KESKUSTELU

Evoluutiopsykologia kuulostaa niin hämärältä tieteenlajilta, että ihmettelen, jos joku järki-ihminen pitää kyseistä psykologian ala-lajia ylipäätään tieteenä vai pitääkö?

Perustelen evoluutiopsykologian naiviksi haihatteluksi parilla lauseella. Ensinnäkin evoluutiopsykologian keskeinen metodi eli DNA-rihman tutkiminen ei tarkoita sitä että ihmisen ominaisuuksia voitaisiin täysin selittää muuta kuin taipumusten suhteen, koska on oletettavaa, että ympäristötekijöiden vaikutus ihmisen elämään on varsin merkittävä!

Toiseksi psykologia on muutenkin kokonaisuudessaan niin tulkinnallinen tiede, ettei se tule ikinä antamaan matemaattisesti täysin mallinnettavia vastauksia eikä se ole muuten tarkoituskaan.

Tämän hetken tietojen puitteissa geenien vaikutus persoonallisuuden kehittymiseen on suhteellisen kiistaton fakta. Siitä on sitten useampia näkökulmia, mitä asioita geeneillä voidaan selittää.

Käsitykseni mukaan evoluutiopsykologian suurimmat ongelmat ja oivallukset ovat toistaiseksi olleet teoreetisia, yhtään väheksymättä evoluutiopsykologian (tietääkseni liian kapeaa) kokeellista ulottuvuutta. Jos esimerkiksi Darwinin kehittämä seksuaalivalinta on yksi suurimmista evoluutiopsykologisista (alkujaan evoluutiobiologisista) oivalluksista, ovat suurimmat ongelmat ehkäpä siinä, että evoluutio ei kuitenkaan ole ennustettava prosessi, joten ekstrapoloimalla joitain nykyään havaittavia käyttäytymismalleja menneisyyteen, ei voida saada koskaan täysin luotettavaa tietoa siitä, minkälaista menneisyydessä on ollut. Toisin sanoen, jotkin nykyaikana ilmenevät käyttäytymismallit voivat olla vain nykyajalle ominaisia, jolloin sellaisista lähtökohdista menneisyyden ennustaminen menee jo lähtökohdiltaan metsään. Samaan hengenvetoon evoluutiopsykologian teoreettista pohjaa voidaan kritisoida sen loogisuudesta, sikäli kun ihminen ei ole välttämättä aina looginen, vaikka teoria taitaa monissa tapauksissa niin olettaa.

Ei kai ne täysin sitä käyttäytymistä yritäkään erinäisillä geeneillä selittää, osan vaan, jota ei ympäristöllä voida loogisesti selittää.

Mikä tässä nyt on niin vaikeata jotta pitää koko ajan tästä (ja naistutkimuksesta) vatvoa.

Geenit ja meemit ohjaavat ihmisten käytöstä. Ihmiset joilla on samankaltaiset geenit ja meemit ovat todennäköinen pari joiden geenit ja meemit yhdistyvät lapsessa jonka tulevalla vaimollakin on todennäköisesti samankaltaiset geenit ja meemit kuin vanhempiensa hänelle antamat.
Ympäristö vaikuttaa ihmisiin kemikaalien, virusten ja bakteerien kautta jotka myöskin vaihtuvat meemien ja geenien mukana. Siinäpä vasta soppa, muttei paskaa alkuunkaan.

Jos olen herkkä auringolle, vältän sitä. Jos en tykkää kahvista, en juo sitä. Ei noita asioita voi opetella vaikka se oikeistolle ihan käsittämätöntä onkin, ettei kaikki 'opi' juomaan viiniä koskaan ollen silti täysipainoinen aikuinen ihminen.

Kahta epäillään keskustekijoista.

Toinen tuossa yllä jo kertoikin näkemyksitään.



Eipä ole tuo todellakaan tarkoituskaan.

Vai toimiiko sittenkin?

