Kahlaanpa vähän läpi noita Jari Iivanaisen sivuja, kun ei mukamas parempaakaan ajanvietettä ole.
Toivon, että
Jyrki Soini, PetriFB, TJT, Kiittäen ja muut palstan kreationistit edes viitsisivät lukaista tämän läpi, vaikkeivät mitään vastaisikaan. Vastauksiakin arvostaisin.
Tämän pätkän alussa kyseenalaistetaan ihmislajin pitkä historia, koska fossiiliaineistoa on niin vähän. Lähdeviitteinä käytetään kahta populaaritieteellistä tekstiä, joista toinen on 80-luvun alusta, toinen 50-luvulta.
Joo, mutta arvatkaahan, mitä vauhtia paleontologia (ja paleoantropologia) ovat viime kolmena vuosikymmenenä edenneet? Aivan, todella nopeasti. Toisin kuin sivulla väitetään, tänä päivänä ihmisfossiilit eivät todellakaan enää mahdu yhteen tai muutamaankaan ruumisarkkuun, ainakaan ilman huomattavaa väkivaltaa.
Ja sitten, samalta sivulta hieman alempaa...
Lainaa:
Ns. Calaveras-kallo, joka löydettiin Amerikasta 25 miljoonan vuoden ikäiseksi luokitellusta kivikerroksesta, on toinen esimerkki. Sekin muistutti täysin nykyihmisen kalloa, ja lisäksi sen alapuolelta löydettiin nykyihmiselle kuuluvia astioita ja työvälineitä.
Ensinnäkin, kallo löytyi plioseenikautisesta kerrostumasta. Plioseeni loppui n. 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Joku on ilmeisesti unohtanut pilkun välistä.
Toisekseen, kallon sijoittivat paikalleen paikalliset asukkaat käytännön pilana 1800-luvun lopulta. Asia on myöhemmin tunnustettu. Mitään astioita ja työvälineitä ei paikalta ole löydetty. Tarina löytyy esimerkiksi täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Calaveras_SkullJa sitten eteenpäin selatessa taas...
Lainaa:
Heidelbergin ihminen, jonka pitäisi olla Homo Erectus-muotoa, "luotiin" ja "rakennettiin" vain yhden leukaluun perusteella. Yhden luunkappaleen perusteella kehitettiin teoria kokonaisesta ihmisrodusta. Monet tosin olivat sitä mieltä, että leukaluu muistutti nykyihmisen leukaluuta.
Heidelberginihmisen tyyppiyksilö todella on leukaluu. Tätä nykyä lajista kuitenkin tunnetaan noin
viisi- ja puolituhatta luuta sekä suuria määriä työkaluja.
Heidelberginihminen ei ole
Homo erectus, vaan sijoittuu rakenteeltaan nykyihmisen ja neandertalinihmisen välimaastoon. Se on alusta saakka ollut oma lajinsa,
H. heidelbergensis.
Loppupuolella väitetään sitten mm. että
Australopithecus-suvun etelänapinat olivat "tavallisia apinoita", koska niiden aivokoppa oli samaa kokoluokkaa kuin simpanssin. Ilmeisesti kahdella jalalla kävely ja muut anatomiset yhtäläisyydet nykyihmiseen eivät merkitse mitään?
Toinen yhtä huvittava on tokaisu, että neandertalinihminen ei voi olla todiste ihmisen evoluutiosta, koska sillä on isot aivot ja se on selvästi ihminen eikä apina. Niin. Sehän nyt vain sattuu olemaan meidän sisarlajimme ja lähin sukulaisemme. Totta ihmeessä se muistuttaakin enemmän meitä kuin useimmat muut ihmisapinat.
Vilkaisin vielä nopeasti
tätä sivua.
Lainaa:
Kun tehdään tutkimuksia luonnosta, on mahdotonta havaita lajien muuttumista toiseksi. Jos kehitys olisi totta, pitäisi meidän nähdä joka puolella välimuotoja sekä uusia, vasta kehittymäisillään olevia, aisteja, käsiä, jalkoja tai muita ruumiinosien alkuja, mutta juuri se on ollut vaikeaa.
Mutta niitähän on kaikkialla. Fossiiliaineisto on pullollaan välimuotoja, ja elävä luonto pursuilee lajiutumisen eri vaihessa olevia populaatioita. Niiden löytäminen ei ole vaikeaa kenellekään, jolla on silmät.
Lainaa:
Menimmepä miten kauas tahansa maapallolla aikaisemmin eläneiden eläinten fossiilien sarjassa, emme tapaa jälkeäkään eläinmuodoista, jotka olisivat suurten ryhmien tai pääjaksojen välillä olevia muotoja… Eläinkunnan suurimmat ryhmät eivät sulaudu toisiinsa. Ne ovat ja ovat olleet kiinteitä alusta asti…
Tämä sitten ilmeisesti tarkoittaa sitä, että vaikkapa nisäkkäät suurena ryhmänä on ollut kiinteä ja olemassa prekambriselta ajalta saakka? Kas, eipä olekaan. Nisäkkäät erkanevat (kyllä, välimuotojen kautta) laajemmasta synapsidien ryhmästä triaskaudella. Ajassa taaksepäin mentäessä synapsidit taas sulautuvat alkukantaisiin tetrapodeihin jossain kivihiilikaudella. Kivihiilikautisia nisäkkäitä tai prekambrisia synapsideja ei yksinkertaisesti ole.
