puolta, koska se on raadollisuudessaan tae eläimen hyvinvoinnista. "Vapaaehtoinen pakko". Olen niin kyyninen, että en usko, että pelkkä "eettisyyteen vetoaminen"(ilman että etiikkaan liitetään "äänestäminen kukkaroilla") tms ei vetoa.

Minusta on OK että ihminen itse päättää mitä haluaa syödä ja nimenomaan käy valitsemansa tien loppuun asti. Mutta siinä vaiheessa kun nämä veikot päättävät että he päättävät mitä toiset syövät, on kyse vähän toinen. Siinä vaiheessa muuttuu "fundamentalismiuskoksi", eli joksikin joka on yhtä luvallista karsia maan päältä, kuin syrjintä (koska sitä:Ihmisten luokittelua "hyviin ja huonoihin" aatteen tai näkemyksen vuoksi)

PS:
Kun minä saan valita mistä kana tulee, niin en kyllä ota sellaisen "avokanalan" munia. Kaikista inhoimpia ovat minusta "eettiset kananmunat", joissa liian suuret porukat kanoilla(joskin samalla liikkumatilaa "verrattaen kiitettävästi") Virikekanalan munia ostan, koska laumat pienemmät ja varustelu ihan OK tasoa(joskin tilaa "vähemmän kiitettävästi") kahdesta "käytännön syistä" huonosta vaihtoehdosta siksi valitsen virikkeet ja lajinmukaisen seuran määrän kuin liikkumatilan.
(Ehkä siksi, että olen niitä ihmisiä joista "ei sen väliä missä asuu vaan kenen kanssa". {Aforismi Magnus Mills, "taivaanrannan kulkijat" -kirjasta.
Mills on Daniil Harmsin, Terry Pratchettin, Douglas Adamsin, Neil Gaimanin, Markus Kajon ja Dan Simmonsin ohella maailmankatsomukseeni eniten vaikuttaneita veikkosia.}
Väitän, että ei kukaan muukaan tätä juttua objektiivisesti "eläinten hyvinvointi" mielessä tee, vaan "oman hyvinvoinnin kautta heijastettu näkemys eläinten hyvinvoinnista". Aihe on "tunteita herättävä"...)

Jos eläimien tyytyväisyyttä mitataan pelkästään vapauden mittarilla, niin ylläoleva teksti pitää todella paikkansa. Jos katsotaan tätä mitalin toista puolta, niin tämän vapauden hinta on se jokapäiväinen ja armoton olemassaolon kamppailu joka päätyy poikkeuksetta jokaisen villin eläimen kohdalla väkivaltaiseen ja kivuliaaseen kuolemaan.



Jos olet sitä mieltä että ihmisiin ja eläimiin tulee soveltaa samoja eettisiä ja moraalisia arvoja, niin koko keskustelusta tulee turha. Esimerkiksi: Jos jokaisen eläinlajin hengelle annetaan sama arvo kuin ihmiselle, niin tuleekin melkoinen urakka kun jokainen pupujussi ja peura pitää saada vakuuttuneeksi siitä ettei sitä ilvestä tarvitse enää paeta. Ja sitten se ilves pitää vielä saada vakuuttuneeksi että soijapihvit ovat yhtä hyvää ja ravitsevaa kuin se liha jota niin brutaalisti aiemmin saalistit.

Mikäli taas tarkoitat sitä, ettei ihminen saisi hyödyntää eläimiä, puhutaan aivan eri asiasta. Mikäli tämä ajattelumalli pääsee voitolle, niin Jari Tervon lausahdus "eläimet suojellaan tappamalla ne" käy aika hyvin toteen.



Riittäisikö noin 20 vuotta kestänyt omakohtainen perehtyminen asiaan? Itse en ole maanviljelijä (vaikka olen kyllä alantutkinnon suorittanut v.1998), mutta olen seurannut lähes koko ikäni alan kehitystä ja itse eläimiä niin läheltä että uskon omaavani kylliksi tietoutta lypsykarjataloudesta. Ja tämä tietous ja kokemus sanoo minulle että suomessa eläimet voivat yleisesti ottaen hyvin.



