KESKUSTELU

Tilaa netistä neodyymimagneetteja. Niitä saa kohtuullisen halvalla, että ei pitäisi satoja euroja maksaa. Hankaluus ei ole generaattorin rakentamisessa, vaan siinä että materiaalit on hieman kalliita. Kelat pitää valaa johonkin muoviin tai liimaan (epoksi?) että ne pysyvät kasassa eivätkä langat värise.

Generaattori on helppo tehdä, kun ottaa pari vahvaa vanerikiekkoa. Toiseen laitetaan magneetteja, toiseen laitetaan vastaavasti keloja. Keloja voi sitten kytkeä sarjaan ja rinnakkain kunhan pitää huolen ettei kytke kahta vaihetta väärin päin yhteen.

Kiekot laitetaan samalle akselille vastakkain ja väliin pusla sekä laakerit.

Näitä ovat käsittääkseni laittaneet suoraan myllyjen akseleihin ilman mitään välityksiä, koska neodyymimagneettien voimakkuus on tarpeeksi suuri että jännite nousee suhteellisen pienillä kierroksilla.

Jännite tasasuunnataan ja pistetään akkuun.

http://www.instructables.com/id/EDTMO3QLQIEP287OGM?ALLSTEPS

Siellä vähän esimerkkiä. Tuossa vehkeessä on 12 tuuman teräskiekkoon kiinnitetty magneetteja ja päälle laitettu jotain epoksihartsia että ne pysyy paikoillaan.

Yhteen kiekkoon on valettu samalla hartsilla kelat sisään ja laitettu kahden magneettikiekon väliin. Laakerointi on tuolla rungon puolella.

Tänks tuosta , tuopa oli jo jotaki.
Ootelhan ko nuorempi poika tullee hiihtolomalle tuon suomentamhan.
Piruko mie kivitin pikx tiitiaisija ,sillon ku olis pitäny kouluja käyvvä.
No eihän sitä siollon tienny miksikä maailma mennee.

Eikait tuossa sen ihmeellisempää ole. Teräskiekot johdattavat ja pitävät magneettivuon oikeilla urilla. Magneetit on laitettu kiekon päälle niin että joka toinen magneetti on toisin päin ja vastakiekossa järjestys on peilikuvana.

Tämä järjestely vetää magneettikentän voimaviivat suoraan levyltä toiselle ja kelat jäävät siihen väliin.

Kelat voi kytkeä sitten niin että ne jotka sattuvat yhtäaikaa samoin päin olevaan magneettikenttään, voidaan kytkeä sarjaan tai rinnakkain. Tällä tavalla voi pientä jännitteensäätöäkin harrastaa. Pienellä tuulella voi kytkeä kelat sarjaan ja isolla nopeudella rinnan.

Kävisiköhän epoksiliiman korvikkeeksi 2-komp. lattiamaali tai venemuovi. Voi vaikuttaa kustannuksiin merkittävästi. Lujitettakin kannattaa käyttää.

Varmaan käy kunhan lopputulos on tarpeeksi jäykkä ja kestää rasituksia.

Minua alko uteliaisuus vaivaamhan, niin että jos Veikon antaman
linkin laitosta alkas tekemhän, niin onko nuihin käämitys homhin
olemassa mishän ohjetta suomeksi ?
http://www.instructables.com/id/EDTMO3Q ... M?ALLSTEPS

Linkin kuvista ei saa selvää ,montako kierrosta yhteen käämitykseen menee, ja minkävahvusta lankaa käytethin.
Mutta aika paksua näyttäs olevan.
Sekhän ei käy selville miten käämitys tehtiin ?
Elikkä onko selevää selitystä kiertosuunnasta ja kierroksien määristä sekä käytetystä johtimesta ?
Entä ne saaterin kytkennät , miten soli ristlle ja rinalle vai oliko se risthin rasthin ? ( taitaa sauhu noussa jos mie saan päättää)

Ja miksikä ei pyöritetty lankaa jonku rauvvan ympärille ??
Ainaki lunxin valopuolassa on kievottu lanka rautalevyjen ympärille.

Piru tiijjä vaikka tuommosta olis joskus käämimässä.
No on se tietenki minulle utopijjaa, minun sähköossaaminen rajottuu lampun ja sulakhen vaihthon. Niin ja pärjään kahen johon kans( + ja -) .
Jos piuhoja on enämpi nousee Aslakin kytköksistä ylhens sauhu.
Mutta utelijas piru olen aina ollu.

