KESKUSTELU

Jos vielä saa hieman heittää epätieteellistä filosofeerausta tähän, niin muistuttaisin, että tähän mennessä jokainen ajatus jossa ihmiskunnan on oletettu olevan jotenkin etuoikeutetussa asemassa universumissa, on ajan myötä todettu absurdiksi.

Tästä syystä uskallan näin epätieteellisesti aprikoida, että ajatus jossa olemme niinkin äärettömän etuoikeutettuja, että satumme elämään äärettömän pitkän aikajanan (universumin elin-iän) helkutin kapoisessa lähtöruudussa - jossa tähdet vielä näkyvät taivaalla ja uusiakin vielä syntyy - osoittautuu myös absurdiksi. (Vaikka tietysti aina voi myös filosofoida, että suurin osa tästä äärettömän pitkästä aikajanasta ei välttämättä ole elämälle suotuisaa lainkaan)

Mutta sehän ei tieteen vika ole että seisomme taas saman näköisessä sudenkuopassa kuin olemme seisseet monta kertaa aikaisemminkin. Tieteen pitää seistä juuri siellä missä milloinkin näyttää olevan paras olla. Turhaa on silti olettaa että tietäisimme kaiken universumin mittakaavassa tapahtuvista vuorovaikutuksista, ja että tiede olisi nyt lopullisen paikkansa löytänyt.

Huomioisin vielä että "pimeän energian" todellisen mekaniikan selvittäminen tulee joka tapauksessa kertomaan meille jotain uutta universumin laajanemisprosessista. Ainakaan mitään alkusysäystä tuskin pitää nähdä tarpeellisena tämän hetkiselle laajenemiselle varsinaisesti, mutta observaatiot jotka on yhdistetty toistakymmentä miljardia vuotta vanhat tapahtuman "jälkihuuruiksi", pitäisi tietysti kyetä myös selittämään. Odotan kuitenkin innolla, mitä pimeästä energiasta vielä kehkeytyy

Niin jos vähäsen pöljempiki saapi filofiseerata.
Niin kaikki mitä maailmankaikkeuvesta tiijämmä,hämmentää
tavallista pörröä. Sen loputon laajuus, tieto sen laajenemisesta,epäselvyys
mistä energia laajenemiseen ?
Alkuräjähys kaikkine kommervenkkeineen , inflaatio ( jossa kaikkeus laajeni valoa nopeammin ) käsittämättömänä ilmiönä.
Alku singulariteetti , tai sen puuttuminen. Yleinen suhteellisuus teoria joka sanoo ,valon nopeutta ei voi ylittää. Viishat sannoo käsityksens maailmankaikkeuvesta,
laapusta tai hortoile minne vain , aina olet maailmankaikkeuven keskustassa.
Kaikenmaailman selonteot hämmentävät mieltä, ei sille voi mithän mutta
se pälkähtää joskus pääkophan, non nuo tiedemiehet juopompia ku mie ja Väärti yhthens.

Sitte joku kirjottaa teorian sykkivästä maailmankaikkeuvesta, joka vuoroin laajenee ja vuoroin supistuu. Teoria tuntuu järkevältä , soppii meikäläisenki ottalumpijhon. Äläppä huoli tulleki taas viisas ja sannoo
ei ole mahollista, entropian teoria kumoaa tuon väithen.
Taas jäät ku knalli kalliolle : Siinä ku sestot kopukallas ( sestominen = seilaamista , kopukka = lautta) keskipisthettömässä ja reunattomassa maailmassa, joka kortto kokoajan laajenee. On tavallinen pulliainen kopukallans seittemän syllän vesillä. Siinä sitä saapi miettiä singulariteetitöntä kaikkeuven alkupistettä , joka rietas vielä kehtas räjähtää hajalle. Siinä olet keskellä tyhjiöporreiluja , kantittoitunhessa maailmassa . Onko se kumma jos pakaa tulemhan ikävä ?
Siinä sitä huuvethan avuksi oikeita ja vääriä profeettoja.
Hiljasuus vain on jokapuolella... kunnes jostaki kvanttien takkaa kreatonisti huutaa julki ommaa propakantaansa.
Siinä nyt sitte keikut ID ja evoluution välillä, hakien mielestäs maailmankaikkeuven reunaa , hypätäkshen pakhon koko paskasta.

Milloin insesti tulee hyveeksi?

Tää ei ole ehkä vastaus niinkään kysymykseen "miten?" paremminkin kysymykseen"miksi just silloin?", mutta just jostain luin äsken, että hapen määrä %:ina ilmakehässä olisi ollut dinoaikaan alhainen (ehkä 10%), että ihminenkin aikakoneella sinne vieden olisi kuin kala kuivalla maalla haukkoen henkeä 5 min ennen kuolemaa. Dinoilla pienet aivot ja ainakin osa matelijoista vaihtolämpöisiä pienellä aineenvaihdunnalla.

Vasta 50 miljoonaa vuotta sitten (eli 15 miljoonaa vuotta Jukatanin possauksen jälkeen) hapen määrä nousi 25%:iin eli suuremmaksi kuin tänään ja just silloin suurempien nisäkkäiden evoluutiossa tapahtui "räjähdysmäinen" kasvu ja lajiutuminen. Suuret nisäkkäät puuttuu sitä ennen koska nisäkkäiden aivot vaati (nytkin meillä) paljon happea eikä iso elukka pysty niin paljon happea kuljettamaan veressä ja elukat oli pitkään pikkujyrsijän kokoa.

Kun elukka erikoistuen lajiutuu kahteen eri alueella, niin myös niiden saalistajat ja saalistajien saalistajat ja kaikkien näiden täit ja loiset myös erikoistuu ja lajiutuu, jos pysyvät nyt perässä. Toisaalta just se että valtalajin kimpussa on loinen, edesauttaa pikkuruisempien erikoistuneen lajien kehittymistä, koska monet loiset keskittyy semmoiseen valtalajiin, ruokaan, jota on paljon eikä jaksa keskittyä pieniin "pikkuvälipaloihin". Siten lajiutuminen on etu, vaikkei muuten niin olisikaan, ja se kiihtyy.
Parhaimmillaan tämä silputtuminen pikkulajeihin näkyy Amazonin sademetsissä. Hirmuinen lajimäärä per hehtaari.
Näin monella eri tavoin lajiutuminen, monien lajien läsnäolo niinkuin entisestään kiihdyttää lajiutumista. Tämä oli siihen "miten?" osuuteen ehkä parempi osavastaus..

Eräässä Hesarin tiedejutussa tutkija kerran sanoi, että pohjoisen kirvat ovat kehittyneempiä kuin lämpimän etelän, syynä monet jääkaudet jotka ne on joutuneet käymään, selviytymään läpi. Olosuhteiden jatkuvaa "remppaa" geologisemmassa mittakaavassa.

Pitäskhän se Aslakkiki lukea pohjasen kirvhoin ?
Ei suinkhan, en se miekhän tavallhans mithän kysyny.
Seku ihmettelin tätä tietoa,jota meikäläisen pääkoppa nyt on sitte niinku sulatellu. Älkää ottako minun höpinöjä ihan tosishans, enhän mie
mithän tiijjä. Seku vain olen umpiluuta olevalla ottalumpiolla
koittanu asijoita hunteerata, ja luuvva itteä varten oman kuvan maailmasta.
Osittain olen siinä onnistunukki, osa mennee yli hilshen niin,että ne kaks karvaa jokka vielä kaljussa on jäljellä heilahtavat vain.

Mutta kaikesta huolimatta ainaki minusta seki on jo jotaki, ku ees yrittää ymmärtää. Voi voi niiton palajon jokka ei ees tajua aurionkokuntaamme.
Ei ymmärretä sen liikemekanismeja , eikä suhtheita.
Vaikka ei siihen niin kovin paljoa aapisija tartte tavata.
Jopa linnunraanki tasolla säilyy joknkulainen ymmärrys , ja galaksijoukokki ovat jotensaki tajuttavissa.

Muttako lähethän sestomhan elämän vesille, on kartta ja kompassi hukassa. Evoluutio on ymmärrettävissä, mutta sen syyt ja toiminnan
suunnat ja päämäärät on tuntemattomia. Vaikka kaikesta näyttäs sille ku aina mentäs kehittyneempään suuntaan.
Toisiaan seuranneet laajat tuhot ja niitten jälkhin suht' koht'
nopeasti seurannut , elämän elpyminen ihmetyttää.
Ja vielä seki , että elämä on jokakerran esiintyny älykkäämpänä ja
vaikuttanut kehittyneemmältä. Tuhot on ylikki 90 % elämästä tuhonhet, jättäen jäljelle vain muutamia ( sitkhaimpia ) elämänmuotoja.
Net tuhot onki sitte äkkiä osottautunhekki , valtaviksi kehityshyppäyksiksi.
Eläin lajit on joka kerta esiintynhet parempina ja aivoilthans kehittynheimpinä. Niin kasvillisuuski, seki on kehittyny yksinkertasista monimutkaisempiin lejeihin.
Toisinsannoin, jokaisen tuhon jälkhin on elämä esiintyny elinvoimasempana ja paremmilla kampheilla varustautunhena ku entinen.
Suuri koko ja valtavat panssarit, on vaihtunhet nopeisiin liikkeisiin ja älyyn. Aivankuin evoluution suunitelmhin kuuluski, marssittaa esille joskus tulevaisuuvessa ylivertanen älyllinen olento.
Olento jonka rinnalla met vainvasten aivojemme kans, vaikutamma suorasthan mitättömän tyhmiltä.
Nämä nyt on tämmösen " kuuhullun " ajatuksija, mietheitä kaikesta.
Ei niitä tartte vakavasti ottaa.

Qaz, se yksi ja ratkaisevin syy siihen etten perustele kantaani tällä kertaa on juuri se, ettei minulla ole mitään järkevää perustelua sille. Olen vain maailmaa havainnoidessani omasta näkökulmastani päätynyt siihen, että jokin satunnainen ja, ainakin henkilökohtaisesta näkökulmasta nähden, vaikeasti eriteltävä ominaísuus, joka ilmenee juuri Seston kuvailemien ilmiöiden tapaisilla tavoilla. En osaa siis sanoa tarkemmin mitään tähän asiaan.

OK.

Mukavaa, että kuitenkin kuittasit kommenttini. Kiitos.

Ei mitään, oli jo minulta aikakin.