KESKUSTELU

eräs eskarilainen on vakaasti sitä mieltä että "tyrannosaurus rexi" on kaikista "paras" dinosaurus

onko löydetty vastaavan tai jopa mahtavamman pedon fossiileja, ois kiva kertoa pojjaalle ettei se T-Rexi olekkaan kamalin peto

Tällä asteikolla Rexi olisi vasta neljänneksi suurin hirmulisko. Hirmuisuudesta se tosin ei kerro mitään.

Megalodon tekisi T-rexistä purulelun.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Megalodon

Neljänneksi suurin theropodi.

Giganotosaurus ja Carcharodontosaurus olivat Tyrannosaurusta pidempiä, mutta kevyempirakenteisia. Olen kuullut arveltavan, että ensin mainitut olisivat erikoistuneet saalistamaan sauropodeja, kun taas Tyrannosauruksen ruokavalioon olisivat kuuluneet pienemmät, mutta vahvasti aseistetut eläimet, kuten Triceratops. Pienuus on tässä suhteellista: Triceratops ei ole mikään suupala yhdeksän metrin mittaisena ja reilun kymmenen tonnin painoisena.
Myös Allosaurus, Bahariasaurus ja Mapusaurus saattoivat kasvaa samaan kokoluokkaan tämän sakin kanssa, eli 11-12 metriin kuonosta hännänpäähän.

Spinosaurus oli reilusti pidempi (16 m) ja myös painavampi, mutta se on ehkä sikäli tylsä, että se oli kalansyöjä. Tai pikemminkin krokotiilien kaltainen vesirajan kaikkiruokainen saalistaja, jonka evääksi menivät niin kalat, lentoliskot kuin dinosauruksetkin.

Kaikki theropodit kuitenkin muuttuvat kääpiöiksi, kun niitä verrataan sauropodeihin. Amphicoelias olisi tallonut Tyrannosaurus rexin jalkoihinsa.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Longe ... saurs1.png

triceratops on aina ollut meikäläisen lemppari, eiks siitäkin ollu jykevämpiä versioita. pentaceretops tms... varmasti sai olla t-rex varuillaan

Ceratopsidae (Triceratops sukulaisineen) oli tosiaan melkoisen monimuotoinen ja runsas ryhmä omana kukoistuskautenaan. Uusia lajeja löydetään tiuhaan tahtiin, tänäkin vuonna jo useampi. Niillä näyttää olleen toinen toistaan mielikuvituksellisemmat harja- ja sarvikoristukset, joista osa (kuten Triceratopsin sarvirykelmä) näyttäisivät sopineen hyvin puolustautumiseenkin, toisilla hauraat luukoristeet olivat lähinnä koristeiksi kelpaavia.

Hyvin aseistettujen, isojen kasvinsyöjien lauma oli varmasti isollekin pedolle tiukka paikka. Nykyaikaisena verrokkina mieleen tulevat myskihärät, jotka uhattuina muodostavat elävän sarvimuurin poikastensa ympärille. Myskihärkä tosin painaa kolmesataa kiloa ceratopsidien 3-10 tonnia vastaan.

Nopeasti selaillen nuo Triceratops näyttäisi kuitenkin olleen ryhmän hurjimpia otuksia. Muut olivat joko pienempiä, vähemmän vaarallisesti aseistettuja tai sekä että.

Esimerkiksi Kosmoceratops on komea, mutta eihän noilla sarvilla mitään oikeasti tee:

joo ompas erikoisen näköinen, ei kovin käytännöllinen.
aivan totta, myskihärkälauma vois olla aika hyvä vertaus tollasten laumassa elävien kasvinsyöjien taktiikaksi

Kyseistä aihetta voisi tarkentaa, että jokaisella dinosauruslajilla oli aikoinaan oma valtakautensa. Oli kyseessä hurjuus tai suuruus.

Tyrannosaurus Rex oli oman aikakautensa valtias; hurjin ja suurin. Ainakin minulle on näin uskoteltu.

Kuitenkin kaikkien aikojen suurin ja mahtavin ei löydy maasta, vaan merestä.

Vihje: Yksi evä oli 4metriä pitkä. Kyseessä on dinosaurus. Tämä painaa 150t, yhtä paljon melkein mitä juna. Jos kyseinen otus ajautui rannalle, paino murskaisi keuhkot kasaan.

Lähde: BBC. Dinosaurusten matkassa.

Vastaus: Liopleurodon.

Toivottavasti BBC ei todella väittänyt, että Liopleurodon olisi ensinnäkään kaikkien aikojen suurin, tai toisekseenkaan dinosaurus.

BBC:n Dinosaurusten matkassa -dokumentin 25-metrinen Liopleurodon on oikeastaan täysin mielikuvituksen tuotetta: aikuiset yksilöt olivat tyypillisesti 5-7-metrisiä, vaikka muutamat vielä kuvaamatta olevat luunrippeet viittaavatkin mahdollisesti jopa 15-metrisiin eläimiin. Mistään BBC:n kuvaamaan kokoluokkaankaan yltävästä suvun edustajasta ei ole minkäänlaisia todisteita.