Parsinavetassa(kin) nauta on tyytyväinen niin kauan kuin se hoidetaan oikein. Oikea hoito käsittää ruokinnan, puhdistuksen ja lypsyn. Mullitilalla lypsy jää tietenkin pois. Silloin kuin nauta ei ole lypsettävänä eikä syö, se kuluttaa aikaansa pääasialliseti märehtimällä ja nukkumalla. Pihatossa mukaan tulee vielä jaloittelu joka parantaa oloja entisestään. Ai niin ja lämpötilanvaihtelut sun muut ovat tietenkin erittäin pieniä, tosin kuin paljaan taivaan alla.

Ja koska tuo henkinen kärsimys sinua niin kovasti huolettaa, niin sanotaan vielä kerran: Nauta on tyytyväinen niin kauan kun se saa märehtiä. Piste, loppu. Ellet usko, niin kysy keneltä tahansa eläinlääkäriltä. Mutta epäilen että mielestäsi he ovat kaiketi itsensä saatanan pelinappuloita joiden ainoa tehtävä on vain pitkittää eläinten kärsimystä ihmisten orjuudessa. Mutta takaisin asiaan: Jos eläimen ravinnontarve tyydytetään pelkällä väkirehulla niin sitten eläimelle tulee "vapaa-ajan ongelmia" jotka ilmenevät epänormaalina käytöksenä, kuten parsirakenteiden kaluamisena ym. Jos olet sitä mieltä että eläimen tyytyväisyyden mittaaminen pelkästään märehtimisellä on puutteellista, niin samalla tavoin minä voin väittää että pelkkä vapaus ei tee eläimestä sen tyytyväisempää.



Ai viljelijät ovat mielestäsi sadisteja? Vai tuottaako sinulle vaikeuksia hyväksyä se tosiasia, että viljelijä hoitaa eläimiä mahdollisimman hyvin vain lähettääkseen nämä tapettavaksi?



Kyllä, mutta mitä sitten? Miten niihin tuotantoeläimiin koskee? Onko niillä joku krooninen särky sen vuoksi että ne ovat tuotantoeläimiä ja niitä kohdellaan tuotantoeläiminä? Oletko koskaan nähnyt kipeää eläintä?



Btw, ne osat joita naudasta ei käytetä ovat luokkaa pötsin sisältö ja silmät. Kaikki muu otetaan talteen.



No, jos suhtaudut tähän veganismiin kuin kiihkokristitty vanhaan testamenttiin niin keskustelu asiasta voi käydä ajan myötä aika turhauttavaksi molemmille.



Ellei universaaleja totuuksia ole olemassa, niin sittenhän lihan syöminenkään ei ole mitenkään väärin.

Ja mitä mainittuu lapsityövoimaan tulee:
Minä en tosiaankaan osaa sanoa, onko lapsityövoimalenkakreiden ostaminen "moraalitonta". Jos ne pennut ei väännä lenkkareita, niin solmivat mattoja, jos eivät solmi lankoja, ovat lapsiprostituoituina... ja jos eivät mitään näistä, niin nälkään kuolleita.

Ainut ratkaisu tilanteeseen olisi jälleen kansanmurha, jota pidän moraalittomana.

Ihmiset ovat ongelma. Niinkuin aina.

Tottakai aina joku 'kärsii' vapauttamisesta. Mielestäni onkin tarpeellista pohtia onko jonkin osapuolen 'kärsimys' jotenkin oleellisempaa, ensisijaisempaa tjsp. kuin jonkin toisen osapuolen. Elinkeinon harjoittaja ei varmasti kiitä raaka-aineen katoamista metsän pimentoon tai siitoskorttien katoamista. Vuosien tärkeä työ on mennyt hukkaan. Metsä-Botniakaan ei luultavasti diggaile Argentiinalaisia mielenosoittajia, jotka ovat huolissaan sellutehtaan vaikutuksista alueen ympäristöön. Minusta elinkeino ei kuitenkaan oikeuta aiheuttamaan kärsimystä kokemukselliselle olennolle. Minusta yksilön kyky tuntea kipua ja tuskaa on ensisijainen seikka verrattuna esimerkiksi jonkun haluun ansaita rahaa. Mm. sen vuoksi minkin vapauttaminen turkistarhalta on minusta ymmärrettävää. Ympäristönsuojelu on toinen tärkeä asia, joka mielestäni on tärkeysjärjestyksessä ennen vaikkapa rahaa tai oikeutta lukea sanomalehti paperiversiona aamiaispöydässä.


