KESKUSTELU

Kallo on toki kova, mutta kitalaki ei niinkään. Ranteiden avaaminen harvemmin tappaa, pahimmillaan joku kuolio ja aivovamma voi tulla. Jotkut ovat toki selvinneet kerrostalon katoltakin hypätessä, mutta ei ilman vakavia vammoja. Jos en väärin muista, niin itsemurhaa yrittäneistä 50% tekee sen myöhemmin. Itsemurhanneita on paljon, mutta he vain unohtuvat historian hämärään. Itsemurhaan kuolee moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin tieliikenteessä, mutta silti siitä vain vaietaan.

Eräällä oli huonoa tuuria katolta hypätessään:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=2245319



Ihminen kuitenkin pärjää melko pienellä hapella kauan ja ainakin kymmenisen minuuttia pysyy hengissä ilmankin. Typellä ei ole punasolujen hapenkuljetusta haittaavaa vaikutusta niin kuin vaikka hiilidioksilla. Tietysti jos jollain kaasunaamarilla hengittää täysin puhdasta typpeä, niin se estää punasoluja saamasta happea.

Kotikutoisesti edes suhteellisen humaani itsemurha vaatii yleensä useamman metodin yhdistämistä. Alkoholi, barbituraatit ja hirttäytyminen yhdessä hoitavat homman täysin tuskattomasti, mutta yksinään kaksi ensimmäistä ovat hyvin epävarmoja ja viimeinen yleensä hyvin tuskallinen menetelmä. Olisi siis syytä olla tajuton ennen kuin naru kiristyy. Kiristämisen ongelman taas voi ratkaista esim. klassisella tuolin alle sijoitetulla jääkuutiolla.

Yksi vaihtoehto on myös pulttipistooli, johon ei Suomessakaan tarvita mitään lupia. Luin juuri raportin kompleksisesta itsemurhasta, jossa teini-ikäinen poika oli ensin sitonut narun kaulaansa ja ampunut sitten itseää pulttiistoolilla päähän (tarkalleen ottaen takaraivoon, tarkotuksenaan ilmeisesti tuhota aivorungon autonomisia toimintoja säätelevät alueet). Varsin tehokas ja tuskaton menetelmä tuokin.

Mitä vähemmän muille jää siivottavaa, niin sen parempi.

Ehkäpä hyppäisin mereen kalliolta, räjäyttäessäni itseni ilmalennon aikana palasiksi. Saisi kalatkin ruokaa, eikä jäis, perkele, kellekkään mitään siivottavaa tai seliteltävää.

Ja näitähän löytyy pilvin pimein. Hirttosilmukka tai sen kiinnitys katkeaa(lampunkiinnikkeet katossa eivät ole suunniteltuja 70-100kg hytkyvälle massalle), ihmisiä on selvinnyt jopa useiden kymmenien metrien pudotuksesta uskomattoman vähin vammoin, valtava määrä itseään päähän ampuneita ihmisiä löytyy ympäri maailman, kun luodit/haulit eivät osu varsinaisesti aivoihin, vaan ne esim. leuasta/ohimosta ammuttaessa vain tuhoavat kasvot/silmät kokonaan ja siinä on sitten kiva loppuelämä. Sähkökin on melko lailla suhteellisesti vaarallista, koska ihmisiä on selvinnyt aikamoisista tälleistä. Ilmeisesti taajuus on sattunut juuri hermoimpulssien aikaan, jolloin sydänpysähdystä ei ole tullut. Vastaantulevan rekan kuskit yleensä yrittävät välttää osumia ja väistöliike+jarrutus johtaa siihen, että suisidaalikandidaatti joutuu vain teholle/neliraajahalvaukseen. Junia on sitten jo vähän vaikeampaa pysäyttää ja aika monet tälle linjalle lähteneet lienevätkin onnistuneet itsensä muuttamisessa lapioitavaan muotoon, mutta varmasti yhtä moni tuntikaupalla kiskoilla kupeksinut on vilustunut sateessa ja lähtenyt kotiin ja ajatellut jälkeenpäin koko hommaa. Räjähteet eivät ole niin yleisesti saatavilla tai helposti valmistettavissa&käytettävissä että Kaiken Toivon Heittämisen Portista astunut sellaisilla pelaisi. Itsensä fileoiminen vaatii melko hyvää kanttia, ja monesti esim. joku perheenjäsen on ehtinyt väliin ajoissa. Myöskään pakokaasuilla tai muilla hengen vieminen ei nykyaikana onnistu, sillä autojen pakokaasujen koostumuksesta niin suuri osa on niin ärsyttäviä aineita, että äijä tulee autosta aika helvetin kovaa yskien ja köhien monta minuuttia ennen kuin pitoisuudet kasvavat hengenvaarallisiksi.

