KESKUSTELU

Ymmärrän kyllä, tottakai,
mutta jos yksikään henkilö löytyy palstalta, joka on kiinnostunut siitä, että
sainko sormuksistani liian vähän rahaa, on ketjun aloittaminen ollut aiheellista.

Joku kummallinen keräilijä kyllä olisi voinut maksaa niistä moninkertaisesti,
mutta luultavasti olisin myös joutunut vasten tahtoani
juomaan hänen kummallisen hajuista yrttiteetä
ja koskettamaan niskassaan olevaa känsää.

Itse vein kerran vastaavassa tilanteessa käsiini jääneen timanttisormuksen kanikonttoriin, kun se tuntui helpommalta tavalta päästä sormuksesta eroon. Hyvittivät siitä pari sataa euroa. Huutokaupan jälkeen lähettivät kirjeen, että tuote on myyty aiemmin maksettua summaa korkeammalla hinnalla. Samassa kirjeessä kerrottiin, että eivät kerro erotuksen suuruutta (siis minulle lain mukaan kuuluvaa osaa) puhelimessa, eivätkä edes kirjeitse, vaan on pakko käydä henkilökohtaisesti konttorissa. Ovelasti kiertävät lakia nämä kanikonttorit.

No sitten tuli ajeltua konttorin vierestä, kun muistin, että voisihan tuota käydä kysäisemässä. Virkailija sitten latoi yllätyksekseni kouraani keltaisen setelin ja pari sinistä

On tapauksia, jotka ovat myyneet kihlasormukset hammaslääkärille. Hintaa en tiedä.

Niin, melkein minkä tahansa asian voi ymmärtää väärin. Ainakin jos se on irrotettuna asiayhteydestään.

Ja toki joku voi noinkin tunteitaan purkaa, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin ensin miettiä, voisiko tuonkin energian purkaa hyödyllisempään toimintaan, kuten halon hakkuuseen.