KESKUSTELU

En ymmärrä mitä tuolla haet takaa. Pistetäänkö kokemuksia jollain pisteytyksellä järjestykseen vai miten tuo homma toimii? Kun tuossa käytät sanaa vastaavia, niin sinä selvästi kuvittelet että vanhemmuus on jotenkin korkeammalla tasolla kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla.

Tuo on aivan selvä absoluutti.

Vastaavuus ei ole arvoasetelma. Voit kertoa myös paskalla käyntiä vastaavista kokemuksista jos haluat.

Rautalangasta:
Sanoin, että kyse on siitä että lapsen saamisen, tunnesiteen kehittymisen ja kasvun seuraamisen kokemus on aika perustavalla tavalla erilainen kun mikään muu.

Erilaisuus ei tarkoita, että kyse olisi paremmasta tai huonommasta, vaan erilaisesta. Jos vanhemmuus ei sinusta ole erilaista kun joku muu kokemus, voinet mainita kokemuksen, joka on samankaltainen tai samanlainen.

Toki itse arvostan vanhemmuutta kokemuksena korkealle, mutta sekään ei tarkoita sitä että jonkun muun tulisi niin tehdä. Arvot ovat subjektiivisia. En tyrkytä tapojani.

_________________
Offmind: "Eli vaikka tarinassa todettaisiin, että Maa kiertää Aurinkoa, niin sitä ei pidä erehtyä pitämään tosiasiana."

Antaa vinkkiä, mutta ei ole sama asia. Kysy vaikkapa joltain lastentarhanopettajalta ennen ja jälkeen oman lapsen saamisen. On se vähän eri juttu.



Tutustuu joiltain osin. Mutta eipä tutustu esim. siihen, miltä tuntuu, kun näkee omia piirteitään ja vaikkapa tapojaan elehtiä omassa lapsessaan. Ja puolisonsa piirteitä niihin yhdistyneenä. Tai atjuaa, mikä ei ollenkaan periydy eikä kasvatuksenkaan voimin siirry. Eikä siihen, miten lapsi suhtautuu sittenkin eri tavalla omiin vanhempiinsa kuin tutuimpaankaan hoitajaan. Voin myös omasta puolestan todeta, että vaikka itseäni vauvana ja lapsena hoiti pääsääntöisesti mummoni (joka eli samassa taloudessa) ja vuosia jopa nukuin hänen kanssaan samassa huoneessa, oli oma suhteeni äitiini hyvin eri kuin tähän mummooni. Kyllä hän ehdottomasti koki tässä "vain" isovanhemmuutta ja äitini koki vanhemmuutta. Siinäkin on hieman eroa, että vain toimii lapsen hoitajana ja siinä, että on myös vastuussa kaikista päätöksistä hänen asioissaan huoltajan ominaisuudessa.

Vanhemmuuttakin on monenlaista, samoin kasvattajuutta. Yhtälailla kuin biologinen vanhemmuus on omanlaistaan, on adoptiovanhemmuus omanlaistaan ja puolisonsa lasten kasvattajana toimiminen omanlaistaan. Hoitajana, kummina, sijaisvanhempana, kasvattajana, aikuisena kaverina jne. voi osallistua lapsen kasvamiseen eri tavoin ja hieman eri roolissa. Osa kokemuksista on samankaltaisia, mutta mikään rooli ei ole identtinen toisen kanssa. Jopa sekin on erilainen kokemus vanhemmuudesta, jos lapsia on eri määrä tai ne ovat eri sukupuolta. Oikeastaan jokaisen lapsen vanhempana saa omanlaisensa kokemuksen vanhemmuudesta. Eikä näitä voi pistää mihinkään arvo- tai tärkeysjärjestykseen, vaan ne kaikki vain ovat elämää ja elämän tuomia kokemuksia.

