KESKUSTELU

Oletko Bitjuus katsonut tämän netti-TV ohjelman ja jos olet niin voisitko SITÄ kommentoida?
Toteutuksessa mukana NASA;n tutkijat.

Suora linkki Planeettamme ilmiöt ohjelmaan
alussa lyhyt 15sek mainos

Planeettamme ilmiöt: Aurinkovoima 50:10 min.
Aurinkovoima. Aurinko antaa energiaa jatkuvasti ja mahdollistaa Maan elämän. Viime jääkauden jälkeen leuto ilmasto on suosinut ihmisiä, mutta se ei ehkä kestä ikuisesti. Auringon toiminnan muutokset vaikuttavat koko Maan ilmastoon.

Täytyy katsoa jahka kerkiää.

Nyt on niin nätti auringonpaiste - vaikka pohjoinen puhaltaa koleasti - että taidan liikahtaa tuonne rajaväylälle istumaan pilkille.

Ei sieltä mitään yleensä saa paitsi ulkoilmaa ja UV-säteitä mutta jakkara persusten alla ja pilkkivapa kourassa synnyttää illuusion hyötysuorittamisesta, ikäänkuin olisi jotain elantoon ja ravinnonhankintaan liittyvää tekemässä eikä pelkästään riettaasti lorvimassa ja syntyjä syviä joutilaasti pohtimassa.

Yhdistetty kuva auringon aktiivisuudesta, lämpötilamuutoksista ja hiiliddioksidipitoisuudesta vuosina 1860-2003

Kuvassa näkyy merien lämpömäärä 1955-2010, jossa 1960 auringon säteilyn notkahduksen vaikutus näkyy selvästi noin 10 vuoden kuttua merien lämpötiloissa ja muutamaa vuotta myöhemmin ilmaston lämpötiassa.

Kuvat ovat mitä parhain todiste AGW:tä vastaan. Puhuttu ilmaston lämpeneminen riippuu maapallon saamasta lämpömäärästä ja maapallon lämpömäärän muutokset auringon säteilystä. Hiilidioksidipitoisuuden muutokset sitävastoin saattavat hyvinkin johtua ihmisen päästöistä.

Fosiilisten polttoaineiden loppuisesta ei kannata huolestua. 1970-luvulla peloteltiin monien tärkeiden metallien ja muiden luonnonvarojen loppumisella. Mistään niistä ei ole edes pulaa nykyään. Vähentyneille metalleille on keksitty korvaavia materiaaleja niiden hinnan noustessa. Vastaavasi öljyn vähetessä hinta nousee ja öljyä korvataa esimerkiksi hiilellä, jonka varannot riittävät tuhanneksi vuodeksi. Muitakin uusia energialähteitä on jo olemassa, mutta öljyn käytöstä ei voida luopua vuosikymmeniin, kuljetusten energialähteenä öljyä tarvitaan ja sitä ei voi muulla korvata toistaiseksi.

luulisin että ylimääräiset kaasut pakenevat planeetalta avaruuteen. muutoinhan paine nousisi ilmakehässä lisääntyneen vesihöyryn, co2:n ynnä muiden kaasujen myötä.

Vesihöyry kiertää ilmakehässä, se ei tee sinne pesäänsä, vaan tulee aina jossain vaiheessa sateena alas.

Vety, helium ja metaani ovat ilmaa kevyempiä kaasuja. Ne eivät voi akkumuloitua ilmakehään.

Typpi, happi ja hiilidioksidi akkumuloituvat. Typpeä muodostuu mm. tulivuoren purkauksissa ja happea veden fotodissosiaatiossa ilmakehässä ja kasvien fotosynteesissä. Hiilidioksidia muodostuu m. respiraatiossa (luen tässä epäortodoksisesti respiraatioon mukaan myös pyhät peltilehmämme ja fossiilisia kuin myös biopolttoaineita käyttävät voimalaitokset).

Typen ja hapen taseita ilmakehässä ei taideta seurata, ne ovat kuonnostaan niin suuria, että tulokset häviäisivät mittausvirheisiin. Hiilidioksidin tasetta seurataan sitäkin tarkemmin, kun sillä uskotaan olevan merkitystä.