Juu, olen myös 'sosiaalisen itsemurhan' kannalla. Eli haistattaa huilut ympäristölle, joka aiheuttaa pahan olon.

Olen jutellut parin tuollaisen "legendan" kanssa. Ensimmäinen oli ottanut yliannoksen lääkkeitä, toinen yrittänyt ampua itsensä. Edellisen pelasti ambulanssin soittanut lähimmäinen, toinen oli vienyt pistoolin piipun ohimolla liian eteen ja ampunut silmänsä pellolle ja jäi henkiin.

Ongelma on kai että apua hommaan ei löydy ja sitä ei voi oikein harjoitellakaan kun on vain se yksi henki. Pitää tulla kerralla valmista.

Sparta will never fall!

Kysyjän konstruktomassa tilanteessa paras tapa kuolla olisi attentaattia yrittäessä.

Käyttäisin itse varmaan jotain opiaattia myöskin. Niiden vaikutuksen alaisena kun et edes huomaa kuolevasi. Eräs lääkäri kertoi pistäneensä yliannostuksen ottaneelle narkkarille naloksonia johon narkki vastasi kojauttamalla. Oli menny hyvä fiilis kankkulan kaivoon..

Ei tuostakaan pidä tehdä vaikeampaa kun se on. Hirttäytyminen toimii erinomaisesti, jos sen tekee kunnolla. Tärkeää on vain katsoa mihin köyden kiinnittää ja tehdä se sellaisessa paikassa, missä on hyvin epätodennäköistä, että muutamaan vuorokauteen paikalle tulee ketään. Jos elämä on niin ahdistavaa, että pitää lopettaa itsensä, pieni kipu ennen kuolemaa tuskin on se kynnystekijä. Päihteillä saa vain itsensä tilaan, jossa sen jojoon vetämisenkin voi tyriä.

Suurin osa "itsemurhayrityksistä" on vain avunhuutoja. Esimerkiksi kaikki nappia naamaan ja soitto hätänumeroon -ratkaisut. Niistä, jotka tosissaan haluavat tappaa itsensä eivätkä vain etuilla muutamaa pykälää latamojonossa, suurin osa onnistuu aikeissaan.




Se on periaatteessa helppoa täällä, mutta aika hiton vaikeaa suurimmassa osassa yhteiskuntia, jotka ovat ahdistavuudeltaan pahimpia. Miten luulet, että vaikkapa Pohjois-Korealainen tehdastyöläinen tai Sudanilainen maatyöläisen vaimo lähtee yhteiskunnastaan onnea etsimään?




Tuokin on tapauskohtaista. Useimmissa itsemurhaan johtavissa tapauksessa se kipu syntyy korvien välissä tai muualla omassa elimistössä. Sitä on mahdoton paeta.




No jos olisi pakko lähetä toiselle puolen maailmaa kulkuriksi tai vetää itsensä jojoon, kyllä tuo jälkimmäinen olisi varsin harkinnanarvoinen ratkaisu. Jos ei heti, niin ensimmäisenä iltana siellä hevon kuusessa, kun tosiaan tajuaa, että kaikki hauska on tämän elämän osalta ohi. Eivät kaikki koe noin äärimmäistä elämää mitenkään mukavana kokemuksena.




Ei minusta tiedottomuus ennen syntymää ollut mikään epämiellyttävä olotila, eikä siihen palaaminen tunnu ollenkaan ahdistavalta. Lopputulos on kuitenkin se sama, olet sitten nähnyt kaiken mitä maailmassa on tai ollut syntymästä asti sokea. Jos ei täältä saa omaisuuttaan mukaan, ei saa muistoja ja kokemuksiakaan.




Se systeemi vain sijaitsee oleellisilta osiltaan itse kunkin korvien välissä eikä kahta samanlaista systeemiä ole. Ei silloin voi olla olosuhteitakaan, joissa kaikilla olisi hyvä olla.

Jotkut tosiaan saavat lähellä kuolemaa -kokemuksesta voimia ja löytävät merkityksen elämälleen. Mutta eivät suinkaan kaikki. Ja jotkut äärimmilleen masentuneet löytävät merkityksen ilman itsemurhayritystä.