Jokainen ihminen saa elämänsä aikana erilaisen kokelman kokemuksia, eikä niitä ole mielekästä asettaa mihinkään paremmuus- tai täydellisyysjärjestykseen. Me emme olisi itsejämme, jos kokemuksemme elämässä olisivat erilaisia kuin ne ovat. Oikeastaan väite, että elämästä jää jotain puuttumaan, jos ei tule vanhemmaksi, on väite, että jonkilainen elämä on vajaata. Minusta väite on väärä. Jokainen elämä on "täydellistä" juuri sellaisena kuin se sattuu toteutumaan. Ei ole olemassa "mallielämää", joka pitäisi toteuttaa tai josta poikkeaminen olisi virhe. Mallielämän mukaan suunnistaessaan helposti ohittaa sen elämisen kokemuksen keskittyessään vain saavuttamaan tavoitteita.

Minä puolestani olen yrittänyt kertoa, että teet mitä valintoja hyvänsä, jäät jostain vinkkelistä "ilman valtavan suuria kokemuksia" -- milloin mitäkin.

_________________
We're all mad here.

Useiden tutkimusten valossa lapsettomat ovat elämäänsä tyytyväisempiä, ja siltä pohjalta voisi nimittää lasten hankkimista mielipuoliseksi valinnaksi. En kuitenkaan niin väitä. Tiedän että monilla ihmisillä on voimakas vietti lisääntyä, ja olisihan typerää nimittää omista valinnoista poikkeavia ratkaisuja mielipuolisiksi ilman mitään tukevaa perustetta, eikö vaan?

_________________
We're all mad here.

No niin, tässä kävi juuri niin kuin kuvittelinkin. Aikuiset ihmiset nimittelevät toisiaan idiooteiksi, vammaisiksi, satanisteiksi, fasisteiksi, itsekkäiksi paskoiksi ja muuten vain huonoiksi ihmisiksi vain siksi, että päätös lasten tekemisestä poikkeaa omasta päätöksestä. Odotin kieltämättä tältä porukalta hieman enemmän kuin keskiverto mammafoorumilaisilta tai Suomi24.fi:n filosofeilta, ja onhan ketjussa monta todella hyvääkin pointtia. Ikävä kyllä tämä aihe tuntuu kuitenkin vetävän itse kustakin esiin ne vittumaisimmat luonteenpiirteet.

Omalla kohdallani olen surrut sitä, etten yksinkertaisesti halua lapsia. Joka kerta kun näen tuttaviemme pieniä ihmisentaimia odotan, että jotakin tapahtuisi. Edes jotakin, mutta ei. Ei tule lämmintä tunnetta, ei ajatusta siitä kuinka ihananspöläislutusia ne vauvelit ovatkaan. Ei tule odotusta siitä, että voi kun jonakin päivänä minullakin olisi tuollainen käärö sylissäni. Ei yksinkertaisesti tule minkäänlaista positiivista tunnetta, pelkkää ärsyyntymistä meteliin, siellä täällä heilumiseen ja lasten olemattomaan keskittymiskykyyn. Olen lopettanut itseni pakottamisen leikkimään lasten kanssa, en enää yritäkään kuunnella taaperoikäisten täysin käsittämätöntä soperrusta, ja olen nöyrtynyt siihen, että minulla ei ole minkäänlaisia äidinvaistoja. Ihailen sitä naisissa, jotka ovat päättäneet tulla äideiksi, ja mielestäni heidän työnsä on yksi maailman vaikeimpia: heidän pitää kummpaneidensa kanssa kasvattaa lapsista yhteiskunnan toimivia, älykkäitä ja oppimiskykyisiä osia menettämättä uskoaan siihen, että maailma on loppupeleistä aika OK paikka.

En usko, että vauvakuume koskaan iskee minuun, ja mieheni on täysin välinpitämätön lasten suhteen. En halua "kokeilla" lastentekoa tyyliin "no jospa minä nyt niistä kuitenkin sitten pitäisin katkeroitumatta, vihaamatta ja tulematta hulluksi". En voi pakottaa itseäni johonkin, mihin minulla ei ole minkäänlaisia vaistoja. Olen helpottunut, että lapsia ei ole lääketieteen ansiosta pakko tehdä, ja että lapsettomuus alkaa jo olla arkipäivää ainakin kehittyneissä maissa. Vielä helpottuneempi olen sitten, kun olen liian vanha jopa niille sitkeimmille utelijoille, joiden mielestä lapset ovat avioliiton pakonomainen tulos.

