KESKUSTELU

Molemmat kuvat toimivat samalla lailla, joskin toisen taimmaiset kohteet siirtyvät toisessa etualalle.
(Samat kuvathan siinä ovat eri järjestyksessä?)

Upeita kuvia yhtäkaikki.

Hei Neutroni,

Olet oikeassa. Yllä olevassa IC 410 selostuksessa kirjoitin:

"Olen kehittänyt menetelmän, jolla kohteisiin voidaan luoda keinotekoinen kolmas ulottuvuus.
Syntyneet kuvat ovat "valistuneita arvauksia" kohteen mahdollisesta avaruudellisesta ulkonäöstä, perustuen joihinkin tunnettuihin tosiasioihin ja taiteelliseen näkemykseen."

Tuossa viittaan joihinkin tosiasioihin, niillä tarkoitan mm. astronomisia tutkimustietoja kohteesta.
Esimerkiksi tämän kohteen kohdalla tiedetään melko tarkka etäisyys, 12.000 valovuotta. Tuosta voidaan päätellä miten tähdet sijoittuvat kohteen eteen ja taakse, Tähtien näennäistä kirkkautta on käytetty niiden sijoitteluun 3D kuvassa.

Toinen esimerkki koskee tummia sumuja kuvassa. Niiden täytyy sijaita kohteen edessä, koka ne varjostavat ionisoituneen kaasupilven hehkua.
Paljon voidaan siis saada aikaan pelkällä päättelyllä.

Jos asia oikein kiinnostaa, niin olen julkaissut menetelmästä hiukan yksinkertaistetun version. PDF-dcumentti löytyy täältä:
http://astroanarchy.blogspot.com/2009/04/neaic.html

Hei Kairamo,

Jos katsoo ristiin kuvaa, joka on tarkoitettu samansuuntaistuijotteluun, niin muodot todella Pyörähtävät päinvastaisiksi siitä miten ne olen tarkoittanut.
Esim. tummat sumut ovat kuoppia kirkkaimmat tähdet taustalla jne...

J-P

Luulin että happi näkyy tähtisumuissa punaisena, samaan tapaan kuin se absorboi taivaanväristäkin ne aallonpituudet jossa auringon laskiessa tai noustessa värjää punaiseksi.

Voit toki olla oikeassa. Tähtisumujen värien ymmärtäminen on taiteellisessa mielessä mielenkiintoista. Jos löytyisi jonkinlainen värilista niin mielenkiinnolla sitä tutkiskelisin.

Mitä ohjelmaa käytit tossa sivusi 3d tähtisumugiffianimaatiossa? Onko se hyvä? Minulla olisi toinenkin ohjelma jota voisin suositella, ainakin sillä tekisi kuvanmuokkauksen nopeasti.

Ai niin hienoja kuvia.

Hei Barbaari,

Nyt onkin kyse ionisoituneen hapen emissiosta, O-III kaista sijoittuu
n. 500nm alueelle, eli näkyvän valon vihreälle osalle.

Olen tehnyt aiemmin pienen tukielman väreistä astrokuvissa yleisellä tasolla, se löytyy täältä:
http://astroanarchy.blogspot.com/2009/1 ... mages.html

Luoonollisten värien RGB aallonpituudet löytyvät täältä kuvana:
http://www.sbig.com/sbwhtmls/announceme ... rgb_f2.htm

Käyttämäni Baaderin filttereiden läpäisykäyrät.
H-a 7nm:
http://www.baader-planetarium.de/sektio ... _gross.gif
O-III 8,5nm:
http://www.baader-planetarium.de/sektio ... _gross.gif
S-II 8nm:
http://www.baader-planetarium.de/sektio ... _gross.gif

Eli ionisoituneen alkuaineen emittoima valo vastaa näkyvää valoa seuraavasti:
Vety=Punainen, Rikki=Punainen ja Happi=Vihreä

Täällä olleessa IC 410 kuvassa on käytetty HST-plettia (Hubble Space Telescope) jossa värit on esitetty (color mapping) seuraavasti:
Punainen=S-II(Rikki) Vihreä=H-a(Vety) ja Sininen=O-III(Happi)
Tällä ei ole mitään tekemistä näkyvien värien kanssa, vaan alunperin kyseinen väriyhdistelmä on luotu erottamaan ionisoituneet alkuaineet toisistaan mahdollisimman hyvin.

