KESKUSTELU

Ihmeellinen sykkyrähän tuo ompi kun ajattelee että kappale etenee tyhjiössä aika-avaruudellisesti katsottuna suoraan.

Aika hauskoja nuo väkkyrät



Käytännössä kyllä. Radan muuttamiseen ei ole olemassa kovin montaa keinoa, yksi niistä on jonkinlaisen raketin käyttö ja toinen on keskustähden puhaltaman hiukkasvirran käyttö. Raketilta loppuu jossain vaiheessa ajoaine, jolloin se jatkaa sitten sillä radalla, jolla oli. Aurinkotuuli kestää niin kauan kuin tähti loistaa, mutten tiedä kovinkaan hyvin sitä, millaisilla ehdoilla sitä voi käyttää radankorjaukseen. Oletettavasti tarvitaan kuitenkin energiaa purjeiden asennon säätämiseen. Planeetankokoisille kappaleille on todella haasteellista kuvitella kumpaakaan (rakettimoottoria tai purjetta), haasteet alkavat jo pelkästään materiaalitekniikasta. Vielä haastavampaa on kuvitella tällaisten syntyneen luonnollisten prosessien (siis muun kuin älykkään elämän) seurauksena.



No, ajatellaan rakettia. Kuvitellaan Maapallon pinnalle rakettimoottori, tai oikeastaan nauha rakettimoottoreita, jotta voidaan kompensoida Maapallon oma pyörimisliike suihkun suuntaamisessa. Jotta raketilla saataisiin muutettua Maapallon rataa, raketin suihkun nopeuden täytyy (pinnalla) ylittää pakonopeus. Muussa tapauksessa suihku jää Maapallon gravitaation piiriin eikä pysyvää muutosta rataan synny (painopiste muuttuu ainakin hetkeksi). Suihkun voimalla ei suoranaisesti ole merkitystä, mitä nopeammin massaa ammutaan pois, sen nopeammin rata muuttuu. Samalla kun massaa ammutaan avaruuteen, Maapallon oma massa pienenee ja niinpä jossain ajassa X kaikki käytettävissä oleva ajoaine on suihkutettu ulos eikä rataa enää voida muuttaa.

Entäs planeetan ominaisuudet, voisiko olla jotain esim. kaasuihin?/planeetan materiaaleihin tai muotoihin liittyviä seikkoja joilla voitaisiin vähemmillä materiaalien menettämisellä ja siis nimenomaan materiaalien muodon syklien nimissä (?) syklisyys toteutua, vai onnistuisiko teoriassa tälläinenkin ominaiseksellisuus parhaiten vaikkapa "tuollaisen" älykkään elämän mahdollistaman esim. jonkinlaisen kuoren/kalvon/... nimissä, vai onko jokin tälläinen ns. pitkälti planeetan ominaisuuksiin perustuva lähestymistapa niin rajattu, ettei niin voi mitenkään saavuttaa tässä kontekstissamme, edes viitatunlaisen "tyypillisemmän" aluksellisuuden tuomaa kiertoajan toteutumista?

Gravitaatio tekee planeetoista pallon muotoisia. Kaasut, jotka ovat liian keveitä gravitaation pidättelemäksi, karkaavat avaruuteen, ja kaasut, jotka jäävät, eivät luonnollisissa olosuhteissa karkaa planeetalta.



Materiaalia joka tapauksessa kuluu eikä sitä riitä rajallisella planeetalla loputtomiin.



Minun on vaikea kuvitella älykkäästi itseään kummallisella radalla pitävää planeettaa ilman, että kuvittelen sen älykkään elämänmuodon rakentamaksi avaruusalukseksi.

Miten tämä pallon muotoisuus näkyy sitten pinnan alla olevassa?
Esim. kuinka suuria (ja-tai tietylle puolelle palloa ilmentyviä) onkalo tyyppisiä tiloja voi tulla todeksi, vaikkapa jonkinlaiseen suureen törmäys spektaakkeliin liittyen, tai siis voiko jotain sellaisia merkittäviä elementtejä tulla planeetalle, jotka siis voisivat vaikkapa (jos tarpeen) olla joidenkin kaasujen tai muiden tarvittavien yhdisteiden temmellyskenttänä, niin että esim. planeetan lämpötilat tai muut vaihtuvatkin määreet (?) pääsisivät sitten vaikuttamaan ratkaisevasti planeetan liikehdintään, vai onko tämä aivan kohtuuton ja suorastaan päätön kysymyksen asettelu, vähintäänkin tälläisen rataisuuden alaisen keskustelun yhteydessä?

