KESKUSTELU

En ole töissä terveyskeskuksessa, vaan yksityisellä lääkäriasemalla. Asiakas on meillä kuningas.
Meillä myös 'revitään' lasku, jos asiakas/potilas ei ole tyytyväinen. Näin ei tietääkseni ole tarvinnut tehdä. Tuo minulle sattunut tapaus maksoi talolle paljon enemmän kuin tuotti, sillä hetkellä. Mutta tyytymätön asikas kertoo kymmenelle, tyytyväinen kolmelle, näin opetetaan perusbisniksessä.
Paha sana kauas kuuluu.

Porvoossa olen syönyt monta kertaa eli aina kun olen käynyt, hyvin. Palvelu on ilmeisesti pelannut, koska mitään negatiivista ei ole muistissa.

Kolme must paikkaa kesäisin on: Hanko, Naantali ja Porvoo, vaikka ei olisi mitään erityistä asiaa, tapahtumaa tai muuta vastaavaa.

Jonain päivänä vain auton nokka kohden em. paikkoja ja syömään ja nauttimaan maisemista ja tunnelmasta.

Hankoa rakastan eniten. Olin töissä siellä kolmena kesänä ja harrastin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Luonto on kuin olisi Lapissa ja hiekkarannat kuin tropiikin saarella.

Sinänsä kiinnostava homma, mutta nyt homma paisuu yli kaikkien mittasuhteitten. Aiheesta jutellaan jokaisella kuviteltavissa olevalla palstalla. No, vaellusnetissä ei vielä, mutta vauvanetissä kyllä. Pöhkö tapaus ja ammatillinen moka ravintolalle, mutta nettijulkisuus menee jo suhteettomaksi.

Netissä saa kirjoittaa kriittisiä arvioita yrityksistä

Ylläoleva linkki oli tuotettu tosi kätevästi Firefoxiin saatavalla MakeLink laajennuksella
Suosittelen molempia! (Mummoistakin mestarilinkkaajia)

Ottakaapa huomioon, että ravintola Lehtovaara - joka mainitaan Harjunpää -kirjoissakin - on perustettu Viipurissa 1916 ja muutti vuonna 1940 Helsinkiin. Näin vanhaa ravintolaa ei montaa ole Suomessa ja jos kyseisessä ravintolassa saisi huonoa palvelua, ei se varmasti olisi ollut pitkään pystyssä. Tai siitä olisi mennyt maine. Kumma kun tälläinen snobi viitsii vaivautua kyseiseen räkälään. Kaipa hän asiantuntijana (käyttää tuhansia euroja vuodessa ravintolapalveluihin - tuskin omiaan) tietää ravintoloiden maineet?

Ravintolaopas.net esittelysivulta:
"Lehtovaara on läpi vuosikymmenten tullut tunnetuksi korkeatasoisen suomalaisen ja kansainvälisen ruuan tarjoajana. Vuosien mittaan Lehtovaara on saanut useita kunnianosoituksia, joista mainittakoon: Vuoden ravintola 1991 (Suomen gastronominen seura), City-lehden valitsemana Kaupungin paras pihvi 1996 (ravintolan perinteinen Coeur de filet Provençale) sekä Rôtisseur -kilpiravintola 2002.

Viinilista on maan parhaimpia. Se sisältää kattavasti eri alueita ja rypälelajikkeita edustavia huippuviinejä. Myös mielenkiintoisia erikoisuuksia on runsaasti. Viinejä on jatkuvasti yli 100 eri nimikettä listalla. "

Kuulostaa kyllä paikalta, jossa tulisi lompakko kipeäksi.

->Asimov

Nähdäkseni Herkko-poika meni sinne juuri siksi, että hän on snobi ja halusi hyvää ruokaa ja laadukasta palvelua. Jos ihminen on tarjoamassa seurueelle täyden aterian, joka tuon paikan hinnoilla maksaa uuden pikkuauton verran, niin silloin oletetaan kaiken olevan tiptop. Jos se ei ole, niin siitä reklamoidaan. Reklamaatio oli minusta aivan asiallinen.

Kohuhan tässä on syntynyt siitä, että ravintolan omistaja uhkaa kritiikkinsä netissä julkaissutta tyytymätöntä asiakasta oikeustoimilla ja vaatii tolkuttomia korvauksia.

Minua ei hämmästytä mitenkään alkuperäisessä reklamaatiossa kuvattu juttu. Sitä sattuu, kuvasinhan itsekin yhden tapauksen.