_________________
"One who doesn't care is one who shouldn't be"

Jos ei halua kasvattaa lasta niin ainahan voi käydä vain lahjoittamassa spermaa

Mikä loistava tapa olla ihmiskunnan "käki-lintu"

Kieltämättä minäkin olisin toivonut palstalaisilta hiukka sivistyneempää suhtautumista aiheeseen, mutta kaipa tämä on niitä ikuisuusaiheita kuten seksi, uskonto tai politiikka, joista joidenkin on mahdotonta keskustella asiallisesti.

Minä kyllä arvostan kovasti ratkaisua olla tietoisesti hankkimatta lapsia, jos kokee asian niin. Liian moni tekee lapsia maailmaan sen enempää miettimättä, ihan vaan koska niin on tapana. Omassa tuttavapiirissä on yksi pariskunta, jotka eivät meinaa saada lapsia, vaikka haluaisivat (nainen on ollut kerran raskaana, mutta lapsi meni kesken) ja pariskunta, jotka eivät halua lapsia. Molemmat ovat joutuneet selittelemään tilannettaan kyllästymiseen asti.

Itselle lasten hankkiminen oli kovan miettimisen tulos, mutta syystä tai toisesta noin 25-vuotiaana alkoi tulla selväksi, että haluan omia lapsia. Vaimolle se oli selvää jo jostain teini-iästä lähtien. Näin jälkeenpäin voi tietysti spekuloida, oliko ratkaisu oikea, koska olemme hiljattain eronneet ja lapset ovat vuoroviikoin molemmilla. Toistaiseksi lapset ovat suhtautuneet eroon hyvin.

Joskus olen miettinyt, kuinka moni tekee lapsia vain pysyäkseen parisuhteessa. Itsellä on puolen vuoden sisään menossa kolmas parisuhteen tapainen, joka luultavasti lähikuukausina loppuu siihen, että minä en aio tehdä enempää lapsia ja nainen ei ole sellaisia ehtinyt hankkia ja kovasti haluaisi.

_________________
Life throws you curveballs, that's for sure.
- Stephen R. Bissette, Copper

Niin ne purkkapallot vain poksahtavat.

Kun synnyin, maapallolla oli 4 miljardia ihmistä. Nyt meitä on 7 miljardia.
Et ei tässä ihan heti sukupuuttoon kuolla, mun kirjoissa lapsettomuus on ekologinen ja ihailtava teko.

Vanhemmuus ja lapsien haluaminen on itsekästä, vaikka ei väärin olekaan.

Jos joku täällä oikeasti kannattaa lasten hankkimista, hänen tulisi suositella ensin adoptointia. Planeetalla elää miljoonia lapsia helvetin ikävissä oloissa, mutta eeeei, ei niitä kandee auttaa. Pitää tehdä lisää.

Maailma heiluu ekokatastrofin partaalla, eikä lisäpopulaatio ainakaan helpota tilannetta. Toisissa ketjuissa spekuloidaan, mikä osa ihmiskunnasta tulisi hävittää planeetan pelastamiseksi ja täällä promotaan vanhemmuutta. Tää on jännä palsta.

Joojoojoo, meidän pitäisi levittää perimää eeteesee eeteesee, mutta kaikki eivät halua. Ehkä he ainoina tunnustavat tosiasian, ettei näissä geeneissä loppupeleissä ole paljoa levittelemistä.

_________________
"Kaikki yritykset ymmärtää tätä maailmaa ja herättää keskustelua leimataan joko populismiksi, vihapuheeksi, rasismiksi, salaliittoteoriaksi, you name it."

Desi kirjoitti:

Onko tästä keskustelusta poistettu jotain viestejä joita en ehtinyt lukea?Minusta tämä on kohtuullisen hyvin pysynyt asiallisena, verrattuna joihinkin muihin samaa aihetta käsitteleviin keskusteluihin.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on uusi asia, siis se että sen voi toteuttaa helposti vaikka on parisuhteessa. Ei ole oikein muotoutunut suhtautumistapaa siihen. Lasten hankkiminen tai ainakin haluaminen on edelleen normi, vapaaehtoinen lapsettomuus poikkeus normista, ja sen valinneet tuntevat joutuvansa aina puolustamaan valintaansa enemmistöä vastaan. Varmaan usein joutuvatkin, mutta vähän tuntuu, että jo lause "lapsen saaminen on mahtava kokemus" koetaan moitteena omaa valintaa kohtaan. No tuossa lauseessa on tietenkin, näin tiedepalstalla kun ollaan, se virhe joka aika monissa palstan keskusteluissa on minua ärsyttänyt. Siitä puuttuu lisäys "minun mielestäni". Oma mielipide lausutaan kuin universaalina totuutena.