Aine differentioituu eli raskaimmat löytyvät syvemmältä.



Mitä raskaampi planeetta, sen nopeammin syntyvät onkalot romahtavat.



Törmäysten yhteydessä todellakin ainetta sinkoaa avaruuteen, mutta suurempi vaikutus rataan syntyy itse törmäyksestä. Törmäykset ovat kuitenkin aika tavalla kertaluonteisia, joten ne eivät ainakaan itselleni tule ensimmäisenä mieleen puhuttaessa jatkuvasta radankorjauksesta.



Törmäyksissä tulee uusia aineita ja olemassa olevia sinkoaa avaruuteen, mutta tällaiset tapahtumat ovat enemmän kertaluontoisia, jokainen törmäys ja sen vaikutukset ovat erilaisia.

Onko mitään mahdollisuutta sille, ettei romahtaminen voisi hidastua merkittävästi, liittyen onkaloiden sisältöön, muotoihin ja-tai rakenteiden materiaaleihin?
Osaisitko kertoa jonkinlaisen maksimaalisenkaltaisen esimerkin jonkinlaisten suurien ja siis asiaan kuuluvalla tavalla merkittävien onkaloiden (tai vaikkapa jätti kuoppien yms. mitä siis siihen spekuloituun planeetan liikkeeseen vaikuttamiseen tarvitaankaan) esiintymis ajasta (vuosina tai miksei kiertoaika yksikköinä) jonkinlaisella planeetalla jonkinlaisessa järjestelmässä, vaikkakin tämä kysymys onkin liene hienosti muuttujilla varustettu, niin kuitenkin jonkinlainen (realistisen oloinen) rajaus olisi miellyttävä, voidaanko siis puhua sadoista miljoonista vuosista, miljardeista?



Vaikken varmastikaan halunnut rajata törmäyksen tapahtuma sarjaa tarkasteltavaksi vain tuohon suuntaan, niin ymmärrän miten spektaakkeli sana kuitenkin saattaa johdattaa nimenomaan ajatuksiin aineiden avaruuteen sinkoutumisesta yms?
Lähinnä halusin tällä termillä esimerkkiyden johdattelemana viitata fyysisten ominaisuuksien muotoutumiseen, kuten siis noihin onkaloihin, kieltämättä kuitenkaan poissulkematta esim. kertaluontoista radalle ohjausta?



Elementti-termillä halusin jättää selkeää tilaa planeetan potenttiaalin kirjolle, enkä välttämättä siis keskittyä tälläiseen aineiden vaihtoon, tämäkin termi voidaan siis ikäänkuin nähdä kuitenkin pysyvän esimerkin viitoittamalla tiellä?
Eli puhuin suuntaa-antava ajatus-esimerkkinä aikaisemmassa/aikaisemmin/? viestissäni/viesteissäni/? onkaloista/tiloista/? joissa olisi sellainen tietynlainen olemuksellisuus, joka siis planeetan ympäristöstä johtuvien asioiden vaikutuksista painottaisi/muuttaisi ns. ratkaisevasti planeetan liikettä (tietynlaisen poikkeuksellisen radan saavuttamisen nimissä)?
Jos siis ei nyt heti ajatella ettei se ei kestäisi niin ja niin pitkään, niin olisiko siis esimerkiksi sellainen-tälläinen jollain tapaa ratkaiseva "luonnollisesti" tapahtuva ominaisuksellisuus ylipäätään mahdollinen?

Ihme kun tämä on mennyt ohi? Kepler on löytänyt jo 54 planeettaa elämänvyöhykkeeltä, joista viisi on "Maan kokoista". Samalla Maan kokoisten planeettojen lukumäärä on kasvanut 68:aan.

http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-12354390

post1499347.html#p1499347
Ei se ohi mennyt, se vain on hautautunut offtopiikkiin.

Perkeles, yritin etsiä aiemmista viesteistä mutta jostain syystä ei osunut silmään.

Jer Thorpin animatisoitu viteo Keplerin 1236 eksoplaneettaehdokkaasta.
Ihan mielenkiintoinen.
Tästä