Gavin Schmidt meni kyllä nolaamaan itsensä pahemman kerran. Hän hyökkäsi itsevarmasti S. McIntyren Yamal-kritiikkiä vastaan tukeutuen Tom P. -nimimerkin "analyysiin", jota Gavin ei oletettavasti viitsinyt/osannut edes tarkastaa. Kävi ilmi, että analyysi lienee ollut Tomin ensimmäinen ja tarkasteltuna lähinnä naurunpyrskähdyksiä aiheuttava, mutta tästä huolimatta alarmistinen blogosfääri oli jo ehtinyt ottamaan McIntyren kritiikin "kumoamisen" ilolla (ja luontaisesti kritiikittä) vastaan ja Tom P.:n kontibuutio oli hetkessä levinnyt laajalle.
Yleensä niin asiallinen McIntyre ei kyennyt peittelemään sarkastista vahingoniloa:
http://www.climateaudit.org/?p=7278Aikanaan The Times lehdessä maailman 50 merkittävimmän tiedemiehen joukkoon rankattu Schmidt on kyllä aika kovaa tahtia menettämässä uskottavuutensa rippeitäkin. Realclimaten politiikka sensuroida täysin asiallista tieteellistä kontibuutiota (=estää varsinainen tieteellinen debaatti), ja toisaalta ei vain sallia vaan myös rohkaista henkilöön meneviä hyökkäyksiä ovat hänen käsialaansa.
En tiedä pääsikö Gavinilta Yamal-kirjoituksessaan hänen sisimpiä tuntojaan kuvaava sarkasmin muotoon puettu lipsahdus, kun hän lausui:
Gavin Schmidt kirjoitti:
Apparently everything we’ve done in our entire careers is a “MASSIVE lie” (sic) because all of radiative physics, climate history, the instrumental record, modeling and satellite observations turn out to be based on 12 trees in an obscure part of Siberia.
McIntyrehan ei ollut mitään tuollaista esittänyt. Voi olla, että teen aivan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta Gavinin kaltaista aggressiivista käytöstä odottaisi juuri itsensä ja asiansa oikeutuksen epävarmaksi tuntevalta henkilöltä. Ihminen joka luottavaisesti ja huoletta uskoisi faktisen näytön olevan oman näkökantansa puolella käyttäytyisi yleisesti ottaen rauhallisemmin ja itsevarmemmin, toivottaisi tervetulleeksi kritiikin ja käyttäisi tällaisia yhteyksiä, ei henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, vaan oman vahvasti tuetun näkökantansa perusteiden esittämiseen.
Vasten tieteensosiologiasta tarkastelua, ilmastotutkimus on alkanut käyttäytyä yhä enemmän itsestään pohjimmiltaan epävarman ja epävarmuutta aggressiivisesti peittelevän tieteenalan tavoin. Jo mainittuja verrannollisia esimerkkejä: marksilainen taloustiede, naistutkimus, behaviorismi jotka kaikki olivat/ovat pseudotieteitä ja suhtautuivat/suhtautuvat ulkoa tulleeseen kritiikkiin hyvin politisoituneesti ja aggressiivisesti.
Jos ilmastotiede mukamas on niin vankalla empiirisellä pohjalla, miksi se käyttäytyy tieteensosiologisessa tarkastelussa päinvastaisesti?