Aikaisemmin ei valinnanmahdollisuutta ollut (ei siitä ole kuin vajaa viisikymmentä vuotta). Nyt on, joten valinta on tehtävä, joten ihmiset valitsevat itsekkäästi. Miten muutenkaan?
Toinen asia että vahinkoja sattuu edelleen, ja silloin on viisainta selittää asia itselleen (ja muille) parhain päin.

Aika naivia jotenkin olettaa että lopettamalla lapsien teon ja ottamalla afrikasta adoptio lapsia tilalle jotenkin auttaisi maapallon tilaa: koko euroopan fertility rate on jotain 1,5 eli euroopan väestö on jokatapauksessa vähenemässä, sensijaan vaikka jokainen eurooppalainen pari ottaisi kehitysmaista adoptio lapsia niin kehiysmaitten väkiluku jatkaisi silti kasvuaan.

Ehkä adoptoinnilla olisi merkitystä adoptoidulle afrikkalaiselle (tai kiinalaiselle tyttö-)lapselle, kansankynttilä.

Joskus yksikin on tarpeeksi.

Edit. Epäolennaisuudet veke.

_________________
"Kaikki yritykset ymmärtää tätä maailmaa ja herättää keskustelua leimataan joko populismiksi, vihapuheeksi, rasismiksi, salaliittoteoriaksi, you name it."

Kun synnyin, maapallolla oli 5 miljardia ihmisiä. Koulun biologiatunneilla saamani oppi väestön räjähdymäisestä kasvusta meni hyvin perille - en tunne pakottavaa tarvetta saada lapsia ja kasvattaa väestömäärää.

Mikseivät vanhemmat vain sano suoraan tätä: he haluavat vain levittää geenejään ja nähdä omia piirteitään lapsissaan. He eivät missään nimessä halua adoptoida lapsia, jotka näyttävät erilaisilta kuin he tummanihoisina. Adoptiolapsia vieroksuvat vanhemmat eivät oikeasti rakasta erilaisia lapsia, vaan sitä tunnetta, että saavat jatkaa sukuaan ja kuvittelevat saavansa näin kunnioitusta muilta olemalla "aito pukki" :/

Niin monet, monet vanhemmat pettyivät omaan jälkikasvuunsa, joka ei olekaan heidän odottamaansa loistavaa, taitavaa ja priimuslaatua. Onneksi osa vanhemmista todella rakastavat lapsiaan ja tukevat lapsiaan, vaikka lapsilla on vaikeaa.

Monet saavat vammaisia lapsia, tiedän ihmisiä, jotka kuitenkin rakastavat vammaisia lapsiaan, he ovat aitoja ja hienoja vanhempia. Kaikista ei voi sanoa samaa. Meitä on jokaiseen menoon. Lapsia ei kannata hankkia asemansa ja egonsa pönkittämiseksi, vaan aidosta halusta ja rakkaudesta.

Surullisempia tapauksia ovat ne vanhemmat, jotka kuvittelevat, että lapsen syntymä tuo jotain ihmeellistä heidän elämäänsä - he joutuvat toteamaan, että pah - ja eroavat ja hoitavat lapsiaan vuoroviikoin.

Kunnioitan vanhempia, jotka tekevät kaikkensa lastensa hyväksi, rakastavat heitä kovasti ja tukevat heidän kasvuaan. Kunpa kaikki vanhemmat olisivat samanlaisia. Osa ovat juoppoja ja väkivaltaisia vanhempia, lapset kärsivät kovasti, kovasti heidän takia

Vapaaehtoinen lapsellisuus

_________________
Verta, pornoa ja propagandaa.