KESKUSTELU

Oman aikani tutkailin kuukkeloin, mutta kunnollista vastausta en löytänyt seuraavaan kysymykseen:
Paljonko tavallinen hiiva (Saccharomyces cerevisiae) tuottaa etanolia aerobisessa ja anaerobisessa fermentoinnissa?

Tietyt lähteet jopa väittävät, ettei aerobisessa metaboliassa tule lainkaan etanolia. Luotettavat lähteet sensijaan kertovat tuoton olevan vähäistä. No kuinka vähäistä se on?

Käsittääkseni anaerobisessa fermentoinnissa tuotettu etanoli alkaa ennenpitkää inhiboimaan etanolin tuottoa. Missä kohtaa tämä raja menee? Jos etanolia voitaisiin poistaa jotenkin koko ajan niin kuinka paljon etanolia on mahdollista muodostua? Tuskin se setnään käyttää aivan kaikkia resurssejaan vain ja ainoastaan etanolin tekemiseen. Onhan se setnään mikrobi eikä pelkkä entsyymi. Mikrobeilla on muutakin tekemistä kuin vääntää yhtä tuotetta U know.

Eikös se raja tule perinteisillä hiivoilla vastaan silloin kun aineen etanolipitoisuus saavuttaa n. 17-18% jolloin hiiva kuolee. Nykyään on tietääkseni hiivoja jotka kestävät jopa 24% etanolipitoisuuksia, ns. superhiivat (jos muisti ei petä).

Ja aerobinen fermentointi toimii kyllä, mutta ilma hapettaa tuotetun etanolin etikkahapoksi jolloin lopputuote on aivan muuta kuin oli tarkoitus. Tosin superhiivoilla sekään ei välttämättä ole este sillä etanolia syntyy nopeammin kuin se hapettuu. Lopputulos ei vain silloinkaan ole kummoinen.

Ei se ilma mitään hapeta. Etikkahappobakteeri sen tekee ja se vaatii happea toimiakseen.

Alkoholin käymisprosessissa voisi kuvitella alipaineistamista etanolin kiehumispisteen alapuolelle. Toki lämmön voisi pitää myös hiivan kannalta mahdollisimman korkealla, jottei tarvita niin paljon alipainetta. Alipaineistuksessa saataisiin hiilidioksidin ja etanolin kaasuseos. Kaasuseos paineistettaisiin omassa säiliössään, jolloin etanoli tiivistyisi. Syntyvä lämpö luonnollisesti käytettäisiin käymisastian lämmitykseen (noin 40 asteeseen) ja melko puhdas hiilidioksidi johdettaisiin pulloihin.

Tuollaisessa systeemissä prosessin saisi jatkuvaksi. Käymisastiaan lisättäisiin uutta liuosta kaiken aikaa ja vyöhykesiirrolla toisesta päästä poistettaisiin käytetty liuos. Voisi onnistua jopa niin tuo vyöhykejuttu, että pinnalle lisätään uutta liuosta ja pohjalta poistetaan sakkaa ja loppuun käytettyä liuosta.

Miten teollisuudessa hoidetaan tämmöiset käymis-tislaushommat?

Onkin ollut aina vähän hämärän peitossa mikä tuossa toimii "katalyyttina". Eipä ollutkaan tullut mieleen toinen mikrobi.