lierik kirjoitti:
Kyllä varikset ainakin autoja varoo. Olen monesti ihmetellyt miksei niitä näy raatoina teiden varsilla. Monesti ne loikkivat syrjään vasta viime hetkekellä, vaikka auto lähestyy sataa. Käyttäytyvät röyhkeästi, niinkuin omistaisivat koko maantien.
Juu, ja kun ne vielä keskiviivalla ollessaan tietävät kumpaa puolta auto tulee, ja kummalle puolelle pitää väistää. Ja väistöliike on minimaalisen pieni.
Olen kerran 1970-luvulla ajanut vanhalla Ladalla lentävää varista päin. Varis tuli matalalentoa puskan takaa ja tömäytti Ladan etusäleikköön. Ei siitäkään mitään raatoa tienvarteen jäänyt oli senverran tyly törmäys variksen kannalta. Vielä vuotta myöhemmin moottoriremonttia tehdessä sulkia ja höyheniä löytyi moottoritilasta!
lierik kirjoitti:
Muutenkin on luonteeltaan ilkeä lintu, vaikka sanotaan etteivät eläimet sellaisia tunteita voi tuntea. Minulla oli pienenä varis elättinä, Vertti ja sekin oli tosi ilkeä, hyökkäili ilkeyttään sellaisten ihmisten kimppuun kun uskalsi, mm. mummovainaani ja yritti nokkia silmiä. Kukat se nokki kuistilta palasiksi. Menetti sitten henkensäkin ilkeytensä vuoksi. Oli hyökännyt isäni kimppuun, niin se oli lyönyt Verttiä kepillä ja oli kuollut.
Minulle valehdeltiin sen lähteneen muitten varisten matkaan.
Juu, tuo lintujen kesyttäminen oli 1960 -luvulla muotia. Minulla oli lemmikkinä harakka, joka totteli vihellystä. Eleli pitkään syksyyn talomme nurkilla ja tuli aina kutsuttaessa istuksimaan olkapäälle ja nauttimaan herkkupaloja. Pikkuhiljaa se vieraantui ja uskoakseni muutti muitten harakoitten joukkoon naureksimaan meille hölmöille ihmisille.