Joku kirjavinkkiki kelpais, olen huomenna käymässä kirkolla ja
käyn tietenki kirjastossaki.

Eipä sillä käämin pyörityssuunnalla ole minkäänsortin merkitystä, kun ne johdon päät voi aina kytkeä toisin päin. Kierrosten lukumäärä vaikuttaa luonnollisesti syntyvän jännitteen suuruuteen, kuin myös magneettivuon tiheys elikkä magneetin voimakkuus.

Ne kelat on ilmasydämellä sen takia, että ei turhaan aiheutetan pyörrevirtoja rautaan ja menetetä siihen energiaa. Raudalla voi ohjata magneettivuota oikeaan paikkaan, mutta kun tuossa on magneetit kahden puolen kelaa niin se vuo menee muutenkin suoraan kelan lävitse.

Tietenkin raudassa vuo kulkee tiheämmässä, joten rautasydäntä käyttämällä saattaa saada isomman jännitteen pienemmillä kierroksilla. Sillä on kuitenkin vähän paha tapa magnetisoitua pysyvästi jos mylly seisoo pitemmän aikaa.


Nämäkin hommat on hyvin pitkälle yrityksen ja erehdyksen kautta sumplittavissa. Se ei ole niin muutaman, tai edes kymmenien kierroksien päälle että kuinka monta kierrosta lankaa käyttää.

Paksua lankaa käytetään sen takia, että kilowatin teho tuommoisella amerikkalaisten 120 voltin jännitteellä vaatii jokusen ampeerin virtaa. Kymmenen ampeeria taitaa olla huippu, joten vehkeelle tulee parempi hyötysuhde kun on paksummat johdot.

Yleinen nyrkkisääntö on, että 3 ampeeria neliömillille. 2 millin paksuisen johdon poikkipinta-ala on 3.14 neliömilliä, joten siitä saa tuon 10 ampeeria läpi ilman suurempia lämpenemisiä. 3 millin johdosta meneekin jo 20 ampeeria.

Sitä minä oon itekkin ihmetelly että miten noissa tuo kolmivaihevirta tulee. Ilmeisesti ne käämit pitää järjestää niin, että magneetit liukuvat niiden yli hieman eri aikaan.

Jos käämejä on yhtä monta kuin magneetteja, niin aina puolet käämeistä on yhdensuuntaisessa kentässä ja puolet on toisensuuntaisessa, jolloin saadaan vain kaksi vaihetta jotka on 180 astetta vaihe-erossa, eli kun ne kytkee sarjaan, saa joko kaksinkertaisen jännitteen, tai sitten oikosulun, ja rinnan kytkemällä saa joko kaksinkertaisen virran, tai oikosulun.

Mikä anarkia siitäkin seuraisi, jos ihmiset alkaisivat tuottaa sähkönsä itse?

Tänäänkin on tuullut vietävästi. Harmi jos siitä ei kukaan hyötyisi missään.

Eikait siitä anarkiaa seuraa, mutta kysymys on lähinnä että saako sitä sähköä tehtyä tarpeeksi itselleen. Jotkut saavat, toiset eivät. Jonkinmoisen läjän akkuja se ainakin vaatii, ettei mene hyvät tuulet ohi suun.

Mielenkiintoisia pienprojekteja! Lumi ja pakkanen tuuleen yhdistettynä vaikeuttaa tilannetta pahasti.

Tuollaiset miniatyyriratkaisut ovat oivallisia esim. kesämökkikäytössä, jos mökkiin ei tule muuten sähköjä.

Ledit ja pienloisteputket on tosiaan vähävirtaisia. Vaihdoin kämppääni kaikki hehkulamput loistelampuiksi ja laskin, että nyt koko kämppä valaistuu ennen keittiössä olleen 100W hehkulampun viemällä teholla.
Ledit vievät vieläkin paljon vähemmän. Ja kun kaukolämmön piirissä olen, ei valojen tuottamasta lämmöstäkään käytännössä hyötyä ollut. Kalliita vain ovat nuo laadukkaammat pienloistevalot.

Saman tein minäkin noin 6 vuotta sitten rivariasunnossani, eli vaihdoin miltei kaikki asuntoni hehkulamput, noin 40 kpl, energiansäästölamppuihin sekä asensin lisäksi joitakin halogeeneja. Hehkulamppujen yhteisteho oli noin 2 kW ja niiden tilalle vaihdettujen energiansäästölamppujen yhteisteho on nyt luokkaa 0,4 kW. Vaihto on todellakin näkynyt merkittävästi sähkölaskussa ja meikäläiselle se on myös suoraan "säästöä" koska lämmitys hoidetaan neliöiden mukaan kustannusjyvitetyllä kaukolämmöllä.