Kuvassa käytetyt värikanavat voidaan myös yhdistää siten, että lopputulos vastaa näkyvää valoa. Seuraava kuva on yhdistetty samoista kanavista luonnollisiin väreihin näin,
Punainen=80%H-a+20%S-II Vihreä=O-III ja Sininen=80%O-III+20%H-a(lisätty korvaamaan siniselle alueelle sijoittuva H-beta säteily)


J-P

Ai niin, kysyit vielä tuosta ohjelmasta, jolla 3D-stereokuva-animaatio oli tehty. ( http://astroanarchy.blogspot.com/2010/0 ... ation.html )
Oikeastaan siinä ei ole käytetty varsinaista ohjelmaa, vaan verkkopalvelua. Stereokuvat yleensä otetaan kameralla siten, että kuvien välillä on pieni parallaksi ero. Astrokuvassa ero on luotu keinotekoisesti, mutta silti kyseesä on kaksi kuvaa.

Tämä kokeellinen http://www.start3d.com/ verkkopalvelu muutta nuo kaksi kuvaa animoiduksi lisäämällä väliin kuvia, jonkinlaisella morffausalgoritmilla. Lopputulos ei ole animoitu GIF kuva, vaan pieni koodinpätkä, joka pyörittää kuvaa sivullani.

J-P

Hei,

Olen lisännyt Blogiini muutaman uuden 3D-animoidun 2D-astrokuvan. Ne löytyvät Täältä

Linkin animaatioissa on käytetty pohjana astrokuviani. Ne on muunnettu kolmiulotteisiksi kehittämälläni tekniikalla. Lopputulosta voisi kutsua "sivistyneeksi arvaukseksi" se perustuu joihinkin tunnettuihin määritelmiin kohteesta, sekä taiteelliseen näkemykseen.

Tässä vielä alkuperäiset kuvat, joista animaatiot on tehty.


Tulppaanisumu HST-paletissa


NGC 281 "Pack-Man sumu" HST-paletissa


"Sielusumu" lähikuva HST-paletissa


"Ruususumu" luonnollisissa väreissä

Oheisen linkin takaa löytyvät, animaatioiden lisäksi, myös linkit muihin 3D-kuvaformaatteihin. "parallel vision stereo", "Cross vision stereo" ja "anaglyph Red/cyan 3D"
Lisäksi siellä on linkki alkuperäiseen 2D-kuvaan kuvaustietoineen.

J-P

Herää kysymys: Mihin Hubblea tarvitaan? Ok, tämä oli vaan vitsi. Aivan upeita tuloksia 12" putkella (ja järjellä)!

Kiitos Seppo!

Itselleni astrokuvaus on enemmän taidetta, kuin tiedettä.
Sikäli erikoinen taidemuoto, sillä jokainen kuva on tavallaan vertaisarvioitu.
Jos julkaisisin kuvan, jossa näkyy jotain, jota muiden kuvissa ei näy, saisin varautua aika hankaliin kysymyksiin.

Astrokuvaajana en lisää mitään kuviin, jota siellä ei ole. Ainoa kuvankäsittely on sävyjen ja värien säätö sekä tasapainoitus.
Taiteilijana voin painottaa esityksessä haluamiani asioita, tuodaakseni esille kätkettyä kauneutta haluamallani tavalla.

Välineillä on merkitystä, muttei niin paljon, kuin olettaisi.
Astrokuvaus on erikoinen yhdistelmä tiedettä, taidetta ja tekniikkaa.
Jokaisen osa-alueen hallitseminen on yhtä tärkeää, jos haluaa hyvän lopputuloksen.

Edes teleskooppia ei tarvita, henkesalpaavan kauniita astrokuvia on otettu pelkällä digijärkkärillä, normaaliobjektiivillä ja tripodilla, kun on ollut tekniikka hallinnassa.

Esimerkki.
Kaikki nämä kuvat on otettu Tokina AT 300mm f2.8 kameralinssillä seurantajalustaa käyttäen!
http://astroanarchy.blogspot.com/search ... 8%20images


Perhossumu kuvattu 300mm kameralinssillä ja kapeakaistasuotimilla.

Kiitos noista värilinkeistä. Tiedätkö onko olemassa mitään väripalettia atomeihin perustuen?

Miltä kuvat näyttävät raakana ilman värimanipulaatiota ja vaikuttaako yötaivaalla ilmakehä värien muutoksiin?

