KESKUSTELU

Sähköosaajat voisi kommentoida tuota skalaariaaltojuttua hieman tarkemmin.

Ideana on peräkkäisten johdinsilmukoiden laittaminen eri päin, jolloin magneettikentät kumoavat toisensa.

Joidenkin mukaan tästä jää jäljelle skalaariaalto tai pitkittäisaalto, jota ei kuitenkaan nykyisessä smg-teoriassa tunneta, siinä on vain poikittaisaaltoja . Naudin valmistaa linkissä skalaarilähettimen ja osoitta sen toimivan Faradayn häkin läpi.
http://jnaudin.free.fr/html/sclxmtr.htm

Skalaarinen aalto ei heikkenisi etäisyyden funktiona, joten sitä voisi käyttää langattomaan energian siirtoon.

Mikä tuossa Naudinin demossa mättää?

Näkisin tässä jonkinasteisen paradoksin; jos sähköopissa ei tunneta pitkittäisiä aaltoja, niitä on aika vaikea kommentoida ainakaan sähköopin näkökulmasta. Pitäisi varmaan ensin luonnostella jonkinlainen teoria siitä, mitä pitkittäiset sm-aallot ovat.



Ainakin itselleni tulee ihan ensimmäisenä mieleen:

- Onko Naudinilla todellakin täydellinen Faradayn häkki? Onko sellaista ylipäänsä olemassakaan?
- Jos kaavion "Caduceus coil L1"-kelassa magneettikentät kumoavat toisensa niin, että jäljelle jää vain "skalaarinen aalto", miten "Feedback coil L2" voi saada siitä irti mitään takaisinkytkentää? Jos takaisinkytkentää tapahtuu, L1 ei nähdäkseni toimi väitetyn mukaisesti. Näin ollen voitaneen hyvällä syyllä epäillä, että värkistä lähtee ihan tavallista SM-säteilyä, joka sitten läpäisee epätäydellisen Faradayn häkin.

Aiheesta kyllä löytyy tieteellisiä julkaisuja vaikkei maxwellin yhtälöissä esiinnykään.

Russian Physics Journal, Longitudinal EM waves:
http://www.springerlink.com/content/u6747565u00l2626/

Aaltoputki on hyödyke, jolla voi johtaa energiaa seinän läpi. Riittää, kun on hiukan yli puolen aallonpituuden mittainen reikä, josta putken pujottaa. Aaltoputkessa sähkö ja/tai magneettikentällä on pitkittäinen komponentti. Tosin skalaariaalloksi tuota on vaikeata mieltää.

Tutkalaitteissa aaltoputki on ollut käytössä varmaan 70 vuotta.

Lainaus:
"Mikä tuossa Naudinin demossa mättää?"

Hiukan perusteita:
Sähködipoli on antenni, jonka muodostaa kaksi johdinta tai johdin ja maataso. Sen kanssa duaalisen rakenteen muodostaa magneettidipoli, jonka muodostaa lankasilmukka.

Eipä tuossa Naudinin kuviossa ole muuta kuin radioantenni. Yksittäinen spiraali muodostaa sähködipolin, joka säteilee pääasiassa poikittaissuunnassa, jos sen mitat ovat huomattavasti aallonpituutta pienemmät. Tuota tavallisesti nimitetään sähködipoliksi.

Naudinin mallissa kaksi spiraalia muodostaa vastakkaissuuntaiset sähkökentät, jolloin systeemi ei säteile poikittaissuunnassa, ja vehje toimii magneettidipolina, joka säteilee jonnekin. Magneettidipolin hyötysuhde on niin olematon, että sitä ei juurikaan käyteä. Joskus radionavigoitisysteemeissä puolisen vuosisataa sitten semmoisia vielä nähtiin.