Erittäin omituista on nimen omaan se, että noin vanha ja kunniarvoisa ravintola kokeneen ja lain tuntevan omistajansa johdolla ei osaa hoitaa tyytymätöntä asiakasta muuten kuin uhkailemalla.

Bomt kiteyttää asian hyvin. Juuri tässä on asian ydin, kuten täällä on jo monestikin todettu. Itse ihmettelen, miten tämä ei näytä olevan vieläkään kaikille selvää?

Aivan. Yksi seurue ei saanut kuin kuraa naamalle ja siitä nostetaan molemminpuolinen älämölö sekä asianosaisten että asianosattomien keskuudessa. Ja eiköhän ravintola ota tästä muutenkin opikseen.

Tästä keissistä saisi joku tiedotusopin tai viestinnän opiskelija aivan mahtavan gradunaiheen.

Suomalaisethan ovat kuuluisia siitä, etteivät koskaan valita. Siksi meistä pidetään ulkomaillakin. Istumme hiljaa nurkkapöydässä, humallumme ja syömme paskankin lihapalan, kunhan se on kärvennetty korpuksi.

TV:stä tuli joskus ohjelma, jossa oltiin testattu miten eri kansallisuudet suhtautuvat kelvottomaan ruokaan. Eri kansallisuuksille siis ravintolaolosuhteissa tarjottiin heidän kulttuurilleen ominaisia ruokalajeja kelvottomasti valmistettuna, ja katsottiin mitä seuraa. Suomalaiset muistaakseni kohteliaasti kiittelivät ja menivät matkoihinsa. Kun japanilaisille kiikutettiin heidän 'sushinsa', he melkein tulivat silmille.

Kuten kaikessa mannermaisessa gastronomiassa, myös huonosta ruoasta ja epäasiallisesta palvelusta valittamisessa meillä on paljon opittavaa. Ihme ettei Berlusconi maininnut tästä mitään... "Te suomalaiset ette osaa edes valittaa saadessanne eteenne lautasellisen sontaa..." Mielestäni tässä piirteessämme on enemmän aihetta evätä meiltä elintarvikevirasto kuin siinä, että joku tietty henkilö jostain tietystä maasta ei pidä savusilakasta. Elintarvikeviraston pitää nimittäin tarpeen tullen uskaltaa reagoida ja valittaa...

Elintarvikevirasto käsittelee ruuan hygieniaan ja muihin seikkoihin huomiota eikä niinkään onko viinissä korkkivikaa, ja valittaa kyllä. Suomen elintarvikeviraston sivuilta:

"Viraston tehtävänä on varmistaa kuluttajien terveydellinen ja taloudellinen turvallisuus yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa."
EU:n virastolla on varmasti samat tehtävät mutta isommassa mittakaavassa.

Italialaiset varmaan lahjotaan hiljaiseksi, siitä on Berlusconillakin kokemusta. Syytesuoja ja todisteiden puute on pelastanut. Suomessa on erittäin pieni korruption aste, toisin kuin Italiassa. Minusta tätä olisi kannattanut käyttää pontimena. Joku firma haluaa piilotella BSE-tartuntojaan ja elintarvikevirasto maksetaan hiljaiseksi.

Mutta tulevatko he enää samaan paikkaan uudestaan? Jos on valinnan varaa, niin tuskinpa eli suomalaiset ovat huonoja asiakkaita, kun eivät anna toista mahdollisuutta (reklamaation kautta). Jos ei ole valinnan varaa, niin tulevat - ja jurnuttavat sisäänpäin - mutta eivät valita eli suomalaiset ovat hyviä asiakkaita.

No, useimmat kiinnittävät huomiota siihen että valittava asiakas on kotisivujensa ja bloginsa avoautokuvien ja rahankäyttökehuskelujensa perusteella melko epämiellyttävä henkilö ja täydellinen esimerkki ilmiöstä "nousukas"; eräänlainen nettisukupolven Jari Sarasvuo. Mutta sillä minusta itse asian kannalta ei ole merkitystä, koska on perusteltua olettaa että ravintolapalveluita ostaneella asiakkaalla oli tässä tapauksessa aihetta olla tyytymätön.