Kukapa ei puutteellinen olisi. Minä jätän rukoilut ja ylempiin luottamiset sikseen ja yritän tehdä jotain asioille, joita pidän epäoikeudenmukaisina (ei tarkoitettu loukkaukseksi ylempään uskoville). En muista minkä eläimen hyväksikäyttö ravinnoksi on vähiten ympäristöä kuormittava, mutta tietenkin ekologisin ruokavalio on mahdollisimman lähiluomuvegaaninen. Tähän pyrin itse, vaikka puutteita löytyy ja rutkasti minullakin.


Vegaanit on luultavasti ajatelleet eettisiä kysymyksiä askeleen pidemmälle useimpiin kasvissyöjiin verrattuna. En tiedä miten se tekee veganismista vähemmän 'asiaporukan'? Ymmärrän, että jos joku ajattelee, että vegaanit ovat kaikki nipoja ja rutisee ja aiheuttaa ongelmia, kun pitäisi syödä ravintolassa tms. niin ihan varmasti veganismi tuntuu jeesustelulta. Siihen ehkä auttaa aiheeseen ja ihmisiin tutustuminen lähemmin, asian käsittely rennommin ja avoimemmin. No, sä mainitsitkin sanan punaniska, se kait kertoi jonkun verran niistä, jotka ajattelee veganismia jeesusteluna tai julistamisena Mulla on itellä runsaasti lihiskavereita. Ei oo niiden kanssa ikinä ollu mitään muuta kuin mielenkiitoisia keskusteluja hyvässä hengessä.


Jes, tiedän tyyppejä, jotka on vegaaneja ja samalla tosikkoja ja äkäpusseja. Ei anna hyvää kuvaa veganismista, mut niinpä meitäkin on joka lähtöön Joskus on myönnettävä, että on hankala hymyillä, kun joku sanoo, et 'sun täytyy kunnioittaa toisen mielipidettä (ja oikeutta syödä mitä haluaa)', kun ei ne ite kunnioita toisen elämää.


Muutama makkara vuodessa ei tapa ketään (ihmistä;), mutta veganismi on sekä terveyden, että ympäristö- ja eläinoikeuksien näkökulmasta paras ruokavalio ihmiselle.

Omega-kolmosta saa esimerkiksi soijapavuista ja niistä tehdystä öljystä, rypsiöljystä, sinapin- tai kurpitsansimenistä, viljoista, vihreistä lehtivihanneksista. Pellavansiemenöljyssä on kaksinkertainen määrä omegakolmosta kalaperäiseen öljyyn verrattuna. ( http://www.vegansociety.com/html/food/n ... _acids.php )

Rauta: suosittelen lukemaan Vegaaniliiton Rauta kasvisruokavaliossa - esitteen: http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/rautaesite.pdf
Palkokasvit, kokojyvävilja, vihreät lehtivihannekset ainakin on hyviä lähteitä. C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä, kun taas (mm. maidon) kalsium heikentää sitä.

D-vitamiinin saannista pitää huolehtia ruokavalioon katsomatta. B-12-vitamiinia vegaani saa pillerinä tai rikastetuista tuotteista. Muiden aineiden saannin vaikeudesta en tiedä, mutta kuulen mielelläni.

Varsinkin punaisen lihan osuus useisiin syöpiin on tiedossa, eikä lehmänmaito todellakaan edistä luuston hyvinvointia, kuten meijerien omistama Maito ja Terveys ry Suomen kansalle opettaa. Totuttujen tapojen muuttaminen voi tietenkin olla vaikeaa ja työlästä, mutta mielestäni se on paljolti asennekysymys

Eli on tärkeämpää toimia eettisesti oikein kuin suojella luontoa?
Vai miten perustelisit ympäristönsuojelun näkökulmasta toiminnan, jonka seurauksena luontoon päästetään petoeläimiä joilla ei ole luonnossa vihollisia näillä lakeuksilla? Mitäpä siitä jos luonto vähän kärsii, pääasia että toimii oikein ja saa hyvän mielen!