Tarkalleen sukupuun haarautumiskohtaan kuuluvia lajeja ei tietenkään todennäköisesti koskaan löydetä: ottaen huomioon fossiiliaineiston harvuuden, se olisi lähes mahdotonta. Sen sijaan hyvin
lähelle haarautumiskohtaa sijoittuvia fossiileja löydetään usein, ja niitä tunnetaan paljon eri ryhmien välimaastosta.
Lainaa:
Aukot fossiilien välillä ovat suuria ja todellisia ja niitä on ollut mahdotonta kuroa umpeen.
Jopa Darwin joutui aikanaan myöntämään saman, vaikka panikin toivonsa siihenastisten löytöjen puutteellisuuteen. Hän kirjoitti kirjassaan ”Lajien synty” tästä asiasta ja miten nykyinen luonto koostuu selvästi määriteltävistä lajeista. Katsomme hänen kommenttejaan ja myös tuoreimpia kommentteja samasta asiasta. Ne osoittavat, että aukot ovat edelleen voimassa, vaikka fossiiliaineisto on jo tarpeeksi täydellinen (museoissa on miljoonia fossiileita):
Tehdäänpä tästä ihan nopea laskutoimitus.
Tuoreimmat arviot, jotka löysin tunnettujen fossiilisten eliölajien määrästä, ovat 70-luvun puolivälistä. Ne ovat valitettavasti jo aika vanhentuneita (ja ahkerasti kreationistien siteeraamia). Raupin mukaan tuolloin tunnettuja fossiilisia lajeja oli noin 250 000. Nyt on mennyt kolme ja puoli vuosikymmentä... Sanotaanko, että fossiililajeja tunnetaan nyt 500 000? Se voisi olla hyvä alkuoletus.
Okei. Tällä hetkellä elää ~3-30 miljoonaa eliölajia. Tehdään konservatiivinen arvio, ja sanotaan että lajimäärä fanerotsooisella ajalla (viime 542 miljoonaa vuotta) on ollut keskimäärin 2 miljoonaa kullakin ajanhetkellä. Välillä enemmän, massasukupuuttojen jälkeen vähemmän.
Eliölajin keskimääräinen elinikä vaihtelee ryhmittäin 1-15 miljoonan vuoden liepeillä. Sanotaan, että kukin laji on elänyt keskimäärin 7 miljoonaa vuotta, kokoluokka on varmasti oikea.
Ylivoimaisesti suurin osa näistä lajeista on elänyt fanerotsooisella ajalla, viimeisten 542 miljoonan vuoden aikana.
Noniin. 2 miljoonaa lajia kerrotaan 542 miljoonalla vuodella, jolloin saadaan lajivuosien yhteismäärä maapallon elämälle. Se jaetaan lajin keskimääräisellä eliniällä, ja tuloksena on estimaatti maapallon historian aikana eläneiden lajien määrästä. Näillä luvuilla tulos on
154 857 142,9
eli puolisentoista miljardia.
Fossiileista tunnettujen lajien määrä on tosiaan tässä esimerkissä se puoli miljoonaa. Niinpä yhteensä maapallolla eläneistä lajeista tunnetaan tällä hetkellä noin 0,3 %, ellen tehnyt missään vaiheessa pilkkuvirhettä.
0,3 prosenttiako muka olisi tarpeeksi täydellinen aineisto kaikkien olennaisten välivaiheiden (lyhytaikaisimpienkin) tuntemiseen?
Ei tietenkään ole. Sehän on kuin keräisi tuhannen palan palapeliä, jossa tallella enää kolme palasta, ja yrittäisi selvittää mitä kuva esittää. Ja sitten joku kreationisti vielä ilkkuu vieressä, miten aineiston kyllä nyt pitäisi jo olla tarpeeksi täydellinen kaiken selvittämiseen.
Asiaa ei ainakaan yhtään auta [quote=http://en.wikipedia.org/wiki/Punctuated_equilibrium]jaksottaisen tasapainon malli[/quote], joka ennustaa muutosvaiheiden olevan nopeita, ja niitä seuraavan pidempiä suvantovaiheita. Yhdessä vaillinaisen fossiiliaineiston kanssa se johtaa automaattisesti siihen, että uudet ryhmät näyttävät ilmaantuvan äkillisesti.
Tiivistäen:
Näissä teksteissä vain kierrätetään vanhoja valheita ja tiedemiesten valikoituja lausahduksia, jotka kontekstistaan irrotettuina yritetään saada tukemaan haluttuja ajatuksia. Suurin osa lähteistä on lisäksi pahasti vanhentuneita, useimmat 50- ja 60-luvuilta. Kirjoittaja selvästi luottaa siihen, etteivät lukijat tiedä käsillä olevista aiheista mitään, eivätkä osaa käyttää googlea.
Käsittääkseni kristinuskon pitäisi kieltää valehtelu. Ettekö te ihmiset nyt vihdoin haluaisi alkaa elää omien oppienne mukaan? Teistä pidettäisiin paljon enemmän.
19
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
Mitä enemmän luomakuntaa tutkitaan, sitä enemmän se todistaa Luojasta. Siinä mielessä voidaan puhua kreationismista. Onhan Luoja kaiken tiedon lähde. Tätäkin voisi pohtia: Miksi evoluutio kehittäisi olennon, joka palvoo jumalia ja uhraa niille jopa oman lajinsa edustajia? Myös tätä voi miettiä: Onko loogista, että aine ja luonnonlait ilmaantuvat ennen ajatusta tai älyä? 