Todellakin, ainoa kiinnostava asia on, miksi ravintolan omistaja toimi kuten toimi. Esitän spekulatiivisen vaihtoehdon:

Ravintola Lehtovaaralla ei ole mennyt kovin hyvin ja asialle päätettiin tehdä jotain. Pitkään netissä roikkunut Herkon kirjoitus oli kiusallinen ja henkilön taustoja selvitellessä tuli selväksi että kyseessä on fanaattinen internetin vapauden puolustaja, itsetietoinen kukonpoika, lait hyvin tunteva nuori ammattilainen ja röyhkeä. Nonniin, lähetetään sille härski vaatimus tekstin poistamisesta ja korvauksista, niin se varmasti nostaa siitä metelin.

Ajatuksena oli että sitten kun asiaan kiinnitetään julkisuudessa huomiota, tullaan vastaan, pyydetään anteeksi väärinkäsitykseen nojautuen ja vaikka kutsutaan alkuperäinen seurue (iltiksen toimittajan seuraamana) tutustumaan ravintolan uuteen ruokalistaan talon laskuun. Juttu vain laajeni paljon pahemmaksi kuin odotettiin.

Variantti 2: Ravintolalla menee oikeasti huonosti. Kriisiytetään se edellä kuvatulla tavalla, mutta nyt täysin tietoisena, että seuraukset ovat pahat. Todetaan julkisuudessa, että olemme mokanneet, ravintolaa uhkaa konkurssi ja olemme valmiit nielemään häpeän. Näin oikea taloudellinen tilanne saadaan piilotettua tämän kriisin aiheuttamaksi. Ravintola pannaan kiinni pariksi kuukaudeksi remontin takia. Omistaja kertoo saaneensa kiusallisesta tapauksesta täysin väärää informaatiota ja on todella pahoillaan tapahtuneesta. Joku heitetään susille, todennäköisesti hovi- tai keittiömestari, todennäköisesti molemmat.

Ravintola avataan "uudistuneena". Sisustus on pantu pikkasen uusiksi, uutta keittiömestaria kehutaan ja haastatteluissa sanotaan että uusi Lehtovaara jatkaa kunniakkaita Viipurin perinteitä päivitettyinä nykyaikaan ja toivotetaan uudet ja vanhat asiakkaat tutustumaan perinteikkääseen ravintolaan (jonka hillitty mainos- julkisuuskampanja on suuniteltu kalliilla mainostoimistolla). Herkko Hietanen yritetään saada mukaan. Todennäköisesti se onnistuu tarjoamalla hänelle seurueineen ateria joka maksaa sen mainitun uuden pikkuauton verran. Tässä variantissa Herkkoa on vain kokeneempi kehäkettu käyttänyt välineenä.

Muistutan siitä että kyseinen ravintola paloi kymmenkunta vuotta sitten kun se oli joutumassa paitsioon uudempien kilpailijoidensa edessä. Traaginen palo, korjaustyöt ja uudet avajaiset saivat suuren julkisuuden ja sillä meni siiinä imussa hyvin pitkään.

Todennäköisempänä pidän kuitenkin yksinkertaisinta vaihtoehtoa. Molander oli vain oman valtansa lumoissa ja toimi mitään ajattelematta ja ampui itseään, jos ei nyt päähän, niin ainakin jalkaan.

Hyvää polylogiaa.

Ravintolanpitäjällä, oli sitten pehtovaara tai kukahyvänsä, on asema jossa sen pitää, tapahtui mitä tahansa, markkinoida itseään hyvänä ravintolanpitäjänä.

Eikä tuo markkinointi tai mainonta tapahdu netissä eikä etenkään tuomioistuimessa (ihme että tämä tosiaan on epäselvää joillekin), vaan tarjomalla hyvää ruokaa asiallisella palvelulla.

Tämä on hyvä keissi ja palvelun laadun tae jatkossa monelle muullekin firmalle kuin kehtovaaralle. Ns. hankalat asiakkaat ovat elinehto matkalla tuohon takuuseen (ihme että tämä tosiaan on epäselvää joillekin).

Jos tämä markkinalainalaisuus ei kiinnosta, niin ryhtyköön vaikka miljonääriksi paperimiehenä, joka sai juuri uuden palkkasopimuksen.

Kiinnosta ketä? Kuka ryhtyköön? Viestin alku oli selvää polyfoniaa, mutta loppu karkasi minulta.

Eiköhän tuokin kurppavaara pitäisi ampua tykillä avaruuteen. Pitäisi.

Varmaan äijä hirveessä kännissä säveltänyt tuon kirjeen Herkolle. Ei voi muuten selittää kieliasua.