Muutokset kaiken kaikkiaan ovat varsin pieniä, niiden vaikutusta ilmakehän paineeseen on vaikeaa demonstroida lyhyellä aikavälillä, esim. muutama ihmissukupolvi.

Paco,

Mitä mieltä Sinä olet oheisesta julkaisusta: http://www.cgd.ucar.edu/cas/Trenberth/t ... 2634.1.pdf

Tavallinen ihminen alkaa olla yhä hämmentyneempi seuratessaan ilmastokeskustelua tiedotusvälineissä. Se tuntuu monien mielestä valuneen jo nokittelun asteelle, missä asioita tunnutaan tutkittavan hyvin hajanaisesti.

Ilmasto on lämpenemässä pikavauhtia kohonneen hiilidioksidipitoisuuden vaikutuksen takia sanovat eräät. Samaan aikaan meillä Euroopassa on kolmas kylmä talvi perä jälkeen. Lisäksi talvet ovat muuttuneet koko ajan kylmemmiksi. Tämän lisäksi aurinko on vaipunut viime vuosisadan lopun aktiivisesta vaiheesta nykyiseen ”passiiviseen” tilaan.

Eikö nyt olisi vihdoin yliopistojen aika perustaa eri alojen tiedemiehistä ja tutkijoista yhteisiä tutkimusryhmiä, missä selvitettäisiin asioita kiihkottomasti yhdessä.

Tällaisen tutkimusprojektin oikea koko olisi neljä- viisi tutkijaa, koska suuremmasta ryhmästä tulee helposti ”komitea”. Ryhmän jäsenet olisivat tietysti vapaat hankkimaan ja keräämään tietoa muiltakin tutkijoilta, koska ei näin laajasta kokonaisuudesta kukaan yksinään voi olla perillä.

Tällaisen tutkimusryhmän projektinvetäjän täytyisi olla projektinjohdon ammattilainen, ilman sitoutumista mihinkään tutkittavaan asiakokonaisuuteen. Ryhmän tulosten julkistaminen pitäisi myös jättää projektinjohtajan vastuulle, muuten nykyinen sekaannus vain lisääntyy.

Monet tiedemiehet ja tutkijat tulisivat luonnollisesti kysymykseen. Minulla olisi aluksi ehdolla neljä nimeä henkilöistä, jotka ovat olleet mukana julkisessa keskustelussa.

Atte Korhola, paleolimnologi, Helsingin Yliopisto, Ympäristötieteellisen tiedekunta
Maarit Mantere, tutkija, Helsingin Yliopisto, Fysiikan laitos, auringon magneettisuus
Risto Isomäki, kirjailija, hiilidioksidiongelman vannoutunut kannattaja
Hannu Tanskanen, kemisti, hiilidioksidiongelman vannoutunut vastustaja

kun ristiriitaista infoa on tarjolla johtaa se väistämättä sen tavallisen kansalaisen käsitysten sekavuuteen ja epäilyyn tiedon varmuudesta. Pelkkä intensiivinen tarjonta riittää. Se taitaa olla yhdenlainen kognitiivinen fakta.

Mutta onhan näitä selvityksiä saatavilla, jos kiinnostaa:

Royal Societyn ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Royal_Society) opas viime vuodelta käsittelee, mitä ilmastonmuutoksesta nyt tiedetään varmasti ja mitä vähemmän varmasti:



French Academy of Sciences (http://en.wikipedia.org/wiki/French_Academy_of_Sciences)
tarjoaa myös viime vuonna tehdyn koonnin ilmastotieteen tilasta:
http://www.academie-sciences.fr/publica ... 010_gb.pdf

Nämä eivät ole kovin pitkiä sepustuksia, vaan selkeästi ja myös varsin neutraaliin ja maltilliseen sävyyn kirjoitettuja kuvauksia, joiden luulisi edustavan objektiivisinta tietämystä mitä on tällä erää tarjolla. Suosittelisin lukemaan keskustelujen seuraamisen pohjaksi.