Hei Barbaari!

En ole ihan varma, mitä tarkoitat "atomeihin perustuen"
Kuvaamani kohteet ovat enimmäkseen emissiosumuja, tänä tarkoittaa että, sumun atomit ovat virityneet ympäröivien tähtien säteilystä, eli ionisoituneet.
Kun viritys väistämättä purkautuu, ylimääräinen energia poistuu atomeista fotonin muodossa. Fotonin aaltopituus on yksilöllinen kullekkin alkuaineelle ja virityksen energiatasolle, esim. Vedyn alpha emmissio on 656,6nm, joka vastaa punaista. Vedyllä on muitakin emissioviivoja, esim beta, joka vastaa sinistä väriä aallonpituudeltaan.
Sama pätee hapelle ja rikille. (Rikki II on kahteen kerataan ionisoitunut ja sen emissio vastaa punaista valo, Happi-III on kolmesti virittynyt ja emissio vastaa vihreää valoa)
Muitakin alkuaineita esiintyy, mutta niiden valo on niin heikkoa, ettei niitä juuri kuvata.

Eli atomien emissioviivoihin puhtaasti pohjautuva väripaletti olisi punaista ja vihreää. (siis niihin, joita yleensä kuvataan)
Käytännössä kuva olisi lähes pelkästään punaista, sillä vedyn emissio on voimakkainta ja se on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine.

Hubbel paletissa, Punainen=Rikki, Vihreä=Vety ja Sininen=Happi, käytetään siis tekaistua väriyhdistelmää. Se on valittu siksi, että näin eri alkuaineet erottuvat kuvista parhaiten. Mielestäni se on myös kaunis väriyhdistelmä ja tekee eri kuvaajien kuvista vertailukelpoisia.
Julkaisen yleensä molemmat, Hubble paletin ja luonnollisen värisen kuvan.
Edit.
Hubble paletissa eri emissiot myös tasapainoitetaan saman arvoisiksi, eli yksikään taajuus/väri ei yksinään dominoi koko värimaailmaa ja kaikki erottuvat kuvassa.

Toiseen kysymykseesi vastasin jo lähes edellä, eli kuvat olisivat hyvin punaisia.
Pitää muistaa, että visualisesti värejä ei juuri voi nähdä. Vaikka menisi lähelle katsomaan, siellä olisi vain muutama hassu atomi kuutiossa.
Kuvatessa käytetään hyvin pitkiä valotusaikoja, kymmeniäkin tunteja, näin värit saadaan esille.
Astrokamerat ovat yleensä mustavalkoisia, joten jokainen väri kuvataan vastaavan filtterin lävitse. Aivan kuin valokuvauksen alkuaikoina.
Värikameran herkkyys ja resoluutio kärsivät siinä käytetystä Bayer matrix suotimesta. (Sama asia kuin fitterit, mutta nämä sijaitsevat kiinteästi kennolla)
Yhden esittävän pikselin luomiseen tarvitaan neljä pikseliä CCD-kennolta.
Eli värikameran resoluutio on vain neljännes nimellisestä. MV kameran resoluutio on juuri ilmoitetun verran.

Tulipas jaaritus...

Tässä vieleä vertailupari, sekä Hubble paletissa, että luonnollisissa väreissä.
Kaliforniasumu, tiedot: http://astroanarchy.blogspot.com/2009/0 ... c1499.html


Kaliforniasumu Hubble paletissa, Punainen=Rikki-II, Vihreä=Vety-beta ja Sininen=Happi-III


Kaliforniasumu luonnollisissa väreissä, Punainen Vedyn-beta emissio dominoi värimaailmaa.

Tähän jäi vastaamatta.
Normaaliin RGB astrokuvaukseen ympäristöllä on suuri vaikutus, erityisesti valosaaste vääristää kuvan väritasapainoa, yleensä kellertävän punaiseen päin.
Valosaaste myös heikentää singaali/kohinasuhdetta, eli kuvista tulee kohinaisa ja haaleita. Kuvankäsittelyssä väritasapainoa voi korjata melko täydellisesti, mutta mikään ei voita pimeää kuvauspaikkaa.
RGB laajakaistaisen värikuvan värit tasapainoitetaan yleensä käyttämällä spektriltään valkoista valoa hohtavaa tähteä mittatikkuna, jonka mukaan kaikkien värien keskinäiset suhteet sitten korjataan.

