KESKUSTELU

Jos kaikki ihmiset erkaantuisivat yhteiskunnasta ja heidät heitettäisiin luonnon armoille, miten luulisitte että kävisi? Kuinka esimerkiksi palstalaisilla on selviytymistaitojen kanssa? Onnistuuko ravinnon keruu? Entäpä suojan rakentaminen?

Kesällä luulisi hommien olevan melko helppoa, mutta mitenkäs talvella käy? Jos ei ole mitään säilöntäaineita yms, kuinka hyvin vitamiinipitoiset aineet säilyisivät talven ylitse? Tulisi varmaan helposti jonkinlaisia ravinnonpuutteita ellei tarkkaan suunnittelisi elämäänsä talven varalta, vaikka perusravintoa saisikin (hiilihydraatit & proteiinit).

Itse kuvittelisin että suurimmalla osalla nyky-ihmisistä on hommat aika huonosti hanskassa vaikka jo ihan veden hankkimisen kannalta. Itse en ole armeijaakaan käynyt, mutta siellä vissiin opetetaan jonkinmoisia perustaitoja selviytymiseen, mutta nekin perustuvat lähinnä hätäratkaisuihin vissiin, jolloin pitää vain selvitä lyhyt aika ilman tukea?

En oikein usko että raavaammat metsästäjätkään välttämättä pärjäisivät ongelmitta, sillä jos luonnossa pitäisi selvitä omillaan koko vuoden ympäri, on aika paljon asioita mitä pitäisi miettiä. Sen lisäksi että olet metsästäjä, niin olisi myös syytä olla jonkinmoisia puutarhurin taitoja juurikin vitamiinien yms hankkimiselle, sekä tiedot siitä kuinka ruokaa voidaan säilöä tehokkaasti.

Tätä olisikin "hauskaa" olla todistamassa. Real Life Survivors. Ja voittajaa ei valittaisi katsojien iloksi heimoäänestyksellä, vaan luonnonvalinnalla.

Omalla kohdallani väittäisin, että pärjäisin luonnossa myös ilman ihmeellisempiä varusteita. Joskus olen jopa leikitellyt ajatuksella, että otan minimaaliset selviytymiskamppeet mukaan, hyppään autosta keskellä korpea ja pyydän kaveria tulemaan takaisin sovittuun paikkaan tietyn ajan kuluttua. Joutuisipa kerrankin oikeasti keksimään kuinka selviytyä todellisessa tilanteessa.


Totta. Kesällä vielä pärjää, vaikka väittäisin ettei sekään helppoa kaikille urbaaneille nykyihmisille olisi. Ensimmäinen talvi kyllä niittäisi joukosta suuren osan uusavuttomista. Esimerkiksi vitamiinien puutostilat olisivat varmasti yleisiä, ja saattaisivat koitua kohtalokkaaksi, vaikka jonkinlaista perusravintoa saattaisi olla tarjolla. Myös oikea vaatetus, ja vaatekappaleiden pitäminen kuivana ja puhtaana on erittäin tärkeää talvella.


Armeijassa heräsin itsekin karuun todellisuuteen siitä, kuinka uusavuttomia nykyihmiset voivat olla. Puiden pilkkominen, nuotion sytyttäminen, ihan perustoimet tuntuivat olevan eräille yksilöille täysin mahdotonta puuhaa.

Aika vähän perusjoukkojen keskuudessa armeijassakin selviytymistä opetettiin. Eri asia on sitten sissiradistit ja muut erikoisyksiköt, joiden tulee selviytyä ilman kenttäkeittiöitä tai muita hienouksia. Tavallisesti leireillä oli mukana kuorma-autollisia ruokaa, tarvikkeita ja ruoanlaittovälineitä. Ilman huoltojoukkoja ei joukko-osastot kauan korvessa sinnittelisi, ja huollon toimivuuteen tukeudutaan erittäin paljon. Mitä suurempi joukko, sen vaikeampaa on selviytyä.

Tulee mieleen eräs metsäleiri omalta asepalvelusajaltani. Huoltojoukkojen kuorma-auton rikkouduttua - ja ties mistä muista syistä - emme saaneet muonatäydennyksiä, ennen kuin lähes puolitoista vuorokautta myöhässä. Kyllä siinä oltiin ihmeessä, ja oli mielenkiintoista nähdä kuinka hommat eivät enää tahtoneetkaan toimia, ja moraali laski kuin lehmän häntä.

Enpä tähän päivään mennessä tiedä vaikka tuo olisi ollut tarkoituksellinen koe varusmiesten paineen-, väsyn-, ja nälänsietokykyjen tarkastelemiseksi.

Sanoisin että pärjäisin luonnossa paljon keskivertoihmistä paremmin.
Varmasti saisin jonkinlaisen suojan aikaiseksi mutta ravinnon kanssa voisi hieman tulla hieman ongelmia.

Kuinkas monelta onnistuu edes tulen tekeminen ilman tulitikkuja tai sytytintä?

Ilman ruokaa ei pitkälle pötkitä. Saatkos itse ilman tikkuja tulen aikaan? Hallitsetko hiilen- ja raudanpolton ja osaatko tehdä työkaluja? Lapio, kirves, puukko, nauloja. Saisitko tarpeeksi monta poroa tms. henkiltä että saat itsellesi vaatteet joissa tarkenet kylmälläkin? Osaatko ommella suonilla nahkaa? Osaatko tehdä saippuaa koivutuhkasta ja eläinrasvasta?