Pulma taitaa olla siinä, että ilmastomuutoksen tieteellinen näyttö puuttuu. Ei ole ensimmäistäkään teoriaa, joka voitaisiin toistaa kokeellisella fysiikkalla. Joka ikinen teoriakyhäelmä on kyseenalainen. Paljon mainostettuja malleja ja niiden logiikkaa ei voi tarkastaa mistään.

Sen sijaan on paljon korrelaatioihin perustuvia oletuksia, joita on koitettu todistaa hylkäämäällä osa mittausdatasta ja manipuloimalla kaikenlaista dataa. Samoilla korrelaatioilla voidaan päätyä 50 % todennäköisyydellä täysin vastakkaiseen lopputulokseen - siis CO2 pitoisuus johtuu lämpenemisestä eikä päinvastoin, jos kohta sekin on vain korrelaatio päätelmä, jolle toki löytyisi perusteita hiilen liukenemisesta veteen.

Kun ihmiset uskovat omaavansa ehdottoman totuuden, jota todellisuus ei aseta kokeelle, he käyttäytyvät kuten ilmastomuutoksessa. Väitteet koitetaan muuttaa totuudeksi esim. konsensuksella. Kausaliteetti ei tunne konsensusta. Sitä joko on tai ei ole ja se pitää pystyä osoittamaan joko aukottomalla teorialla tai kokeilla.

Todellisessa tieteessä, joka perustuu kiistattomalle teorialle, ei synny juupas eipäs väittelyä, sillä lähes kuka hyvänsä pystyy sen todentamaan ja ymmärtämään. Ja viimeinen piste tulee tulosten toistettavuudesta.

Ehdotuksesi tilalle suosittelisi, että meidän johtavat tiedemiehet vastaisi kyllä tai ei keskeisiin ilmastomuutoksen väitteisiin. Siis seuraavaan malliin:
- Voidaanko tieteellisesti todistaa, että globaali lämpötilan nousu johtuu CO2 pitoisuuden noususta. Jos vastaus on kyllä, niin mihin kokeellisesti toistettavaan teoriaan tämä perustuu.
- Voidaanko tieteellisesti todistaa, että CO2 pitoisuus ei ole koskaan 10.000-vuoden sisällä ollut globaalisti yhtä korkea kuin nykyisin. Jos vastaus on kyllä jääkairausnäytteiden perusteella, pitää osoittaa, minkä teorian pohjalta CO2 kuplat ovat ympäröivää jäätä tuhansia vuosia nuorempia.
- Voidaanko säteilypakote teoria todistaa teoreettisesti ja kokeellisesti. Jos vastaus on kyllä, niin pitää esittää teoria ja koetulokset erillaisilla CO2 pitoisuuksilla.
- jne.

En usko mihinkään komiteoihin tieteessä, sillä tiedettä ei koskaan tehdä äänestämällä, mutta em. listan kaltainen todistustaakan toteen näyttö voisi toimia. Suomen valtio laittaa nyt uskomattoman määrän rahaa ilmastomuutoksen torjuntaan, jota ei ole sen paremmin kokellisesti kuin teoreettisestikkaan koeteltu. Olisi aika paljon pienenmpi panos laittaa kourallinen johtavia tiedemiehiä vastaamaan em. kaltaisiin kysymyksiin.

Terawatin selkeä ja puolueeton kirjoitus edellä ei anna aihetta lisätä siihen mitään. Tiedemihille tarkoitettuun kyselyyn viitaten voin vain kertoa, että yksikään tuntemistani yliopiston fysiikan ja kemian opettajista ja tutkijoista ei usko hiilidioksidin aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutosta pidetään uskonnoksi luonnehdittavana aatteellisuutena. Tiedemaailma on kuitenkin nykyään niin vallanpitäjistä riippuva, että laitoksen (työpaikan) tutkimusrahojen ja maineen menetystä ei haluta riskeerata puhumalla asiasta julkisesti.