Sun fiksaatiosi tunteeton luonne on minusta hyvinhyvin huolestuttavaa.
Sulla on liian mekaaninen tapa ajatella.

Lue kirja. Etkä mitään neurologiaa vaan jotain kaunoa. Vaikka jotain humoristista Vonnegud:ä tai vastaavaa.

Katso elokuva. Ei dokumenttia vaan vaikkapa Kaunis mieli tai Shrink.

Tee jotain tyhmää. Juokse munasiltesi julkisella paikalla tai hyppää veteen korkealta sillalta.
Tai vaikka benjiköydellä.. Tai laskuvarjolla.

Osoita elämän merkkejä.

Do i make my self clear?

Pitäisi toimia niin, ettei omaisille jää hautajaiskuluja. Esim. typpihappoastian päällä on teline jossa suiside-kandi hengittää typpeä tai vaikkapa Argon-hitsauskaasua. Kun ruumiinlämpö laskee, automaattimekanismi pudottaa ruumiin typpihappoastiaan.

Tuo typpi ja muutkin jalokaasut on tieteellisesti todettu kivuttomiksi myös ihmisellä. (Koe tietysti keskeytettiin turvallisessa vaiheessa) (Tästä oli TV-dokumentti, kun käsiteltiin kuolemaantuomitun teloituksia pohtien, mikä olisi kärsimyksiä aiheuttamaton tapa) Tulee euforia, eikä henkilö koe minkäänlaisia tuskia. Sama ilmiö tulee alipainekammiossa.

Mihinköhän fiksaatioon nyt oikein mahdat viitata? Jos itsemurhaa tarkoitat, en oikein näe, mistä premisseistä tämän johtopäätöksen olet kiskonut. En ole ehdoin tahdoin ottanut asiaa esille tai käyttänyt siihen liittyvää terminologiaa. En ole edes aloittanut siitä yhtään keskustelua, kunhan joskus vastaan sen perusteella, mitä satun asiasta tietämään.

Selatessani erästä rikospaikkatutkintaan liittyvää nettilehteä, huomasin mainitsemani tapauksen, joka kaikessa erikoisuudessaan olisi varmasti herättänyt kenen tahansa mielenkiinnon.

Vastaavia viestejä kuin yllä kirjoittamani on tässä ketjussa kasapäin. En nyt oikein näe, miksi on välttämätöntä yksilöidä juuri minut tunteettomasti asiaan fiksoituneeksi.


Jos Kurt Vonnegutia tarkoitat, olen hänen tuotannostaan noin puolet lukenutkin, Teurastamo 5:n pariinkin kertaan. Kaunokirjallisuutta on muutenkin tullut kulutettua suhteellisen paljon ja olen asiasta tälläkin palstalla muutamaan otteeseen keskustellut.


Ensimmäisen olen nähnyt, jälkimmäisestä en ole kuullutkaan.


Tuota "elämää" on tullut koettua jo lähes kuolemaksi asti. Perin vähäistä sen viehätysvoima pidemmän päälle on.

Tosin omasta puolestanihan minä vain voin puhua. Jos mainitsemasi elämykset sinua kiehtovat, en tietenkään voi väittää vastaan, mutta itse en moisesta perusta.


Crystal. Paheksuntasi on noteerattu, se nyt vain ei oikein ole riittävä motivaattori asiassa.

Vielä siltä varalta, että kyse ei ole typosta: myself on yhdyssana. Nyt tuo kysymys tarkoittaa, että teetkö jonkin konseptisi nimeltä "self" selväksi.

I tietysti myös kirjoitetaan isolla, mutta sillä ei ole mitään semanttista merkitystä.

Ööööö TÄH!?!

Tämmäsessäkin aiheessa aletaan menee henkilökohtaisuuksiin? Voi herran ihime sentää?

Taitaa ollakkin oikeesti niin, että ennemmin tänne tullaan arvostelemaan toisia ihmisiä, kuin keskustelemaan aiheesta.

Aiheesta sanoisin, että aiemmin esitetty typpi on ylen kanavalla nähdyssä tutkimuspohjaisessa dokkarissa todistettu kivuttomimmaksi vaihtoehdoksi poistua täältä. Dokumentti siis käsitteli kuolemantuomioita koskevaa aihetta, jossa dokumentin tekijä itse jopa testasi joitakin menetelmiä. Mm. juuri tätä typpimaskia. Siis valvotusti tietysti. Testissä hänelle annettiin tehtäviä, joista selvisi se, että hän ei enään kontrolloinut tahdonvaraisia toimintoja. Oli vaan ns. happy camper. Testi keskeytettiin tietysti hyvissä ajoin. Hän kertoi lopuksi testiryhmälle luuleensa olleen etevämpi kuin testaajansa, vaikka totuus oli se , että hän teki laskuvirheen yksinkertaisessa yhteenlaskussa samalla , kun pähkäili yksinkertaista palikkatestiä, jossa muistaakseni koitti saada neliöpalasta pyöreään reikään.

Ja nyt sä oot kaikesta päätellen vihainen?


Ihan hyvä.
---------------------
EI lähetä tästä enempää jauhamaan kun meillä on eriävät muistikuvat asioista, mutta pari juttua olen susta huomannut.

a) Sä et koskaan jätä puolustautumatta
b)Sä et koskaan osoita minkäänlaisia tunteiden merkkejä vaan piilotat loukkaantumisen kilpeäsi kiilloittamalla, kuten nyt opettamalla englantia. Ihan hyvä metodi sinänsä omasta mielestäni, ei siinä mitään, mutta tunteet ovat sen verta tärkeitä että niitä voisi jopa kutsua 'kategorisiksi imperatiiveiksi' (käytän termiä nyt vapaasti) Niitä osoittamalla ei kahdenkeskisessä keskustelussa häviä. Suuremmalle yleisölle puhuttaessa niillä tosin on vaikutus kantaa ottavana.
Tunteitaan voi osoittaa ilman hysteriaa ja jopa liioitella niitä jos pyrkii pitämään ne osana itseään. ..Tämähän nyt on jo aikamoista diibidaabaa.

..En usko että sanaakaan tuosta oli tarkoitettu minulle, vaan muille ja itsellesi.

c)Toi neutraali faktisuus ei ole masennustasi parantanut. Uskon jopa että se on osaltaan vaikuttamassa negatiivisesti sosiaaliseen elämääsi. Useimmilla ihmisillä menee hermot tietokoneiden kanssa. Niitä pitää ymmärtää jolloin suhteettoman suuri aika kuluu loogisen päättelyn parissa ja keskustelusta tulee vaivalloista.

Ehkä oletit minun hakevan responssia ja siksi et sitä antanut. Kai se tekee sinusta voittajan. En tiedä, en välitä.

Tulee mieleen se wanha vitsi, jossa maata kohti syöksyvän lentokoneen pilotti tunkee ohjaussauvan sinne missä päivä ei paista todeten "Onpahan ainakin tutkijalautakunnalla ihmettelemistä".

Hämmentävän itsemurhan tekemiseen voisi jopa nähdä vähän vaivaa. Hiilimonoksidia tai typpeä hengen riistämiseen, jonka jälkeen huolellisesti konstruoitu automatiikka hoitaa loput. Ruumiin valaminen akryyliin muiden ihmeteltäväksi olisi aika päheetä. Voisi pitää kädessä jotain roisia kylttiä, jossa olisi joku vastalause yhteiskunnalle. Muotin täyttäminen olisi helposti automatisoitavissa. Harmi vaan, että vaatii noin paljon työvaiheita jälkeenpäin.

En ole vihainen, olen vain eri mieltä edellisestä. Mitenköhän tuo sitten oikein olisi pitänyt ilmaista, jotta en olisi vaikuttanut vihaiselta?


Hyvinkin mahdollista, mutta eipähän sitä yleensäkään ihmisillä ole tapana vain jättää vastaavia syytöksiä sikseen.


Ei tuo viestisi minua mitenkään loukannut, en vain näe mitään pointtia lähteä ryöpyttämään asiattomuuksia, koska oletan että ymmärrät asiallisestikin esitetyn viestin varsin hyvin. Kiihkomielisyydestä ja alatyylisestä kielenkäytöstä harvemmin seuraa mitään rakentavaa.


Sinulle minä siinä vastasin, joten kyllä se ihan sinulle oli tarkoitettu. Jos todella jotain haluaisin julistaa tai todistella, tekisin sitä varmasti ilman provokaatiotakin.


Menee jo vähän kohtuuttomaksi. Mikä ihmeen masennus? Koska minä mistään masennuksesta olen puhunut? Eikä faktapohjainen diskurssi koskaan ole sosiaalista elämääni häirinnyt.

Josko nyt jo voisit jättää nämä henkilökohtaisuudet?