Joo, ihan varmasti siinä vaiheessa, kun se munijakana on siellä häkissä ollut puolitoista vuotta nokittavana, jalkavaivaisena, nälkiintyneenä, henkinen raunio, luultavasti masentunut, psykoottinen (jatka tähän), niin eutanasia on kenen kannalta tahansa hyvä asia. Minusta eläimen tehtävä ei ole 'olla kannattava' ihmiselle. Sillä on omat intressinsä, jotka meidän on otettava huomioon, koska teemmehän niin muillekin (ihmisille ja joillekin ei-ihmisillekin). Ei ole loogista hyväksikäyttää kanaa, kun emme tekisi niin toisille ihmisille ja kun vaikkapa koiran samanlainen kohtelu on länsimaissa rikos.


Jos sinua ei hetkauta riisto ja hyväksikäyttö lajista riippumatta, niin silloin en voi muuta kuin nostaa käteni ylös. Mitäpä minä voin sanoa, jos kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa kenelle tahansa. Silloin olet edes johdonmukainen. Lapsityövoima, ihmisorjuus, toislajisten tehotuotantokasvatus, ne kuuluvat kaikki minusta yksilön omistamisen ajatukseen. Vaikka jotkut ihmiset ovatkin 'aika ikäviä', ei se tee heidän toiminnastaan välttämättä oikeutettua.

Taloudellista voittoa tavoittelevat tahot eivät usein kuuntele muuta kuin siihen kuningas lompakkoon kohdistuvaa toimintaa. Se on vain kommunikointitapakysymys.

Kerrotko miten mielestäsi tehotuotantoeläin elää onnellista ja lajityypillistä elämää kommentoiden mielellään aiemmin esitettyihin väitteisiin päinvastaisesta, kuten henkiset ja fyysiset sairaudet? Etkö todella ajattele, että yksilö kärsii tehotuotanto-oloissa?

Taloudellinen tuotanto ajattelee eläimen hyvinvointia omista lähtökohdistaan, ei eläimen. Kuten sanoit: 'vapaaehtoinen pakko.' Eläin pidetään hengissä, 'järjissään' (tätähän ei ole helppo huomata, eikä se useimmiten vaikuta eläimen tuotantokykyyn ratkaisevasti.) juuri sen verran, että niistä saadaan mahdollisimman tehokkaasti irti mahdollisimman suuri hyöty. Ei enempää. Tämä ei tarkoita sitä, että eläimellä on yksilönä hyvä olla.

Tässä linkissä http://www.goveg.com/f-hiddenliveschickens.asp kerrotaan kanoista, jos jotain kiinnostaa.


"Käy valitsemansa tien loppuun asti." Tarkoitatko että ihminen ei saisi muuttaa mieltään? Tottakai jokainen päättää mitä suuhunsa laittaa, mutta minusta asia ei ole niin yksinkertainen, kun kyseessä on kolmaskin osapuoli, jolta ei kysytä.


No siinä olen samaa mieltä, ettei lattiakanala oleellisesti paranna kanojen elinoloja häkkeihin verrattuna. Virike** nyt ovat vitsi. "Eettiset kananmunat" ovat niitä, joita ei lautasella näy .

Joo, täytyypä joskus tutustua mainitsemiesi kirjailijoiden tuotokseen, niin erilaisia tuntuvat näkökulmamme olevan.


Mitä juttua?

Juu, arvasin, että seuraavaksi tulee tämä kysymys. Odotatko hetken aikaa, niin vastaan muille ensin, tulen kyllä tähänkin.

Vanha juttu, mutta joskus muinoin oli tällainen hyvä ratkaisu kaikkien omantunnonongelmiin - paita jossa lukee "For every animal you don't eat, Im going to eat three." Eläinaktivistikin pelastaa aina kaksi eläintä kun syö yhden, kaikilla hyvä mieli.

