KESKUSTELU

Vanhoina hyvinä aikoina ihmisnaaraiden puolison valintaan vaikuttivat myös heidän sukulaisensa. Nykyään miehen ja ihmisnaaraan välinen parinmuodostus on toki hieman erilaista.

Na olemmahan me eri rotuva, mie olen melkein puhas Saamelainen, ja
sie,,, no mikälie alaju .

Näin ei tiettävästi tee myöskään mikään muu sellainen eliö, jolla on alkeellisimmatkaan aistit. Jopa kasvit valikoivat, millaisen lajitoverin siitepölyn antavat kukkansa pölyttää. Toki voidaan tällöin sanoa, että useimmat eliöt jalostavat itseään. Biologeilla vain on tapana käyttää tästä sanaa seksuaalivalinta, ja käsitellä sitä luonnonvalinnasta erillisenä evoluution valintapaineena.

Joillain lajeilla se voi kyllä olla "rotuja" (niin kliinejä kuin klustereita) tuottava tekijä, ja jopa lajiutumisen aiheuttaja. Ks. vaikkapa tämä artikkeli norsukalojen lajirunsauden alkuperästä:
http://blogs.discovermagazine.com/loom/ ... ve-shocks/

Ihmiselläkin seksuaalivalinta aivan varmasti vaikuttaa ja on menneisyydessä vaikuttanut geenimuotojen yleistymiseen. Kenties jopa eri tavoilla eri populaatioissa. Sen kutsuminen jalostukseksi kuitenkin sotkee jo ennestään sekavaa terminologiaa entisestään, etenkin kun ilmiölle kerran on jo kelvollinen suomenkielinen termi.

Sori vaan, mutta minussa on kyllä nimenomaan saamelaisverta. Jopa sukunimi on edelleen sieltä peritty, samoin lyhyt varteni. Olemme siis enemmän samaa sukua kuin uskotkaan.

Oman näkökulmani mukaan eläimet ovat aika himokkaita tapauksia ja lisääntyvät niinkuin toinen olisi viimeinen lajinsa naaras/uros. En ainakaan heti usko jos esimerkiksi samaan häkkiin laitetaan uros ja naaraskaniini niin toinen alkaisi siinä että tuolle en tee kyllä pentuja... Getting in action tapahtuu siinä puolensekunnin päästä eikä siinä sen enempää seurustella. Näin uskoisin olevan valtaosalla eläinlajeista. Lisääntymään pääsee kun on tarpeeksi kyvykäs pitämään itsensä elossa.

Oman näkökulmani mukaan eläimet ovat aika himokkaita tapauksia ja lisääntyvät niinkuin toinen olisi viimeinen lajinsa naaras/uros. En ainakaan heti usko jos esimerkiksi samaan häkkiin laitetaan uros ja naaraskaniini niin toinen alkaisi siinä että tuolle en tee kyllä pentuja.

Kanit lienevät aika suurpiirteisiä lisääntymistoimissaan. Olen kuitenkin kuullut metsästäjien väittävän, että hirvieläinten lisääntyminen jollakin alueella voi heikentyä vuosiksi sen jälkeen, kun aluetta hallitseva suuri uros on kaadettu. Vaikka muita uroksia on alueella yllin kyllin saatamaan kaikki naaraat tiineiksi, ne eivät vain kelpaa naaraille ennen kuin niiden joukosta nousee joku selvästi yli muiden.

Jotkut hyönteisnaaraat voivat myös antaa pakkeja sopimattomaksi katsomilleen koiraille ilman mitään näkyvää syytä. Toisaalta paljon on niitäkin lajeja, joilla riittää, että feromonit täsmäävät edes suunnilleen (oman puutteessa lähilajikin kelpaa, mikä tavallisesti johtaa lisääntymisen epäonnistumseen tai steriilien jälkeläisten syntyyn).