Yksin voisi olla hankala keretä kaikki tekemään vaikka tietäisikin mitä tekee. Pieni työtä pelkäämätön käsistään näppärä porukka ja edes yksi jolta löytyy tarvittava tieto. Kyllähän sitä voisi pärjätäkin ainakin siellä missä mänty kasvaa. Tunturilapissa homma vaikeutuu entisestään.

Äänestysvaihtoehdot ovat puutteelliset. En ole uus- vaan perinnäisavuton. Jo vanhempani olivat täysiä tumpeloita.

Menehdyn urbaanien rakenteiden sortuessa ensimmäisten joukossa, heti kun rullaportaat lakkaavat toimimasta. En tosin välittäisikään elää semmoisessa maailmassa.

Savenpoltto, tiilien ja muurien teko olisi myös hyvä hallita. Sittenhän sitä voisi jo kunnon saunankin rakentaa. Astiat ja ruoanlaittovälineetkin voi hyvin tehdä savesta. Lihan, sienien ja marjojen suolaus, kuivaaminen ja muu säilöntä. Jääkellareiden teko yms. Ei ainakaan tekemisestä olisi puutetta.

Olen tehnyt monesti tulen ilman kummempia apuvälineitä.
Tunnen hyvin syötävät marjat, sienet ja juurekset sekä osaan kasvattaa niitä.
Eläimiä tuskin menisin enää tuossavaiheessa syömään.
Mutta on se pakko myöntää että talvella tulisi kyllä vaikeat oltavat jos yhtäkkiä sivilisaatio katoaisi ympäriltä.
Ehkä selviäisin ehkä en.

Täällä pohjoisessa en tiedä selviytyisinkö talven yli. Luultavasti vaeltaisin etelää kohti ja lämpimämpään ilmastoon, sieltä kun on helpompi löytää syötävää maastosta vuodet ympäri.
Olen käynyt kurssin elämisestä luonnossa ja majailtiin myös ulkona neljä päivää ja elettiin luonnon varoilla. Se oli kesällä.

Marjoista ja sienistä saa kyllä vitamiineja ja sen vuoksi ne olisikin välttämättömiä, mutta energiaa niissä on niin vähän että täytyisi saada vähintään kalaa tms. rinnalle. Esim. mustikoita täytyy energiansisältönsä vuoksi syödä 2 kg päivässä ihan vain että pysyy hengissä, voitatteja lähemmäs 5kg. Joissain juurakoissa energiaa on aika paljonkin. Sitä en sitten tiedä miten niiden kanssa käytännössä pärjäisi pidempiä aikoja.

Pitäisiköhän sitä tänä kesänä kokeilla vaikka mustikkapaastoa.
Jos vaikka kaksi viikkoa kokeilisi elää vain omin käsin poimituilla metsämarjoilla.
Voisi olla kokemus.

Paino ainakin putoaisi.

Saisi vähän tuntumaa siihen miten vähällä energialla ihmiset aikanaan on joutunut pärjäämään. Kun vertailee noita luonnonmuonia kaupan hyllyiltä löytyviin niin ei voi kuin ihmetellä miten niihin kaupan tuotteisiin on saatu tungettua niin paljon energiaa.

Väittäisin, ettei monikaan meistä olisi hengissä seuraavana keväänä.

Tuon skenaarion mukaan siellä luonnossa olisi kilpailemassa ravinnosta ja rakennusmateriaalista kaikki ihmiset. Huonosti kävisi. Minä ainakin suosiolla alkaisin syömään ympärille menehtyviä lajikumppaneita. Siten voisi olla rahkeet selviytyä.

Tähän se homma kilpistyisikin. Ei SAIPPUAA!!

Tuollaisissa määrissä alkaisi se tshernobylkin jo lopulta tuntua.

Ei taitaisi by the way ihmiselimistö kivuttomasti sulattaa viittä kiloa voitatteja...

Totta puhut, yksin selviämisessä on todella paljon työtä, mutta myös ryhmän kasvaessa sen ylläpitämiseen tarvittava työ ja ruoan tarve kasvavat nopeasti, ja suuria yhteisöjä on vaikeaa elättää. Tämän vuoksi saattaisi pula-aikana käydä jopa niin, että heikoimmat ja "tarpeettomat" yksilöt ajetaan ryhmästä pois.

Noista marjoista ja luonnonantimista vielä... omat isovanhempamme kuuluivat vielä usein niihin ihmisiin, jotka kovasti pitivät marjojen ja muiden tarpeiden säilömisestä mm. hilloiksi ja mehuiksi. Näin voitiin vitamiinien ja muiden hivenaineiden saanti turvata myös talveksi.

Ja kuten Aylakin tuossa edellä pohti, varmasti useimmat ihmiset vaeltaisivat etelää kohti, todennäköisesti tungokseen asti. Perinteisestihän suotuisat eteläiset ja merien rannalla sijaitsevat asuinseudut ovat ensimmäisenä valloitettu, ja siellä saattaisi toisaalta tulla kova taistelu ruoasta ja asuinsijoista. Pohjoisessa taas on kylmää ja ankeat selviytymismahdollisuudet.


Arvelisin, että ainakin vatsan toiminnalle se olisi kokemus.


Se Tšernobyl taitaisi olla niitä viimeisiä huolia ympäristössä, jossa pitäisi selvitä hengissä pelkillä luonnonantimilla. Tosin, on epätodennäköistä että kukaan löytäisi päivittäin voitatteja 5kg edestä, melkoisen kokenut ja hyväonninen sienestäjä saisi olla.