Evoluutiopsykologian mukaan kasvolävistysten pitäisi vähentää naisten seksuaalista viehättävyyttä. Perusteita on kaksi.
1. Geenien rakentamat hermoverkot tulkitsevat kasvossa esiintyvän toispuolisen kohouman paiseeksi tai muuksi sairauden merkiksi.
2. Koska lävistys on nykymuodin mukaan toispuolinen, niin se vähentää kasvojen symmetriaa, ja näin ollen evoluutiopsykologian tulosten mukaisesti vähentää viehättävyyttä.

Mutta nuoret naiset ja vanhemmatkin ottavat lävistyksen, koska "se on kivaa" ja kaikilla muillakin on.

Mielestäni evoluutiopsykologia ennustaa tässä aivan oikein. Lävistykset vähentävät naisten kauneutta kaikilla toispuolisesti lävistetyillä naisilla.

Jos lävistys on kasvojen keskiviivalla, se ei mielestäni vähennä niin paljon viehättävyyttä, samoin jos lävistyksiä on kaksi, täsmälleen samoilla kohdalla eri puolilla kasvoja.

Siisti hypoteesi. Olisiko viitteitä aiheeseen ?

Evoluutiopsykologian näkökulma:
Evoluutiopsykologia on ajattelumalli, jolla psykologisia ilmiöitä pyritään selittämään evoluutioteorian ja relevanttien biologianhaarojen avulla. Esimerkiksi nälän osuutta käyttäytymisen syy-seuraussuhteiden verkossa voidaan selittää sillä, että nälkä on epämiellyttävä tunne, joka saa organismin käyttäytymään siten, että nälkä tulisi tyydytettyä. Tällä on se hyöty (eli luonnollinen valinta on valinnut tämän piirteen siksi), että nälkää kokeva yksilö selviytyy paremmin, kuin toverinsa jolla kyseistä tunnetta ei ole. (Cosmides ja Tooby, 1997 http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html)

Evoluutiopsykologian perusteesi:
Perusteesi on siis, että (ihmisen) kognitiiviset kyvyt (ja etenkin niiden vastaavat neurologiset ilmentymät) ovat evoluution tuotteita, ja sitä kautta niiden synty voidaan käsittää ja selittää evoluutioteorian avulla.

Evoluutiopsykologian soveltuvuus:
Tästä on hyötyä, kun kysytään jotakin seuraavanlaista: "Miksi ihmiset usein erehtyvät ja säikähtävät kuullessaan rapinaa ulkona, ja näkevät puunoksien liikkeessä kasvoja?" Tähän on mitä selvin evoluutioteoreettinen näkökulma. (Yliyleistävällä antropomorfismilla on etunsa: se on nyrkkisääntönä paljon nopeampi kuin analyyttisen ajattelun tuloksena saavutettava käytös, ja siten johtaa suurempaan selviytymistodennäköisyyteen.)

Jos taas kysytään jotakin seuraavanlaista: "Kuinka monta millisekuntia kestää ihmiseltä tunnistaa sana sekalaisesta joukosta kirjaimia?" Ei ole järkevää tuoda evoluutiopsykologian näkökulmaa selittämään ilmiötä, vaan selvittää vastaus kokeellisen psykologian voimin.

Evoluutioteoria ei silti rajoitu "pelkkään" teoretisointiin, sillä sen pohjalta voidaan kehittää mitattavia ja falsifioitavia hypoteesejä, joita kokeellisella psykologialla voidaan testata. Ns. Tyhjä teoretisointi evoluutioteorian näkökulmasta on tietysti mahdollista, mutta ei kovin suotavaa: "Ihmiset ajattelevat koska se edistää selviytymistä." <- tämä "hypoteesi" ei pelkästään juokse kehää, vaan on liian laaja, eikä hevin falsifioitavissa. (Sidenote: On muuten järkevää olettaa täysin vastakkaista, kuinka suotavaa selviytymiselle olisikaan, jos emme ajattelisi [tietoisesti] ollenkaan! Tässäpä vasta mielenkiintoinen keskustelun aihe.)