Koska itse kuvaan aivan kaupungin ytimestä, olen keskittynyt kapeakaistakuvaukseen. Valosaaste vaikuttaa siihen huomattavasti vähemmän, koska kaikki muut aallonpituudet suodatetaan pois ja läpi päästetään ainoastaan tarkalleen haluttu kaistale. Esim Vedyn alpha linjafiltteri päästää läpi vain 7nm kaistaleen 656nm kohdalta!
Huono puoli kapeakaistakuvauksessa on, valotusajat venyvät hyvin pitkiksi, filtterit ovat kalliita ja kauniita heijastussumuja, galakseja ja muita laajalla spektrin alueella hohtavia kohteita ei pysty juuri kuvaamaan.

Täällä on esimerkkejä laajakaistakohteista, kuten galakseista ja heijastussumuista. Kaikki on kuvattu keskeltä kaupunkia.
http://astroanarchy.zenfolio.com/p5990174

Tässä pari esimerkkiä täysin luonnollisen värisistä laajakaistaisista kohteista.


M45 heijastussumu. Toisin kuin emissiosumut, heijastussumua valaisevat sitä ympäröivät tähdet, se ei siis säteile omaa valoa.


Toinen esimerkki laajakaistaisesta kohteesta, suoraan sivulta näkyvä kierteisgalaksi, NGC 4565. Miljardien aurinkojen valo sisältää kaikkia mahdollisia aallonpituuksia.

Huomaa tähtien värit! Niitä ei kapeakaistakuvaan saa vangittua.
Kuvista ehkä huomaa, miksi olen siirtynyt lähes kokonaan kapeakaistakuvaukseen...

Tahtoisin että jos maalaa vaikka tähtisumua niin että sen värit vastaavat realistisia värejä. Mielestäni tärkeä osa visuaalista informaatiota välittyy vain näistä raakakuvista. Jos esimerkiksi rakentaa photoshopissa jotain gradienttia tähtisumun värejä käyttäen niin olisi suotavaa käyttää aitoja värejä.

Jokaisella atomilla on tietääkseni tietty väri ja nämä värit olisivat kiinnostavia monessa mielessä olivatpa sitten vaikka vain punaista ja vihreää. Niitä käyttämällä saisi aikaan kaikkea mielenkiintoista.

Sinulla on todella hienoja kuvia.

Mistäs tuommoisia kapeakaistasuotimia saa, ovatko kalliita - eli miten pääsee itse kokeilemaan?

Käyttämäni Baaderin 2" kapeakaistasetti, H-a, O-III ja S-II, maksaa n. 500€.
Miten aikoisit käyttää filttereitä?

Varoituksen sana, kapeakaistakuvaus on vaativaa!
Jos ei ole vankkaa aiempaa kokemusta astrokuvauksesta rahat menevät hukkaan.
Pitkät valotusajat asettavat kovia vaatimuksia jalustalle ja erityisesti seurannalle. Jalustan tulee kyetä vähintään 20min virheettömään seurantaan, käytännössä tämä tarkoittaa guideri kameraa ja ohjausputkea tai OAG ratkaisua.

Kannattaa aloitaa ihan digitaalikameralla ja jalustalla. Niillä on otettu suomessakin upeita linnunratakuvia ja "viirutähtikuvia", joissa maapallon pyöriminen piirtää komeita kehiä taivaalle tähdillä.
Tavallinen digipokkarikin kelpaa!
Näin pääsee opettelemaan samalla astrokuvien oikeaoppisen käsittelyn, kalibroinnin, pinoamisen ja kuvankäsittelyn.
Ja jos homma ei kiinnostakkaan, laitteet eivät ole päiväkäyttöön kelpaamattomia.

Esimerkkejä siitä mitä voidaan saavuttaa kameralla, jalustalla ja objektiivilla :
Pekka Parviainen:
http://www.polarimage.fi/
katso esim. "Stars and night sky" linkin takaa "Startrails with scenery" jne...
Google on näissä jutuissa hyvä kaveri.

Mikäli homma alkaa tosissaan kiinnostamaan, Suomen parasta osaamista ja kokemusta on jaossa täällä: http://foorumi.avaruus.fi/index.php
Ennenkuin alat kyselemään, käytä palstan hakutoimintoa, monet kysymykset on vastattu jo moneen kertaan aiemmin.

J-P