Mutta täytyy kyllä todeta, että reaalisäästöihin pääseminen energiansäästölampuilla edellyttää, että suht koht laadukkaita sellaisia onnistuu hankkimaan kutakuinkin järkevään hintaan, siis max 2-4 euroa/kpl. Itse olen käyttänyt sekä Ikean polttimoita että Lidlin myymiä Osram polttimoita. Nyt vain Lidl vaihtoi merkin Philipsiin ja sen myötä nostivat hinnat 2-3 kertaiseksi, eli rautakauppatasolle - joten niiden käyttäminen ei enää lyö leiville.

Tulipa vaan mieleen, että löytyisiköhän 50-luvun Lucaksen sähköjärjestelmistä mitään hyödyllistä... Nimittäin muistelisin, että Fordson Major traktoreissa oli Lucaksen DC-laturi, erillisella säädinreleellä. Tämä säädin on kytketty suoraan akkuun, eli virtakytkin ei katkaise yhteyttä akun ja säätimen väliltä, eli säädin pitää itse huolen siitä ettei akku purkaudu. Tosin ellen väärin muista, niin tuo ei tainnut tarvita herätevirtaakaan, sillä DC-laturissa likimain olematon jäännösmagnetismikin riittää tuottamaan jonkinlaisen latauksen, joka sitten johdetaan lyhentämättömänä magnetointiin, ja yhteys akulle avataan kun jännite nousee riittävän korkealle. AC-laturissa ei taida toimia, sillä vaikka silläkin on varmasti oma jäännösmagnetisminsä, ja siten jonkinlainen lataus herättämättömänäkin, niin se pieni jännite taitaa jäädä diodisillan väärälle puolelle.

Eli ei taida löytyä apua siitäkään... No, kunhan pohdiskelin.

Ellei sitten tee erillistä järjestelmää herätevirran tuottamiseen... Vai sotkeeko sillä jännitteen säädön? Jos ei, niin muinainen DC-laturikin tuottaa varmasti riittävästi tehoa herätevirraksi, ja tietääkseni nykyäänkin löytyy "Pikku-Lucas"-latureita, ja taitaa tuo malli olla peräti markkinoiden halvin laturi. Tosin sille soveltuvia säätimiä en ole nähnyt, eli semmoinen pitäisi joko rakentaa itse, tai sitten hakea jostain purkuosia...

Joskus 1950-1960-luvuilla oli sanonta:
"Lucas oli hyvä Apostoli, mutta onneton sähkömies"

Varsinkin traktori-piireissä tuotti vaikeusia niiden huonon luotettavuuden kanssa. En tiedä millä sektorilla se ilmeni, mutta veikkaan latausta, koska Diesel- kaudella ei ollut sytytysmurheita.

Voi jopa olla että se vaikutti Englantilaisen auto- ja konetuotannon arvostukseen. Saksalainen Bosch oli luotettavassa maineessa.

Joo, energiaerakoksi ei tartte heittäytyä eikä piuhaa valtakunnanverkkoon katkaista. Aurinkovoima olisi autonomisinta siinä mielessä, että sillä voisi tuottaa tietsikan ja kännyn kaltaisten kapistusten pienen energiatarpeen.

Joo muistan kyllä tuon sanonnan Luukkaasta.
Niin että hyvä saarnamies se Luukas oli, olis vain pysyny kaukana sähkölaitheista.

Luukaksen latureissa oli laakerointi tehty messinkipuslilla, jotenki
soli se puslaus epäonnistunu, metalli oli heikkoa .
Sammaa messinkiä , tai mahollisesti vielä heikompaa oli
kollektorin metalli. Molemmat nuo kuluthin lophun alta normaalin käyttöijän.

Muutenki tuo lataus oli tavattoman heikko esitys, aina olit akut tyhjät.
Meilläki oli Nuffiel johon vaihethin melkein vuosittain laturi , kunnes
sitte isä hommas jostaki Bossin laturin. ( mie en ole ihan varma oliko se "nuhvissa" alunperin Luukas, mutta bossin laturi siinä nyt ainaki on)
Se se vain kestäny 60 luvulta näihin päivhin asti , pellaa piru vieläki.
Niin että ei Luukhasta sähkömieheksi , mutta pirunhyvä saarnamies se oli.