Merimatelijoista esimerkiksi mosasaureihin kuulunut Tylosaurus oli suurempi (jopa 17-metrinen), ja ennätystä pitää hallussaan kalaliskoihin kuulunut Shonisaurus, sillä yksi suvun lajeista kasvoi yli 20-metriseksi. Silti suurin merten peto, ja suurin eläin ikinä, on sinivalas yli 30 metrillään ja lähes 200 tonnillaan.

Liopleurodon sukulaisineen (Sauropterygia) on läheistä sukua liskoille ja käärmeille, ja vain hyvin etäistä sukua dinosauruksille. Dinosaurukset eivät koskaan siirtyneet mereen (ellei pingviinejä ja muita merilintuja lasketa), vaan kaikki merimatelijat kuuluvat muihin kehityslinjoihin. Kalaliskot (Ichthyosauria), joutsenliskot ja pliosaurit kuuluvat Sauropterygiaan, ja myöhemmin meret vallanneet mosasaurit olivat itse asiassa ihan aitoja liskoja, tarkemmin sanoen varaaneja.

Kun on noita helvetin isoja pitkäkauloja niin eikö voisi olettaa että olisi myös hirmuliskoja jotka niitä saalistaa?

Liopleurodon?

onko tämä otus siis kaikkien aikojen suurin otus mitä maa on päällään kantanut?

pirunmoinen otus, just googlasin

Lähde: BBC. Dinosaurusten matkassa.
Vastaus: Liopleurodon



Ensinä; ISO käsi ja kiitokset Sinulle Mei long selkokielisistä postauksista tälle tiede.fi -foorumin osiolle Evoluutio ja fossiliit.

Vaan olen pitänyt noita BBC'n dokkareita asiallisina verrattuna jenkkien hömppään jossa vain suuri on kaunista.. Ja Googlasin äkkiseltään tuon BBC'n dokkarin Walking with dinosaurus sekä jätetään pois, että Liopleurodon on ollut noin massiivinen, mitä linkki esittelee? Niin voisiko kuitekin kuvitella, että se ollut suurin petoeläin joka konsanaan maapallon eläinten evoluution aikana elänyt?

http://walkingwith.wikia.com/wiki/Liopleurodon

Tuskin aikuisia sellaisia metsästäviä on ollut, mutta poikaset ovat tietenkin olleet maukasta saalista.

Ja tietysti, lopulta raadonsyöjät ovat juhlineet sen suurimman ja mahtavimmankin kimpussa.

Paleontologit itse asiassa keskustelevat edelleen, välillä kiivaaseenkin sävyyn, siitä pystyivätkö suurimmat theropodit saalistamaan suurimpia sauropodeja ja jos, niin tekivätkö ne sitä rutiininomaisesti vaiko vain poikkeustapauksissa.

Usein jonkin tietyn ekosysteemin suurimman teropodin ja suurimman sauropodin välinen kokoero on suunnilleen samaa luokkaa kuin leijonien (~200 kg) ja afrikannorsujen (5000 kg) välinen ero. Leijonat tappavat joskus norsuja, mutta eivät kovin usein: yleensä ne saalistavat vain vähän itseään suurempia eläimiä, ja aikuiset norsut ovat pedoilta jokseenkin turvassa. Susilaumallekin myskihärkä (300kg) tai hirvi (400 kg) alkavat olla ylärajalla, vaikka ne ovatkin yksittäiseen suteen verrattuna suurempia kuin seepra verrattuna leijonaan. Tiikeri (siinä 150-300 kg) saattaa joskus tappaa yksin gaurin (1000 kg), mutta siinäkin kokoero on vain kolmin-nelinkertainen.

Toisaalta sauropodien pitkä kaula oli varmasti melkoisen haavoittuva, jos ne erehtyivät laskemaan sen teropodin hampaiston ulottuville, joten hyvällä tuurilla tai taidolla sauropodin kaataminen on saattanut olla kohtuullisen helppoa, ja siksi ehkä kannattavaa vaarallisuudestaan huolimatta. Toisaalta taas, sauropodin kaulan tai hännän iskun, tai potkun, takana on niin suuri massa, että isku murtaa helposti teropodin hennot, ontot luut.

Koska sauropodit näyttävät fossiilisten munien perusteella kuitenkin laskeneen vuosittain kymmeniä tai satoja munia, joista vain harvat koskaan päätyivät aikuisiksi sauropodeiksi, on ekosysteemissä millä tahansa tietyllä hetkellä varmasti ollut paljon enemmän eri-ikäisiä poikasia kuin aikuisia yksilöitä. Kun ne olivat sekä yleisempiä että helpompaa saalista, voi hyvin olla, että pedot ovat keskittyneet poikasiin, ja aikuiset ovat nykynorsujen tapaan olleet pitkälti pedoilta suojassa silkan kokonsa turvin.

Kaikki tämä on kuitenkin toistaiseksi pelkkää arvailua: ei ole suoria todisteita sauropodien saaliiksi joutumisesta, ei merkkejä siitä, että isot teropodit olisivat metsästäneet laumoissa. Ehkä sellaisiakin löytöjä joskus tehdään.