Kritiikkiä evoluutiopsykologialle:
Sankarimme V.S.Ramachandran kehitti jo 90-luvun lopulla viihdyttävän anekdootin, joka jossain määrin vastusti evoluutiopsykologiaa sillä premissillä, että se ei ole falsifioitavissa. Löysin muuten lyhyen ja suositeltavan artikkelin netistä (Why do gentlemen prefer blondes?): http://www.chass.utoronto.ca/~sousa/teach/rama.pdf

-V.S.Ramachandran, Why do gentlemen prefer blondes?

Lyhyesti sanoisin vain, että tutkimusalue on "validi", mutta väärinkäytettävissä sen heikkouksien vuoksi; sekä syystä, että haluamme usein melko itsestäänselviä selityksiä ilmiöille, jotka saattavat olla jopa ymmärryskykymme tuolla puolen.

Muokkaus:
Anteeksi, en lukenut viimeisiä viestejä huolella. Lähes arkkityyppisen esimerkin evoluutiopsykologian väärinkäytöstä/väärinymmärtämisestä antaa nimim. Emotion Science esimerkillään kasvolävistyksistä. Voin kuitenkin mielikuvitukseni rajoilla kuvitella jonkinlaisen tulevaisuuden aivokokeen, jossa toimintamekanismia "tunnistaa möykyksi -> älä lisäänny" testataan. Sitä odotellessa voin melko varmasti esittää, että kyseessä ei ole kova hypoteesi vaan ns. puputeesi.

1.
Aivan, emme halua hylätä teorioiden osuutta ilmiöiden selittämisessä. Teoriat ovat apuvälineitämme ymmärryksessä, jota maailmaa kohtaan haluamme tuntea. Teorian ei lisäksi tarvitse olla kummempi, kuin selittämiensä ilmiöiden "looginen" summa.

2.
Evoluutiopsykologia ei käsittääkseni oleta (kuten eräs kognitiotieteen tutkimushaara) ihmisen käyttäytymisen tai edes kognitioprosessien olevan loogisia. Teorian on oltava looginen, eihän se muuten voisi toimia, mutta ilmeisesti et tätä väitäkään. Teorian loogisuus ei johda selitettävän ilmiön loogisuuteen.
Haluaisin toki tietää, miten evoluutiopsykologia olettaa ihmisen mielen olevan looginen? Salliihan se esimerkiksi ihmisen omistavan useita toisiaan vastustavia uskomuksia, paraatiesimerkki epäloogisuudesta. Jos taas pienemmällä skaalalla sanotaan, että mieli (tai siis sen biofyysinen ilmentymä, aivot) ei ole looginen tietokone, niin minulla ei ole pienintäkään aavistusta, kuinka tämä suoraan yhtyy evoluutiopsykologian olettamuksiin.

Tarkoitin yhtäältä sitä, että teoriat, joilla ei ole kokeellista tukea taustallaan eivät ole välttämättä samanarvoisia sellaisten teorioiden kanssa, joilla on kokeellinen tuki taustalla* ja toisaalta sitä, että tunnutaan oletettavan ehkäpä liankin optimistisesti, että joillain tämän päivän käytäytymisillä olisi automaaatisesti jotain vanhempaakin evolutiivista perua taustallaan.

* Eli vaikka fysiikassa supersäieteoria onkin teoria ja selittää mitä selittää, ei sillä ole kokeellista tukea taustallaan ja se on siten enemmän filosofista spekulaatiota kuin tiedettä. Sama asia vaivaa mielestäni monia evoluutiopsykologisia teorioitakin. Esim. kielielin lienee yksi tällainen spekulaatio, jolle jotkin koulukunnat ovat antaneet melkoisen merkityksen.



