KESKUSTELU

Minun pointtini taas on siinä, että niitä henkisiä vaurioita tulee uhrille aina, oli kyse sitten raiskauksesta tai pahoinpitelystä.


En ole tuollaista ajatellutkaan, ehkä olet ymmärtänyt jotain sanomastani väärin.


Oletko ylipäätään kuullut mitään pahoinpitelyiden uhrien kohtaloista? Miehet päätyvät itsemurhaan huomattavasti naisia useammin, mutta monesti nämä kuolemat ovat varsin näkymättömiä muille. Eikä se itsemurha mikään yleinen kohtalo ole raiskattujen osalla.


Ok. Ajatuskatkos.


Varmasti, en ole sitä kieltänytkään. Liika dramatisointi ei silti palvele ketään.

Se, mitä minä olen tässä ajanut takaa on, että törkeä väkivalta on aina uhrille myös henkisesti vaikeaa eivätkä raiskaukset ole tässä asiassa poikkeuksia, eivät myöskään poikkeuksellisia. Jos kerran olet sitä mieltä, että raiskaus on uhrilleen henkisesti kova paikka, niin ymmärrä se, että yhtä kova se on sille joka on joutunut muulaisen törkeän väkivallan uhriksi. Ja tämä koskee myös miehiä.

Ok, sarkasmi ei aina mene läpi, tuolla lauseella tarkoitin oikeuslaitoksessa vaikuttavaa ajattelutapaa. Eli sitä, että "braxilaisesti" ajattelevat käyttävät kaksoisstandardia tuomioissa. Väkivallasta ei tarvita kovia tuomioita, koska ne eivät kuitenkaan opeta rikollisia ja jokainenhan tarvitsee uuden mahdollisuuden ja rikollinenhan on aina lopulta itsekin uhri jne... Samaan aikaan ns. rasisteja pelotellaan kovemmilla tuomioilla, koska ne ilmeisesti saisivat heidät parantamaan tapansa.

No, olet väärässä: http://www.tukinainen.fi/SLL82007-757.pdf

Väitteet siitä, että Suomi olisi raiskaajien kultamaa ovat hölynpölyä. Kysykää vaikka afrikkalaisilta.

Millä perusteella?

Tuomioiden määrä, syytteiden määrä ja rikosten julkisuus riippuu aika lailla yhteiskunnasta ja sen oikeusjärjestelmän tilasta. Se, että pohjoismaissa rekisteröidään paljon seksuaalirikoksia, ei välttämättä todista sitä, että näitä rikoksia tehtäisiin erityisen paljon pohjoismaissa.

Niin, eiköhän täällä Pohjolassa naiset ole kuitenkin raiskauksien suhteen suhteellisen turvassa verrattuna muuhun maailmaan. Vähemmän raiskataan, paremmin dokumentoidaan. Raiskatuksi tuleminen ei enää ole Suomessa tabu kuten se jossain muualla on.

Aiheesta (eli miesten muka "Keneettisestä väkivaltaisuudesta") on pääasia pitää mediassa lakkaamatta yllä jatkuvaa pulputusta ja pölpötystä, tarvittaessa kukin "Iskuri" vuorollaan vaikka munaamalla itsensäkin, kuten Sohva Oksanen, kun taas on "naisvaalitkin" tulossa, ja alemmat toimittajanpaikatkin ovat pääasiassa naisten miehittämiä. Heidän voivat sitten ylemmät pomot olettaa keksivän aina uutta raflaavaa lohkaistavaa ihan omasta päästäänkin, kun Aihe on tapeetilla. Sillä voi täyttää "tyhjät paikat" ajankohtaisohjelmissa ja muissakin...

Taas valittiin "vuoden pakolaisnaiseksikin" ulkomaalaisten turvakodin työntekijä, jonka turvakodin perimmäinen tarpeellisuuskin on herättänyt aiheellisia kysymyksiä (kun kerran tavallisiakin sellaisia on)...

Mitä pahaa siinä on että aiheesta puhutaan? Tosiasia on, että maailmassa raiskataan naisia. Ei ongelman lakaiseminen maton alle ketään auta vaan siitä pitää nimen omaan puhua mahdollisimman paljon jotta tietous ja asenteet leviävät. Samanlaista mediarummutusta soisi toki muidenkin väkivallan muotojen saavan, eihän mikään väkivalta ole hyväksyttävää. Mutta eihän raiskausaiheen tapetilla pitäminen ole keltään pois.

Sen rummutuksen tarkoitus on rummutus, eikä esimerkiksi todella saada korotuksia rangaistuksiin, jollaiset voitaisiin tehdä varsin vähälläkin tohinalla ja tutkimustiedon pohjalta.