Poikkeukselliset sääolosuhteet saattavat johtua merien ja ilmaston jäähtymisestä

Vaikka ilmatieteen laitokset ovat varovaisia lausunnoissaan spekuloidun "ilmastonmuutoksen" vaikutuksesta sääilmiöihin, ne kerkeästi muistuttavat, että
sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään ilmaston lämpenemisen johdosta.
Näin ei USA:n kansallisen meri- ja ilmastohallinto NOAA:n mukaan kuitenkaan ole, itse asiassa ne ovat hieman vähentyneet keskiarvosta.

http://www.heartland.org/full/29254/No_ ... ather.html

Onko nyt käymässä täysin päinvastoin, merien viileneminen aiheuttaa poikkeuksellisia sääilmiöitä?

Ilmasto on tällä hetkellä hitaasti kylmenemässä auringon aktiivisuuden hiipuessa. Merien lämpötila putoaa muutaman vuoden viiveellä ja viileneminen on nyt jo nähtävissä. Olen seurannut useamman vuoden ajan merien lämpötiloja oheisesta linkistä.
Viime vuonna tähän aikaan otetuista paperikopioistani voi havaita, että selvää viilenemistä on tapahtunut Tyynen valtameren keskiosissa.
Kuvassa musta pilkkuviiva sijaitsee alueella, missä pintaveden lämpötila on 80 F (26,6 C). Viime vuonna eivät pilkkuviivat kohdanneet ollenkaan, mutta nyt suurilla alueilla Tyynellä merellä päiväntasaajan kohdalla pintavedet ovat alle 80F.
Tämä 80F on raja, jonka kylmemmällä puolella pyörremyrskyt laantuvat, koska ei haihdu enää riittävästi vettä pitämään ”moottoria” käynnissä.

http://www.wunderground.com/tropical/

Australiassa on koettu pitkään aikaan märin ”kesä”. Tämä on sikälikin hämmästyttävää, koska tammikuu on yleensä ollut erittäin kuiva kuukausi.

Ensin oli Etelä Australiassa suuria tulvia. Tammikuussa pohjoisessa tulvat olivat pahoja ja nyt sinne iski pyörremyrsky, joka oli voimakkuudeltaan 4 lk.

Olen kuullut ystäviltäni, ettei Australian eteläosa ole ollut näin ”vihreä” koskaan heidän aikanaan. Viime vuosi oli jo kohtalaisen ”märkä”, mutta tämä vuosi on aivan poikkeuksellisen märkä.

Seuraavasta linkistä saa sade-ennusteen parille päivälle ja nyt 3. helmikuuta joka puolella Australiaa sataa vettä.

http://saa.fi.msn.com/region.aspx?wealo ... ustralia_1

Seuraavassa linkissä voi seurata 7 päivän ennustetta keskellä Australian aavikoita olevalle Alice Springs’lle. On erittäin harvinaista, että nyt sataa vettä kaikkina 7 päivänä.
Viimeisen kolmen kuukauden aikana siellä on ollut vähintään yhtenä päivänä viikossa sadetta.
Luulisi, että laajat autiomaat alkavat nyt vihertää.

http://freemeteo.com/default.asp?pid=23 ... 6594&la=10

Merien pintavesien viileneminen on saattanut muuttaa matalapaineiden reittejä pohjoisemmaksi Etelämerellä.
Seuraavasta linkistä voi nähdä, kuinka matalapaineiden pohjoisimmat alueet ylettyvät nyt Australiaan saakka.

http://satellite.ehabich.info/antarctica.htm

Näillä palstoilla on keskusteltu paljon auringonpilkuista ja Atlantin valtameren AMO tilanteesta. Asioista ei kuitenkaan tiedetä vielä tarpeeksi ja tulevan ilmaston ennustaminen on lähinnä ajatusleikkiä.

