KESKUSTELU

Elämä modernissa yhteiskunnassamme vaatii tiettyä tulotasoa. Rahaa saa joko palkkatyöstä, yrittämisestä tai yhteiskunnan tukiaisista. Milä on oma ihannemallisi tuloinmuodostustasi koskien? Halutko palkkatyösuhteen, tahdotko tienat oman palkkasi omalla yrittämiselläsi, vai heittäytydtkö yhteiskunnan elätiksi? Perustele valintasi.

Olen palkkatyössä ja siinä ihan omasta halustani ja pääpiirteittäin tyytyväisenä. Tosin hommassa on osittain - ja oli vielä paljon enemmän silloin, kun olin tuntityöläinen - piirteitä myös yrittäjyydestä. Tavallaan teen sitä omaa työtäni samalla itseni tarpeelliseksi työnantajalleni tehden, sillä kykyni tyydyttää asiakkaitteni tarpeet tuottaa pitkälti henkilökohtaisen arvokkuuteni työntekijänä. Minun olisi helppoa tehdä itseni hyvin tarpeettomaksi tekemällä hommani sellaisella tavalla, ettei se asiakkaita kiinnosta. Työni kysyntä on pitkälti omassa kädessä, koska asiakassuhteeni ovat jopa yli kymmenen vuoden mittaisia pitkiä ja henkilökohtaisia suhteita. Vaikka joku toinenkin saattaisi hommaani tehdä, ero asiakasmäärissä voisi olla ratkaisevasti erilainen.

Äänestin, että olen palkkatyössä, koska haluan. Mutta elämän kustannuksia ei työstä saamani palkka kata. Elän, perheemme elää, siis mieheni palkalla. Näin on ollut jo monta vuotta. Minun työssäkäynti johtuu siitä, että töissä kuuluu käydä. Näin on varmaan monessa perheessä, joissa toisen tulot ovat selvästi suuremmat. Silloin elintaso ja elintavat määräytyvät sen suurempituloisen mukaan, eikä toisen palkalla ole juuri merkitystä arjen taloudessa.

En ole ikinä tällaista tilannetta halunnut tai siihen pyrkinyt. Pystyisin elämään omalla pienellä palkalla, mutta siihen ei ole tarvetta.

Palkkatyö, koska haluan. En osaa ehkä halua myydä tai johtaa, joten yrittäjäksi minusta ei ole. Enkä myöskään halua yrittäjän stressiä ja riskiä. Toisaalta ei sitä pää kestä joutenoloakaan, ainakin mikäli siihen liittyy työttömän sosiaalinen nollastatus. Se on sitten vaikeampi asia, mitä tekisi, jos olisi taloudellisesti mahdollista elää vapaaherrana "liikemiehen" statuksella. Kyllä varmaan joku tieteeseen liittyvä osa-aikatyö olisi silloinkin psykologisesti välttämätön, jos ei muuten niin eristäytymisen estämiseksi.

Tulisimme kyllä vallan hyvin toimeen pelkällä vaimon palkalla, mutta ei se sitä hyvällä katsoisi. Enää ei taida olla minulla mahdollisuutta lapsiakaan hoitamaan (enkä kyllä haluaisikaan).

Keksinnöillä ja taiteella olisi ihanne, kylmä ja karu totuus on energiat imevä palkkatyö kusipääpomojen pompotettavana.

EDIT: Tiedän elävästä elämästä myös sellaisia tapauksia, että peritty omaisuus on niin suuri että voi elää useampien omistusasuntojen vuokratuloilla tekemättä sitten mitään muuta "hyödyllistä".

Työtön, haluaisin yrittäjäksi

Yrittäjän asema vaan on niin riskaabeli. Toisaalta ideat puuttuvat.
Palkkatöissä sen vuoksi tähän asti on joutunut olemaan.
Miksi yrittäminen on tehty niin vaikeaksi? Ainakin sellainen mielikuva.

(Miksi ketju psykologiassa?)

Jokumuu... valition vakivirka hautaan asti olis kiva... semmonen missä kukaan ei kyselisi perään...