Suomalaiset tutkimusvirat on kuintenkin miehitetty selvästi erivärisillä seksiunskonsotureilla eikä ammattitaitoisilla tutkijoilla, on sitten kyse "Optulan/Pottulan", "Stasiksen" tai feministioppituolien tai vaikka kirkon väestä, (joka taitaa tuosta porukasta olla vähiten kiilusilmäistä...) Noh, Anna Kontula kyllä on kaikinpuolin asiantuntija, eikä ole kauheasti rummuttanut "evoluutiofeminismiä"...

Päällimmäinen ajatus, minkä jatkuva epäkonkreettinen yleisen tason paapatus ainakin minussa herättää, on, että "noinko vähissä naisilla todella on keinot vaikuttaa (kaikkeen) politiikkaan...?"

Ihan vaikka pelkästään siksi, että lyönti ei tiettävästi aiheuta lyöntikohtaan somaattisia sairauksia.

Väittely aiheesta on typerää, kunnes esittelet jotain aineistoa, joka kumoaa arkikokemuksen.

Väittäisin jopa että Suomi on kaikkea muuta kuin raiskausyhteiskunta. Pikemminkin pidättyvyys ja syrjäänvetäytyvyysyhteiskunta. Sosiaalidemokraattis-luterilainen yhteiskunta.

Vaan eipä olla tehty. Joten ehkä medianäkyvyyttä aihe tarvitsee juuri siksi ettei asia pääsisi unohtumaan ja kansa vaatisi sitä muutosta, jota siis tähän asti on vain odotettu.

Ei ole, koska pääasia on "rummutus" ja ideologinen aivopesu.



Muutokset tehdään teelusikalla yksi asia kerrallaan, nyt paapatetaan "hyväksikäytöstä", joka halutaan poistaa oikeussanastosta, 'raiskauksen' hyväksi, joka nyt määriteltäisiin yksinomaan seksin eikä lainkaan väkivallan kautta. (Ja samalla tehtäisiin objektiivinen näyttö käytännössä lopullisesti mahdottomaksi, varsinkin esimerkiksi avioliitossa.)

Edellinen kampanja taas koski päin vastoin "häirintää", että sellainen pitää ottaa mukaan lakiin.

Välillä on tapeetilla ollut "lievä raiskaus".

Välillä taas kuukauden teema on vaatia rikoslakiin "kovennettua kunniaväkivaltarikosta naisia kohtaan".

Ihan niin kuin asiat Suomessa todella pyörisivät koko ajan jotenkin "raiskaamisen ympärillä"...

Monissa maissa näistä asioista ei mediassa paapateta ollenkaan (eikä käydä edes asiallista keskustelua) mutta rangaistukset ovat paljon kovempia kuin Suomessa, joten tuollaista olettamaasi yhteyttä noiden ilmiöiden välillä on vaikea havaita.

Ja mää EN SIIS VASTUSTA rangaistusten koventamista, KUNHAN NÄYTTÖ ON KUNNOSSA!

Enkä sunkaan vastusta myöskään TODELLISTEN KONREETTISTEN RIKOSTAPAUSTEN NÄKYVÄÄ KÄSITTELYÄ mediassa.

Mutta puuduttavaa ja typerryttävää jatkuvaa mediaNALKUTUSTA MISTÄÄN ASIASTA ei kukaan loppumattomiin viitsi kuunnella.

Poliisia käytetään hyväksi uskottomuuden peittelyssä
Lauantai 2.5.2009 klo 03.24
Enemmän kuin joka viides raiskausilmoitus osoittautui viime vuonna aiheettomaksi Helsingissä.

Poliisi on turhautunut perättömäksi osoittautuneisiin, kalliisiin ja aikaa vieviin seksirikostutkimuksiin.

Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä tehty epävirallinen selvitys osoittaa, että viime vuonna enemmän kuin viidennes raiskausilmoituksista johti "ei rikosta" -päätökseen.

"Mitä minulle tapahtui?"

Myös seksuaalisiin hyväksikäyttöihin liittyvät rikosilmoitukset osoittautuvat poliisin mukaan usein perättömiksi. Taustalla on yleensä vahvan humalatilan aiheuttamat muistikatkot sekä "alibin" rakentaminen puolisoa tai poikaystävää varten.

Ilmoitus käynnistää useimmiten kalliit oikeuslääketieteelliset tutkimukset ja sitoo rikostutkinnan niukkoja henkilöresursseja.

- Joskus tällainen turhauttaa, kun tutkinnassa on ihan oikeitakin rikoksia, sanoo rikosylikomisario Juha Rautaheimo Helsingin rikospoliisista.

Täysin tekaistun ja valheellisen rikosilmoituksen tekijää voi odottaa syyte niskoittelusta. Jos aiheetta nimeää jonkun raiskaajaksi tai hyväksikäyttäjäksi, voi kyse olla väärästä ilmiannosta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009050 ... 6_uu.shtml