No on se hyvä, että ihmisnaiset edes vähän valikoivat niitä kumppaneitaan. Olisikohan meissä mitään kehitystä tapahtunut koskaan, jos naiset toimisivat meisten tavoin ja kelpuuttaisivat kenet tahansa? Ihmisen evoluutio taitaa olla naisten valikoivuuden ansiota.

Tapahtuuko ihon tummumista asteitteittain mitä lähemmäksi päiväntasaajaa tullaan?

jos mitään selkeää hyppäystä ihonvärissä ei tapahdu, ei ole mitään syytä jakaa ihon värin perusteella "rotuihin"

No on se hyvä, että ihmisnaiset edes vähän valikoivat niitä kumppaneitaan. Olisikohan meissä mitään kehitystä tapahtunut koskaan, jos naiset toimisivat meisten tavoin ja kelpuuttaisivat kenet tahansa? Ihmisen evoluutio taitaa olla naisten valikoivuuden ansiota.

Lapsikin erottaa toisistaan myös vaikkapa miehen ja naisen, tai keltaisen ja vihreän undulaatin. Ne eivät ole rotuja, eivätkä eroa toisistaan geneettisesti juuri minkään vertaa. Sen sijaan aikuisellekin tekee tiukkaa erottaa toisistaan monia kokonaan erillisiä lajeja, esimerkiksi vaikka sammakko ja viitasammakko. Ulkonäkö ei kerro geneettisestä sukulaisuudesta, eikä lapsi ole luokittelun asiantuntija.

Näköjään koko juttu on sitten toistettava alusta, koska kaikki tuntuvat tarkoittavan rodulla eri asiaa.

Rotu voi siis tosiaan tarkoittaa kolmea eri asiaa.

Yleisin arkikielen merkitys tarkoittaa eläinlajin jalostettua muunnosta. Kultaiset noutajat, shirenhevoset ja kumppanit ovat rotuja. Ihmisillä ei tietenkään tässä merkityksessä ole rotuja, koska meitä ei ole jalostettu.

Evoluutiobiologiassa käytetään joskus rotua alalajin synonyymina. Tällöin tarkoitetaan saman lajin erillisiä populaatioita, joiden välillä ei ole liukuvaa välimuotosarjaa tai paljonkaan päällekkäisyyttä. Feneettisiä klustereita siis jargoniksi. On kiistanalaista, onko tällaisia ylipäätään olemassa, vai ovatko tällöin kyseessä eri lajit. Joka tapauksessa ihmisellä sellaisia ei ole.

Kolmas, kaikkein epämääräisin rodun merkitys on vain maantieteellisesti erilainen osapopulaatio. Tällaisia esiintyy yleisesti useimmilla laajalle levinneillä eliöillä, mutta yleensä niitä ei kutsuta roduiksi. Näiden väliset geneettiset erot ovat usein pieniä, ja muutokset tapahtuvat ennemminkin liukuvina jatkumoina (kliini) kuin jyrkkinä rajoina. Tällaisia toki ihmisillä on, mutta rotujen erottelu tällaisesta geneettisesti hyvin samankaltaisten yksilöiden joka ilmansuuntaan liukuvista jatkumoista on melkoisen keinotekoista.

Eli ihmisellä voidaan sanoa olevan rotuja, mutta aivan yhtä hyvin voidaan sanoa, että niitä ei ole. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään kumpaakaan tulkintaa vastaan, kunhan vain aina tähdennetään, millaisesta rodusta kussakin asiayhteydessä puhutaan. Rotu-sanasta tosin pyritään pääsemään eroon sekä sen ikävän lisämerkityspainolastin vuoksi että juuri tämän merkityssekaannuksen takia.

Jos rotuja ei olisi, niin silloinhan kaikki ihmiset "rotuun" katsomatta olisivat tasavahvoja eri urheilulajeissa, mutta sitähän emme ole. Lääkkeet purevat "erirotuisiin" eri tavalla jne.