Mutta vakavasti puhuen, ihminenhän luonnostaan ajaa loppuun, riistää ja hyväksikäyttää mitä tahansa oman etunsa nimissä, eikä se rajoitu vain eläimiin. Orjatyövoima, lapsityövoima, yms. alistaa ihmisiä suurinpiirtein yhtä huonolle kohtelulle kuin tehotuotanto eläimet. Eikä länsimaisella duunarillakaan asiat järin hienosti olisi ilman ammattiyhdistyksiä.

Käytöstä perustellaan usein sillä, että se on loppujenlopuksi melko luonnollista. Ihminen turvaa oman hyvinvointinsa muiden kustannuksella ja vahvimman oikeudella. Mitään muuta eläinlajia ei kiinnosta, vaikka se söisi ja tappaisi jokaisen muun lajin sukupuuttoon. Yhtäkään petoeläintä ei kiinnosta, paljonko sen uhri kärsii. Miksi ihmistä sitten pitäisi kiinnostaa?

Vasta-argumenttina sanotaan, että ihmisellä on valta valita. Voimme tehdä tietoisen valinnan aiheuttaa tai olla aiheuttamatta kärsimystä. Se tekee meistä ihmisiä, inhimillisyys. En sitten tiedä pitäisikö näiden argumenttien nojalla yksinkertaisesti hyväksyä, että ihmisiä on ja tulee aina olemaan molemmista ääripäistä ja paljon siltä väliltä.

Menipä kliseiseksi.

No, aiheeseen vihdoin päästen - molemmat ääripäät saavat fanaattisia, uskonnon kaltaisia piirteitä. Näin käy aina kun kyse on ääripäistä, oli kyse sitten kasvissyönnistä, lihansyönnistä, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, tai mistä tahansa aiheesta, josta ennenpitkää muodostuu periaatekysymys. Sehän ei ole periaatekysymys, ennenkuin se menettää kaikki järjelliset mittasuhteet. Hyvänä esimerkkinä vaikka näiden tarhaeläinten vapautukset luontoon, joka ei hyödyttänyt luontoa, eläimiä, eikä tarhaajia, mutta se oli periaatekysymys. Ääripäiden väliin jäävä enemmistö on kuitenkin yleensä liikkeellä järkipohjaisin perusteluin, joka ei ole mitenkään verrattavissa uskovaisiin.

Minä syön kalaa, äyriäisiä, nilviäisiä, maitotuotteita ja munia, mutta en lintuja tai nisäkkäitä. Voisin syödä periaatteessa ehkä myös matelijaa ja metsästettyä ruokaa, kuten jänistä, mutta en ehkä pystyisi siihen, koska se tuntuisi jokseenkin inhottavalta. Nykyään liha ei vaan tunnu enää ruualta, ainoastaan kuolleelta eläimeltä, jota ei tee mieli laittaa suuhun.

Tämä juttuhan ei ole lainkaan niin mustavalkoinen kuin monet luulevat.

Kasvissyöjiäkin on monenlaisia. Jopa sellaisiakin, jotka eivät syö terveellisesti. Nämä käyvät hampurilaisravintoloissa, syövät pizaa, jäätelöä ja karkkia ja vaikkapa juopottelevat tuhottomasti. Jotkut saattavat jopa polttaa tupakkaa, ehkä pilveäkin.

Toisessa päässä on ehkä vegaani, joka kykenee ottamaan KAIKEN huomioon, ei käytä mitään eläinkunnan tuotteita ja loputkin käyttämänsä tuotteet pyrkii katsastamaan tarkan seulan läpi. Tällainen voi olla loppujen lopuksi melko hankalaa nykyisessä kulutusyhteiskunnassamme. Esimerkiksi kodin elektroniikasta varmasti suuri osa on lapsityövoimalla tai muuten kyseenalaisissa tehty. Entäs sitten vaatteet ja muut kulutushyödykkeet?

Monesti kasvissyönnin kritisoijat alkavat vaatia, että jos valitsee YHDENKIN hyvän teon tai jos vaikkapa erehtyy kritisoimaan broilerien tehotuotantoa, pitää kääntyä kokonaan tuollaiseksi äärivegaaniksi.

Minun näkemykseni on, että on hyvä juttu, jos viitsii kiinnittää asioihin edes vähän huomiota ja tehdä edes yhden teon ympäristön, eläinten tai maailman hyväksi. Ei siinä tarvii jeesukseksi alkaa tai tuntea huonoa omaatuntoa kaikesta.

Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, ettei kannata kierrättää, jos ei muutenkin elä kuin mikäkin eko ihme, esimerkiksi jos omistaa auton, EI SAA kierrättää?!

Lopetin kanan lihan syönnin jo joskus 12-vuotiaana, mutta en näe syytä siihen miksi en saisi syödä munia.

En syö naudan lihaa, mutta miksi en saisi käyttää nahkatakkia?

En syö lammasta (vaikka niillä onkin paremmat olot kuin esim. sioilla), mutta käytän villasukkia.

Ostan Reilun kaupan banaaneja, mutta joskus saatan ostaa "normaali" kahvia reilun sijaan.

Juon Coca Colaa, saatan käydä Shellillä, syön Nestlen jäätelöä, minulla on monia elektroniikkatuotteita, jotka luultavasti on tuotettu kyseenalaisissa oloissa, mutta minulla on mielestäni silti oikeus kritisoida jonkun suuryrityksen toimia. Jos ihmiset hyväksyvät kaiken paskan, niin koskaan mitään parannuksia ei olisi tapahtunut tai tule tapahtumaan. Boikoteillakin on saatu hyviä tuloksia aikaan ja JOTKU yritykset ovat jopa alkaneet kiinnittää huomiota esim. ympäristökysymyksiin (vaikkakin useimmiten vain magon vuoksi ja siksi, että tulos nousisi).

En oikein ymmärrä mitä jeesustelua se on, jos haluaa olla kriittinen ja tehdä edes jotain asioitten parantamiseksi. Annan täydet pisteet niille, jotka yrittää edes vähän.

Ei ole kyse siitä, että yrittää olla parempi kuin muut.

Söin kerran vegaani tytön reisilihasta, maistui ihan porkkanalaatikon ja makkaran sekoitukselta.

Ruokailin minkkiturkkista rouvaa: Ensiksi nyljin turkin hänen päältään, valelin hänet pirtulla ja liekitin sen naisen ennen kuin otin nahan sen lihapalan yltä. Eipä ollut pitänyt itsestään huolta: Miktkään sisuskaluista ei ollut syömä kelpoista. Jouduin tyytymään peukalo-broilereihin. Vähän oli lihaa, mutta tulinen kastike ja huono viini antoi jollain tavalla nautintoa.

Ajatelkaa kuinka kiltti olin: En raiskannut naista, enkä tyydyttänyt itseäni hänen puudeikoiraansa

Junttireaktioon voi tietenkin vastata toisella junttireaktiolla: "syökää sitten mahdollisimman rasvaista makkaraa" ja kuolkaa pois kerskakuluttamasta! Voihan se propaganda tehdä tuloksia noinkin?


Ideanahan on saada jengi miettimään asioita yleensäkin vähän useammalta kannalta kuin oman navan ja kulinaristisen imperatiivin alueelta. Joko-tai -asenteet eivät valitettavasti muutu yhdessä yössä. Kritiikin tyylillä on siksi paljon merkitystä.

Jos on muuten mukava, uskottavan oloinen ja rationaaliselta tuntuva tyyppi, kaikenlaiset viestit menevät herkemmin perille. Siksi sosiaalisilla ihmisillä on valtavasti valtaa, he osaavat olla kivoja oikeille ihmisille, oikeilla tavoilla, oikeissa tilanteissa. Sama pätee ihan varmasti myös nettikeskusteluihin, joissa eri "ulottuvuuksien" määrä on vain pienempi.

Jos esittäytyy kohderyhmästä muutenkin radikaalisti eroavana maailmansyleilijäpellenä alusta alkaen, on erittäin epätodennäköistä että saa mitään viestiä perille. Itse aloin muuttaa ruokavaliotani vähitellen sairauden vuoksi, mikä osaltaan auttoi näkemään terveellisemmän ruoan muitakin puolia. Kaikki tämä tapahtui vähitellen. Käytännössä uskon, että jonkinasteinen kultainen keskitie saa usein enemmän muutosta aikaan kuin päällehyökkäävä moralisointi...