KESKUSTELU

Tämän päivän Helsingin Sanomista:



Taiteilijoita foorumilla? Kuulostaako hyvältä vai pelottavalta?

Mitä HS:n keskustelua aiheesta luin, niin edelleen hoetaan sitä samaa tuotannollista mantraa taiteilijoista ja heidän ammatistaan - "jos ei tehty taide myy, niin pitää vaihtaa alaa".
Miten ihmiset jaksavat tätä samaa sontaa hokea luovan työn aloista, vaikka itsekin kuluttavat yhtälailla sitä kulttuuria sen eri muodoissa? Pitäisikö kaiken olla tosiaankin homogenisoitua ihan ihmisen luonteenpiirteitä myöten?

Katsoisin, että tämä on hyvä puolitien ehdotus taiteilijoiden ihmisarvon tunnustamiseen - tosin galleriabisneksessäkin olisi paaljon parantamisen varaa, sillä taiteilija yleensäkin joutuu maksamaan kaiken...jopa oman taulunsa pystyttämisen galleriaan puhumattakaan työtilojen vuokrauksesta ja työkaluista.

Täytyy kyllä olla melkoinen polte/kutsumus olla taiteilijana Suomessa...

Asiaa pitäisi katsoa koko yheiskunnan näkökulmasta. Minun mielestäni on naurettavaa miettiä uusia tuottamattomia sijoituskohteita, samalla kun Suomi on elvytystilassa ja pitäisi alata miettimään leikkauksia. Itse epäilisin, ettei millään järkevällä listalla taiteilijoiden toimeentulo ole aivan ensimmäinen asia yhteiskunnassa. Tärkeintä on taata ruoantuotanto, armeija, poliisi, peruspalvelut, koulutus, työllisyys, teollisuus ja muut tärkeät asiat, jonka loppupäässä on sitten joku taitelijoiden tuki. Ehkä vielä turhempi sijoittamiskohde on pakolaispolitiikka. Suomen valtavaa julkista järjestelmää olisi myös hyvä karsia rankalla kädellä, mutta yksityistää mahdollisimman vähän.

Esimerkiksi näyttelijäkoulutukseen tärvätään jo nykyäänkin kohttuuttoman paljon rahaa:
http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article482239.ece?s=u&amp%3Bwtm=tt-11082010

Jos taiteilijat joutuvat elättämään itsensä täysin tekemällään taiteella, kallistuvat taideteosten hinnat, taiteilijoiden (ja taiteen) määrä vähenee roimasti ja taiteesta tulee rikkaiden hupia. Mielestäni kulttuuri kuuluu kaikille ja mitä enemmän kulttuuria tuetaan, sen enemmän siinä (yllättäen) saadaan tuloksia.
Kuitenkin se tarvitseeko yhteiskunnan kollektiivisesti rahoittaa taiteilijoitaan on poliittinen kysymys. Taide antaa suurelle osalle ihmisistä ainakin jonkinlaista nautintoa, eikä sen tekeminen kuluta teollisten tuotteiden tapaan paljoa raaka-aineita tai energiaa.
Itse pidän immateriaalisten hyödykkeiden lisäämistä tärkeänä tehtävän hyvinvoinnin kasvattamisessa ja siitä johtuen myös taidealat saavat mielestäni pysyä vahvasti tuettuina.

Tässä asiassa ei varsinkaan ole mitään "lopullista totuutta", vaan pysyy makuasiana. Esimerkiksi musiikkibisneksen voisi poistaa ainakin osittain hidastamasta kulttuurin levittämistä, jos muusikot saisivat tukensa helposti jakaessaan teoksensa ilmaiseksi internetissä. Samaa käytäntöä olisi helppo soveltaa myös digitaalitaiteeseen. Mielummin ihmisistä kulttuurintekijöitä, kuin turhautuneita päihdeongelmaisia (ihan hieeeeman kärjistettynä)

Monet virtuoositaiteilijat eivät hallitse markkinoinnin taitota, mikä estäisi tuettomien lahjakkaidenkin taiteilijoiden työskentelyä. Lisäksi taidebisneksessä voittoa tekevät lähinnä meklarit, joilla ei ole mitään tekemistä taiteen luomisen kanssa. Teokset kallistuvat ja "loiset" voivat paksusti. Jos kulttuuria tuetaan, taiteilijoilla ei ole tarvetta myydä luomuksiaan teosten hintoja nostaville välikäsille elättääkseen itsensä.

Lainaus on niin sekava, ettei siitä saa vanha Erkkikään tolkkua.
Samanaikaisesti pitäisi nostaa sekä taiteesta saatavaa prosentuaalista osuutta että apurahoista saatavaa osuutta.

Tuossa aiemmin puhuttiin muuten selvästi kuvataiteilijoista. Näyttelijät tuppaavat olemaan paljon enemmän työllistettyjä ja saavat työstään perinteiseen malliin palkkaa. He eivät 'myy teoksiaan', vaan työtään - noin pääsääntöisesti.

Näyttelijäkoulutus on kallista. Toisaalta näyttelijöitä ei kouluteta ollenkaan sellaisia määriä kuin vaikkapa erilaisia humanisteja. Kalleus johtuu siitä, että näyttelemään ei opi massaluennoilla.