Monet sellaiset evolutiopsykologiset teoriat, joihin olen anakin itse tutustunut olettavat kohtalaisen loogista käyttäytymistä sen suhteen, mikä on ollut evoluutiossa ekonomisinta ja siten loogisesti johdonmukaisinta. Kritisoin tällä ehkäpä enemän naiveja selityksiä kuin varsinaisesti itse logisia selityksiä, sikäli kun näennäiset epälogisuudet voivat olla pohjimmiltaan täysin loogisia. Vaistoille mielletään toisinaan liian suuri merkitys. Eli mitä tulee esim. sisäsiitosten välttämiseen, suositelen tutustumista Heikki Sarmajan ja mielestäni hyvään artikkeliin "Ihmislajin perheenmuodostuksen evoluutiopsykologinen perusta". Artikkeli selittää johdonmukaiset perusteet sille, millä tavalla perheet muodostuvat ihmislajin keskuudessa. Esimerkkini on tässä se, että me ihmiset emme välttele esim. geneettisesti huonoja parinvalintoja välttämättä ollenkaan niin vahvasti kuin voisi Westermarckin ja Sarmajan perheenmuodostusta käsittelevässä hengessä olettaa. Tarkoitan, että sosiaalisuuteen liityvistä ristiriitaisuuksistamme johtuen me emme elä sellaisessa ympäristössä, jossa surimmalla osalla olisi mitään mahdollisuutta toimia "geenien" sanelemalla tavalla. Tässä mielessä 2000-luvun olosuhteilla on huomattavasti suurempi merkitys kuin "kivikautisilla" geeneillämme ja sen suhteen oletetuilla käyttäytymismalleilla ainakaan niin kauan kun geeniemme luomat käyttäytymispaineet esitetään liian naiveina.



Kaikki tieto on pohjimmiltaan uskomista, joten jos uskominen olisi paraatiesimerkki epäloogisuudesta, se ei kuitenkaan selittäisi mitään. Olen toki törmännyt joskus sellaisiinkin evoluutiopsykologisiin teorioihin, joissa on esitetty, että uskomukset ovat olleet sosiaaliselle laumakäyttäytymiselle yksi hyvin tärkeä edellytys, joten siinä mielessä "uskomukset ovat paraatiesimerkki myös loogisuudesta".

Kiitos vastauksesta.
Evoluutiopsykologia teoriana on mainio, sillä sen selitysvoima on suuri; sen kehyksestä voidaan luoda suunnaton määrä testattavia ja falsifioitavia hypoteeseja. Ihmisen kognitiivisilla moduuleilla on evolutiivinen tausta lähes varmasti, jos oletetaan että ihminen on evoluution tulosta. Miten näitä moduuleja käytetään tietoisuuden kontekstista on siinä mielessä eri, että ihmisen on mahdollista välttää tiettyjä tapoja käyttäytyä tietoisen ajattelun pohjalta: "Nälkä, mutta enpäs syökään. Ha!"

Evoluutiopsykologia ei väitä, että käyttäytymisemme olisi totalitaarisesti DNA:n sanelemaa, emme tottele emäspareja kuin Pyongyang Kim Jong-Iliä. Se väittää, että kognitio on kehittynyt, kuten muutkin organismien piirteet: evoluution kautta. Siten, joitakin kognition piirteitä voidaan selittää evoluutioteorian kontekstista. Evoluutioteorian kritisointi toki on hyväksyttävää, sitemmin että joskus evoluutiotieteilijät kehittävät narratiiveja selittämään kehityksen historiaa. Nämä eivät välttämättä ole oikein, mutta ovat toisarvoisia itse prosessin kannalta.



Käyttäytymisen ei tarvitse olla loogista laajemmalta näkökulmalta tarkasteltuna, vaan olettaa vain agentin rationaalista käytöstä. Teoria ei voi olla epälooginen, logiikan rajoja rikkova selitys ei voi toimia. Joko teoria sanoo X tai ei-X, mutta ei molempia. Looginen teoria voi selittää mainiosti epäloogista käytöstä / ilmiöitä.




Uskomisella en viitannut mitenkään "uskovaisuuteen" (mihin tartutaan tällä foorumilla kuin hukkuva kelluvaan olkinukkeen), vaan siihen, että ihmisen tietojärjestelmä ja mielen sisältö perustuu uskomuksista, eli sisäisistä tiedon representaatioista. Käsitit oikein, että epistemologia on tullut siihen johtopäätökseen, että kaikki tieto todella on uskomista, koska meillä ei ole yhteyttä maagiseen tietokenttään. Tietoa manipuloidessamme (ajatellessamme) emme manipuloi ulkoista maailmaa, vaan sisäisiä representaatioitamme maailmasta, jotka voivat olla epätarkkoja, ja joihin viitataan uskomuksina: "Kimmolla on nälkä. Kimmo uskoo, että nälkä lähtee syömällä. Kimmo syö."

Siis jatkamme edellisestä aiheesta, johon käsite uskomus liittyi. Looginen teoria voi selittää epäloogisia uskomusjärjestelmiä, kuten esimerkiksi ihmisten toisiaan kontradiktoivia uskomuksia. Siten, evoluutioteoria ei oleta ihmisen olevan puhtaasti virheettömän looginen agentti, kuten esimerkiksi tietyt kognitiotieteen tutkimushaarat.

Minulla ei ole mitään evolutiopsykologista lähestymistapaa vastaan, sillä geeneillä ja sitä kautta evoluutiolla on oma merkittävä roolinsa ihmisen persoonan kehittymisessä, mutta jotkin evoluutipsykologiset teoriat tai niiden premissit ovat mielestäni vain liian naiveja.



Kritiikkini koski sitä, että nykyään havaittavat käytäytymismodulit voivat olla tyypillisiä myös vain nykyajalla, jolloin noilla moduleilla ei ole mitään evolutiivista historiaa.



Niin, minä en esitä kritiikkiä sitäkään kohtaan, että teoriat olisivat loogisia, vaan sitä kohtaan, että toimijat olisivat yhtä usein loogisia tai rationaalisia, kuin tutustumani teoriat olettavat.

Pitää. Ensinnäkin EP on minusta ensimmäinen vakava yritys saada ihmisen psykologian reunaehtojen selvittäminen oikeasti tieteelliselle pohjalla. Freudilaisuus ja psykoanalyysi esim. tieteenalana lähentelee shamanismia ja homeopatiaa.


EP ei perustu DNAn tutkimiseen vaan evoluution näkökulmasta tehtyihin ennusteisiin käyttäytymisen reunaehdoista ja todennäköisyyksistä. Ympäristön vaikutus liittyy myös evoluutioon. Kun ympäristö muuttuu, niin perimämme mahdollistama oppiminen ja kulttuurievoluutio reagoi nopeammin muutoksiin kuin DNA.


EPn tarkoitus on tuoda alaan falsifioitavia hypoteeseja ja tilastollisia tuloksia.
Esim.
“Suomalainen sosiologi Edvard Westermarck esitti 1891 teorian siitä, miten yhdessä asuminen lapsuudessa estää sukusii-
toksen. Yhdessä kasvaneet sisarukset, isät ja tyttäret sekä äidit ja pojat kokevat ajatuksenkin keskinäisestä seksistä vasten-
mielisenä. Luonnonvalinta tuotti tämän tunnemekanismin estääkseen sisäsiittoisuudesta koituvia haittoja“ (Tammisalo
2003b).
Tämä on havaittu fakta. Lisäksi sama ilmiö toimii myös yhdessä kasvaneiden ei-verisukulaisten kesken. Hyvin harvoin esim. Kibbutsin lastentarhassa vauvasta asti yhdessä kasvaneet lapset lisääntyvät keskenään.
Tämän selittää järkevästi vai[n] evoluutiopsykologia, ei perinteinen.
Tuolla hyvä puheenvuoro evoluutiopsykan ja sosiobiologian puolesta:
Sosiobiologiaa humanisteille ja muille vasta-alkajille (2004)
http://www.masters.fi/Pamfletti.pdf

Shamanismia ja homeopatiaa? Perustele väitteesi.



Sosiobiologia? Ei jumalauta.