KESKUSTELU

Tähdet ja avaruus ovat aina kiinnostaneet ja tulipa tässä mieleen (jonkun mielestä ehkä hölmökin) kysymys.

Näemmekö kaukoputkilla katsottaessa kaukana olevat (ja jos emme näe, niin miksi emme) tähdet monena?

Kysymys johtaa siitä, kun tähti säteilee valoa joka suuntaan ja voimakkaat "gravitaatiokeskittymät" aiheuttavat valon kaareutumisen.
Eikö siis ole mahdollista, että kaukana sijaitsevan tähden valo tulee ns. kahdesta suunnasta maahan, kun yhteen suuntaan tähdestä lähtenyt valo kaareutuu voimakkaasta gravitaatiosta (vaikkapa joku iso galaksi) johtuen yhdestä suunnasta kohti maata ja toiseen suuntaan lähtenyt valo kaareutuu toisesta suunnasta (vaikkapa jonkun toisen galaksin gravitaatiosta johtuen) kohti maata.

Saa nauraa, mutta mieluummin saa selittää yksinkertaisesti...

Siis kokonaisia galakseja näkyy taivaalla (ei tietenkään paljain silmin) joitakin kahtena kappaleena (ei hajuakaan miten monta). Eli homma toimii juuri kuten ehdotit, välissä on sen verran iso massakeskittymä että valo taittuu maahan päin kahdesta eri suunnasta, gravitaatiolinssin molemmilta puolilta. Tämä on omaa mutua mutta epäilen että sieltä joukosta voitaisiin erottaa yksittäisiä tähtiä, käsittääkseni kaikki kohteet ovat melko kaukana (kun siis pitää osua sopivasti samaan suuntaan kuin välissä oleva gravitaatiolinssinä toimiva galaksi, ja vielä sopivalle välimatkalle)

Periaatteessa joo. Mutta linnunradassa ei sellaisia gravitaatioita ole että nämä lähimmät tähdet sillain näkyisivät. Jonkun toisen galaksin takana olevat kohteet voi kyllä näkyä monena.

http://www.google.fi/search?q=gravitational+lensing&hl=fi&client=firefox-a&hs=JXt&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvnsb&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=bKWHT9vqIOqD4gTvutjmCQ&ved=0CDgQsAQ&biw=1600&bih=701

_________________
Minun ei ole pakko lukea tällaista paskaa.

Kiitos vastauksista. Homma toimii siis periaatteessa niin kuin ajattelin, joskin etäisyyttä tarvitaan niin paljon, että ne monena näkyvät ovat tosiaankin galakseja eikä yksittäisiä tähtiä.

Tutkittaessa mahdollisia pimeän aineen kandidaatteja ovat yksi mahdollissuus niin sanotut MACHOt
"massive compact halo objects".Nämä voisivat aiheuttaa pieniä gravitaatioefektejä,, ns. "microlensing".

Jos tällainen objekti on esim. galaksimme kiekossa tai halossa se voi aiheuttaa valon taipumista.Einstein itse oli
v.1936 ensimmäinen, joka osoitti että tähti voi toimia gravitaatiolinssinä toiselle taustalla olevalle tähdelle jos
nämä kaksi ovat tarpeeksi lähellä toisiaan näkökentässä (in the line of sight), ei siis välttämättä fyysisesti lähekkäin.

On etsitty tällaisia linssejä käyttäen taustatähtinä Magellanin pilvien tähtiä.Kuuden vuoden aikana seurattiin
miljoonia tähtiä Magellanin pilvien suunnassa ja havaittiin 17 tapausta Suuren Magellanin pilven suunnassa ja 2
Pienen Magellanin pilven suunnassa.

Tulkinta on kuitenkin vaikeaa, linssit voivat olla galaksimme kiekon tähtiä,MACHOja galaksimme halossa tai
tähtiä itse Magellanin pilvissä.

Ohman

Einstein pohdiskeli samaa aikoinaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gravitaatiolinssi

_________________
...ja aina askeleen edellä.

Niinpä.

Ohman