Eihän näytteleminen edellytä muuta kuin kantavaa ääntä, teeskentelemistä, tekoitkua, hassuja ilmeitä ja (ehkä) lauluääntä, kuka tahansa osaa ilman koulujakin näytellä.

En ole ikinä ymmärtänyt miksi kuvataiteilijoille, tai muillekaan, pitäisi mitään apurahoja jaella. Myykööt tuotoksiaan tai menkööt muihin töihin jos eivät voi sillä itseään elättää. Taiteiden pitäisi olla yleisesti ottaen harrastus eikä mikään yhteikunnan ylläpitämä asia, paitisi siis niille jotka pystyvät sillä itsensä tuetta elättämään.

Kaikkein sairainta tämä tukeminen on ns. klassisen musiikin alueella. Pritni spiärskin saa sentään rahansa levyjen ostajilta eikä valtion tukiaisina, vaikka skeidaa musiikkina myykin. Miksi joillekin "Marita Kattiloille" pitäisi maksaa huipputuloja valtion tukiaisina muutaman sadan intoilijan vuoksi?

Kukas sen palkan maksaakaan ja mistä rahoista? Kuinka moni teatteri tässä maassa tuottaa voittoa ja kuinka moni ylipäätään toimii ilman valtion tukiaisia? Eiköhän valtio maksa kuitenkin meidän verovaroistamme useimpien näyttelijöiden viinat, eikun, palkat.


Eikö? Kaikki meistä osaa näytellä, useimmat vain eivät tee siitä ammattia itselleen. Miksi muuten stand-up koomikoille ei ole valtion tukia? Tai jääkiekkoilijoille? Ihan yhtä lailla erikoistumista ja harjoittelua nekin vaativat eikä maksa yhteiskunnalle mitään.

Ovatko kaikki yhtä hyviä näyttelijöitä?

Eivät varmastikaan, mutta sillä on iso ero osaako näytellä omana itsenään vai teatterin lavalla hahmona näytelmässä. Ensimmäiseen jollain tasolla pystyy useimmat, jälkimmäinen on "showta" jota voi harjoitella.

Onko yksi näyttelijä tärkeämpi yhteiskunnallemme kuin kolme insinööriä?

Kuulostaa lähinnä oudolta. Miten se sitten määritellään, kuka on sellainen taiteilija, joka on oikeutettu työllisyysapurahaan? Kaikki taidekouluista valmistuneet? Kaikki taidekouluista valmistuneet ja näyttelyn pitäneet? Kaikki taidekouluista valmistuneet ja taulun myyneet? Entäs itseoppineet taiteilijat? Ihanko oikeasti meillä olisi kohta pian nippu kouluja, joista valmistuu "työläisiä" suoraan sosiaalirahoille?

Kyllä ainakin minun tuntemani taiteilijat joutuvat tekemään taiteensa ohella ihan leipätyötä. Ovat opettajina taidekouluissa ja kansanopistoissa, vetävät lasten kuvataidekursseja, tekevät hanttihommia. Kirjailijat joutuvat rahoittamaan elämäänsä kirjoittamalla kolumneja lehtiin yms.

Taiteilijoita on nykyään valtava määrä ja joukkio kasvaa joka vuosi. Itse en näe moiselle tuelle tarvetta. Paitsi jos sen oikeasti todettaisiin olevan hyödyllistä ihmisille ylipäätään, eli kehittäisi yhteiskuntaa ja/tai elinkeinoelämää riittävästi, niin mikäpä siinä sitten.

No kuinkas moni pystyy tekemään ammatin itselleen siitä, että osaa näytellä omana itsenään (mitä se sitten tarkoittaakin)? Eikös näyttelijän ammatti yleensä ole sitä, että osaa näytellä elokuvassa tai teatterin lavalla hahmona näytelmässä?



On. Näyttelijöitä on ihan älyttömästi vähemmän kuin insinöörejä.

No tällä palstalla osaavat kaikki myös tehdä tiedettä siinä missä ne koulutetut rohvessooritkin. Lopetetaan yliopistot ja niiden tutkijoille myönnetyt apurahat. Tehkööt jotain oikeeta työtä. Täällä netissä voidaan jauhaa sitä tiedettä ja filosofiaa harrastuksenamme. Eikä maksa yhteiskunnalle mitään. (Kukapa siitä niin piittaisi, että minkä tasoista tiedettä saadaan. Kunhan tulee halvaksi.)



Aika harva juniorokiekkoilija harjoittelee itse maksamassaan jäähallissa. Kyllä ne on yhteiskunta kustantanut.

Ileskotille vielä...

Jos ihmiset harjoittelevat "showta" tuleeko kaikista yhtä hyviä näyttelijöitä?

Etkö usko siihen, että jotkut ovat joissakin asioissa lahjakkaampia kuin toiset?

Kyllä.


Miksi näyttelijä olisi tuolla perusteella kolmea insinööriä tärkeämpi yhteiskunnallemme? Kolme insinööriä tuottaa paljon lisää BKT:ta, näyttelijä ei, lisäksi kolme insinööriä maksavat veroja tn. yksityisen puolen palkoistaan, näyttelijä elää yhteiskunnan tukiaisilla. Ei meillä ole orjakauppiaitakaan tai palkkamurhaajiakaan yhteiskunnassamme, logiikallasi hekin ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnallemme.