KESKUSTELU

[quote="tiäremiäs"]Jos meen Helsinkiin ja kävelen sieltä Lappiin. Kauan minulta menee aikaa. Ajattelin kävellä niin pitkälle että suomen raja tulee pohjoisessa vastaan.


Eli sen noin 1100 kilomeriä mitä suomi on pitkä.


Millaset kengät olisivat hyvät, jos kesällä kävelee. Kuitenkin jotkut ihmiset aina silloin tällön tämänkin reissun tekee kävellen. Onko täällä Palstalla ketään kuka on kävellyt enontekiöön?

Rakettisaappailla reissu kestää rapiat tunnin verran. Alkukiihtyvyys saattaaa kärventää leukaparran ja hiukset, joten kekkosmalli ja hyvä kypärä päähän.

Jep. Kauan se kestää, ja kauan sitä saa odottaa.

Kerrankin nimimerkki polliisin kanssa olen samaa mieltä

49

joka on kävellyt ja telttaillut ja siinä ohella sanaillut.

EDIT: lähde kevään koittaessa ja ota aluksi sandaalit jalkaan, kysele syssymmällä esim. Aslakilta heinän järkevää käyttöä töppösissäsi. Nettikahvila taitaa sitten löytyä esim. Ylläksen Sirkan kylästä, ellet sitten matkaa Sodankylän kautta. Asiaan liittyen: Sodankylän poliisin palvelutoimisto on auki vain virka-aikana. Jos siis se kannettavasi katoaa. Ja harkitse matkasi varrella tarkkaan, mitä ruohoa mukanasi kuljetat.

Oletteko ikinä kuulleet semmoisesta ihmeestä kuin kännykkä?
Nokian kommunistikaattorilla surffailee netissä ihan täysiä ja hommaa siihen aurinkokennolaturin ja kenkiinkin oli joku kehittänyt jonku laturivirityksen niin ei tartte edes pysähtyä lataamaan.

Eikö olisi paljon mielekkäämpää ottaa missioksi kiertää vaikka tänä kesänä kaikki itä-suomen kunnat ja ensi kesänä samota vaikka lapissa?

Kymmenkunta vuotta sitten näin Pohjois-Ruotsissa sellaisen kävelijän. Sillä oli sellainen kevyistä putkista tehty pyörällinen katos, minkä alla se käveli auringolta ja sateelta suojassa. Siitä oli paikallisessa lehdessä juttua, taisi olla australialainen?

Itse olen joskus kävellyt paljonkin, tuollaista yli 150 km viikossa ja parhaimmillaan 38 km päivässä. Eli samaa tahtia kuin Erkki Lampen, en tosin kuukautta pitempään. Eli mahdolliselta tuntuisi.

Joo. Tiede.fi foorumimiitti, porukat vois tulla silleen matkan varrelta mukaan kävelee!

Walk baby, walk!

Salai ! Näjin mieki vishin saman ukon.
Mie menin siltä jotaki kysymhänki , eipä ollu suomalainen , puhu rietas Pariisin murretta. Mutta mie näjin sen Norjan puolella, lähellä
Narvikia.

Mulla on n. sadan kilometrin vaellus ennätys toistaiseksi, käytimme siihen muistaakseni 4 päivää. Pisin päiväetappini on muistaakseni n. 30 km. Mulla on aina ollut hirveän surkeat varusteet, painava teltta, huono rinkka, reikäiset kumpparit. Viime aikoina olemme satsanneet varusteisiin ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa käppäillä vähän enemmänkin. Mitä paremmat ja kevyemmät varusteet, sitä enemmän jaksaa kävellä. Mutta jos repussa on painoa sillä tavalla kuin aina minulla, että hyvä että sen saa nostettua selkäänsä, niin onhan se välillä aika tuskaa. Sellaista nautinnollista tuskaa.

Minulla se kävelyt on nyt vähissä. Son nuo polvileikkaukset
syynä siihen. Mutta ennen kävelthin päiväkausija, millon milläki asialla.
Poromettissä liikuthin sulan aikhan kävelemällä, son nykyaikaa mönkijät
sun muut maastopyörät.
Ei se kävely ole ihan niitä parhaita liikuntamuotoja, pyöräily on parempi.
Son vanhemmiten koparat sököt semmosilta jokka " liikaa " kävelevät.
Niin se mie ainaki uskon, ties sitte olenko oikeassa ?
Mutta että Helesingistä kävellä lontsis Nuorgamhin ?
Ei taijja poikasilta onnistua.
Jos nuin höperö olet , hommaa mahollisimman pehmeät kengät.
Non rakot hikisissä koparoissa pirulliset, on niistäki kokemusta.

Viime kesänä autoillessani Alpeilla näin, kuinka mies polki hirvittävän pitkää ja jyrkkää ylämäkeä polkupyörällään. Pyörässä oli isot laukut molemmin puolin ja pieni Suomen lippu liehui tarakalla. En pysähtynyt kysymään että onko tullut pyöräiltyä Suomesta saakka. Tuo mies ainakin toteutti aikeensa eikä vaan netissä haaveile seikkailusta.

Tiäremies, onko treenaus jo alkanut? Minusta saat käveyseuraa vaikka ensimmäiselle 50 kilometrille, jos saan lonkkani kuntoon siihen mennessä. Eikös me kahdessa päivässä se kävellä, jos niinkin varovaisesti aloitetaan?

Henkisesti vaikea paikka sulle tulee varmaan olemaan Tampereen ohittaminen. Jos antaa laiskuudelle periksi, voi matka päättyä heikkoon hetkeen kotitaloa ohittaessa...

Hämärästi muistan lukeneeni, ettei hyvinkään paljon juosseilla ole erityisen paljon kulumia todettu. Joillakin himojuoksijoillahan menee 100 000 km rikki elämän aikana.

Mutta onko se sitten kuitenkin niin, että juoksijoiksi vaan valikoituvat ne joiden paikat kestää vähän tavallista enemmän. Eli jos tutkitaan 100 000 km juosseita ja todetaan että eihän näillä ole niin paljoa kulumia kuin pitäisi, niin kertooko se mitään. Kun ei ne semmoiseen joukkoon valikoituneet tyypit taida alun perinkään olla fysiikaltaan ihan keskinkertaisia...

Niin niitä kokemuksia on ja haaveita - jotkin lienevät jälkimmäisiksi jääviäkin. Nuorna miesnä ei ollut ongelma kesällä kävellä riiuumatkalla osin metsäpolkujakin pitkin 40 km vuorokaudessa kesän tuoksuja ja varsinkin paluumatkalla sormia nuuhkien . Myöhemmällä iällä pyöräilin Helsingistä Askolaan ja takaisin vain viettääkseni erään feminiinin kanssa yhden illan: aamulla teki mieli fillaroida vain Porvooseen asti ja matkata viimeiset vastatuulitaipaleet bussilla, mutta kun ei ollut rahaa muuhun kuin laastareihin.

Niin sitä virtaa aikoinaan riitti.

Nelikymppisenä pysäköin pohjoisessa autoni Kutturan tien varteen ja lähdin kameran, maastokenkien, kompassin ja peukalon alle mahtuvan kartan (Valittujen Palojen karttakirjan ruutulehtiökopio) kanssa Kyläjoen kautta etsimään Kultalaa. Paremmalta kartalta oli myöhemmin sääskien, soitten ja muiden ympäristöilmiöiden jälkeen hauska todeta, että päivässä oli tullut kuljettua n. 45 km, ja leirintäalueelle ja teltalle palattuani vaaka kertoi painon pudonneen yli neljä kiloa. Eväinä kun ei ollut muuta kuin paketti rusinoita ja ihon suojaksi OFFia, josta ei ollut sitten sen peijooninkaan apua. Ainoa mitä se teki oli se, että se liuotti kameran otekahvan vaihtokuntoon, hyytelöksi.

Sillä reissulla törmäsi kummallisiin asioihin: SkiDoon ruostuneita rankoja suossa, veden parin metrin syvyisiksi syövyttäneitä entisiä ajouria Osaran jälkeisiltä ajoilta (diakuvia on tallella) ja saksalaisia extremeihmisiä huippuvarusteineen Ivalojoen varrella, joille kerroin olevani muuten vain lenkillä. Hylättyjä valtauksia, yksi pääkallo, riukuun naulattuja kirjeitä... surrealistinen kokemus.

Haaveilen kyllä vielä kunnon reissusta. Kävellen tai pyöräillen, mutta ehdottomasti telttaillen.

Polvi on leikattu, nivelrikko lähellä: on siis kiire!

Te nuoremmat: tehkää ja menkää, älkää haaveilko!

49

joka yhä istuu silloin tällöin lootusasennossa

Ei sitä kyllä laiskana miehenä viittis kävellä kuin korkeentaan alle 200 mertiä.

"Niinpä". Sanoi Raid.

Kohteliaasti pyydän saada ilmoittaa ja saattaa tiettäväksi, että palaan palstoille seuraavan kerran kun havaitsen siellä älyllistä maanpäällistä elämää. Elämöintiä en huomioi.

49

... no, hyviä ruokareseptejä saatan kurkistella, ja jos... noh