Maapallon ilmasto on hitaasti lämpenemässä Pienen Jääkauden jälkeen. Tästä on parhaana osoituksena vuoristojen jäävirtojen hidas supistuminen viime vuosisadalla.
Aikaisemmin on ollut nykyistäkin lämpimämpiä kausia, Rooman Warm Period ja Keskiajan lämmin jakso. Alppien vuoristojäätiköiden alta on alkanut paljastua roomalaisten aikoinaan rakentamia kohteita.
Myös noin 3000 vuotta sitten oli lämmin jakso.
Tiedemiehet eivät ole vielä löytäneet syytä tähän lämpimien aikojen 1000-1200 vuotuisjaksollisuuteen, mutta muutaman sadan vuoden kuluttua maapallon ilmasto lienee 1-2 C nykyistä lämpimämpi.

Auringon pilkuilla on 9-13 vuoden jaksollisuus ja nyt elämme tilannetta, missä jaksojen minimien välinen ero on 13 vuotta. Jakso 24 on käynnistynyt erittäin hitaasti, vaikka jakson huippukohdan pitäisi olla jo 2013-14. Auringon aktiivisuus on pudonnut viime vuosisadan lopun tilanteesta.

AMO:lla sanotaan olevan 60-80 vuoden jaksollisuus, mutta AMO ei ole kovin säännöllisesti toistuva. Valtameriä on tutkittu tässä mielessä niin lyhyen aikaa, että tarkkaa tietoa tästä ei ole.
Mikä on AMO-syklien kesto, ja osataanko nykyisen AMO vaiheen pituutta vielä ennustaa?

Auringon pienentynyt aktiivisuus pudottanee vesien lämpötilaa 5-7 vuoden viiveellä pilkkuminimin jälkeen. Valtamerien vesien lämpötilat ovat pudonneet viime vuosina.
Vaikuttaako tämä AMO:oon vai pudottaako AMO valtamerien lämpötiloja?

Tällä hetkellä sekä AMO-tilanne että auringon hiljaiselo viittaavat molemmat kylmempien aikojen olevan ovella.

Entäs jos maapallolle sattuu nyt yhtä aikaa kaksi kylmää jaksoa ennakoivaa tapahtumaa.
Voivatko ne jopa vahvistaa toistensa vaikutusta. Mikäli näin on, voivat seuraavat vuosikymmenet olla hyytävän kylmiä.

kuvitelkaa mistä paskasta al gore tais napata jopa nobelin

Bristlecone trees, such as this over a thousand-year-old tree in the Great Basin National Park, contributed to the tree-ring record on El Niño.

Credit: Image courtesy International Pacific Research Center

http://www.physorg.com/news/2011-05-tre ... -nino.html

This graph shows El Niño amplitude derived from North American tree rings (blue) and instrumental measurements (red). The green curve represents the long-term trend in El Nino strength. (Individual El Niño events occur typically at intervals of 2-7 years.) Periods of strong El Niño activity are indicated by amplitudes above 1.0. Superimposed on a general rising trend, cycles of strong activity occurred about every 50-90 years.
The tree rings reveal that the intensity of El Niño has been highly variable, with decades of strong El Niño events and decades of little activity. The weakest El Niño activity happened during the Medieval Climate Anomaly in the 11th century, whereas the strongest activity has been since the 18th century.
These different periods of El Niño activity are related to long-term changes in Pacific climate. Cores taken from lake sediments in the Galapagos Islands, northern Yucatan, and the Pacific Northwest reveal that the eastern–central tropical Pacific climate swings between warm and cool phases, each lasting from 50 to 90 years. During warm phases, El Niño and La Niña events were more intense than usual. During cool phases, they deviated little from the long-term average as, for instance, during the Medieval Climate Anomaly when the eastern tropical Pacific was cool.

Tässä El Nino ja La Nina taulukot viime vuosilta. Selvää jaksollisuutta on vaikea havaita.

http://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/a ... ears.shtml


Selvittämättä on edelleen, miten El Nino ja La Nina muodostuvat. Niiden aiheuttajaa joudutaan vielä etsimään.


Vesien lämpötilat ovat nyt normaalia alempia.

http://www.wunderground.com/tropical/

http://www.osdpd.noaa.gov/data/sst/anom ... urrent.gif