KESKUSTELU

Vieraiden planeettakuntien olemassaolo on nykyään jo havannoilla todistettu tosiasia,mutta voisiko mielestänne muuallakin avaruuden miljardien galaksien ja aurinkokuntien joukossa olla elämää?

Yleisesti tähtitieteilijät arvelevat,että elämää on maailmankaikkeudessa hyvinkin monissa paikoissa ja hyvin monissa muodoissa.

Elämän esiintymistä maapallon ulkopuolella on tutkittu sekä teoreettista,että kokeellista tietä ja myös elämän syntyä maapallolla on tutkittu kemiallisilla kokeilla jo 1950-luvulta asti.

Maapallolta on löydetty elämän merkkejä 3,86 miljardin vuoden takaa eli jo n.1/2 miljardia vuotta maapallon synnyn jälkeen,silloinen elämä on saattanut kulkeutua maapallolle meteoriittien mukana joltakin toiselta planeetalta tai tähtienvälisen avaruuden läpi jostakin toisesta aurinkokunnasta.

Elämän esiintymistodennäköisyyttä on yritetty arvioida myös ns.Draken kaavalla,jossa vaihe kerrallaan tutkitaan elämän edellytyksiä;1.arvioidaan monenko tähden ympärillä Linnunradassa on planeettoja? 2.arvioidaan kuinka suuri osa planeetoista on elinkelpoisia. 3.arvioidaan millä todennäköisyydellä elinkelpoisella planeetalla syntyy jonkinlaista elämää? 4. arvioidaan kuinka usein elämä johtaa älyn kehittymiseen? 5. arvioidaan kuinka usein älykäs elämä oppii ottamaan yhteyttä tähtienvälisten etäisyyksien yli? 6. arvioidaan,mikä on älyllisen sivilisaation elinikä?

Jokainen palstalainen voi kyseisellä kaavalla yrittää laskea elämän todennäköisyyttä maapallon ulkopuolella,mutta ei kannatta ihmetellä,sillä loppuarviot sivilisaatioiden määrässä vaihtelevat suuresti.

Taidan olla optimisti. Tieteen puitteissa ei pahemmin asiasta ole sanottavaa. Mielipide on että elämän syntyminen saattaa olla lähes väistämätöntä oikeissa olosuhteissa ja koelabroja tässäkin galaksissa lienee riittävä määrä.

http://www.amazon.co.uk/Probability-One-Amir-D-Aczel/dp/0316648299

Pakkohan se nuin on ollakkin, tai miten muuten niitä olisi edellä mainitusti meteoriitteihin(kin) eksynyt ?.

Minäkin olen tuohon kaavaan joskus sijoittanut omia lukujani ja saanut muistaakseni vastauksia tuhannen ja miljoonan väliltä.

Elämän syntyä voi verrata lottoon. 7 oikein -todennäköisyys on noin yksi 15 miljoonasta, hyvin epätodennäköistä että sattuu juuri omalle kohdalle. Mutta silti lähes joka viikko joku saa jättipotin. Elämän synnyn epätodennäköisyydelle on kyllä vastapainoksi ihan riittävästi planeettoja maailmankaikkeudessa, eli paljon lottoajia. Väkisinkin jossain joskus napsahtaa voittorivi.

Huima sattuma. Pistetäänpä asiaa toiselle kantille. Miten helposti tietoisuus kehittyy? Voisiko satunnaisjärjestelmään syntyä tietoisuus jos se sisältää jonkinlaisen takaisin kytkennän? Jos aikaa olisi rajattomasti. Ehkä scifissä aurinko voisi olla "tietoinen", vuorovaikutus olisi luonnollisesti heikkoa.

JOS aikaa olisi RAJATTOMASTI, niin sillä ei olisi väliä miten satunnaisesti järjestelisit, ennenpitkää satunnaisjärjestelyllä tulisi meidän tuntemamme tietoisuus ja kaikki sen variaatiot, ja AIVAN KAIKKI MUUKIN MITÄ KUVITELTAVISSA on, siis on käytettävissä oleva aika on rajaton niin niin ovat myös mahdollisuudet

tosin tässä universumissa on tosin rajallinen määrä aikaa, saa nähdä mitä kaikkea tulee vastaan...

Totta hemmetissä maailmankaikkeudessa on elämää.

Vai eikö meitä lasketakaan?

No, toisaalta tuskin ihan "tyhjässä avaruudessa" sentään, luulisin että elämä vaatii jonkinlaiset suhteellisen vakaat olot ja riittävästi alkuaineita muodostuakseen, säilyäkseen ja kehittyäkseen. Haluaisinpa nähdä, millaista elämää kehittyisi kaasuplaneetassa tai muussa ei-kiinteässä paikassa!

Elämä kyllä tuntuu kehittyneen planeetallamme yllättävän äkkiä. Tietenkään en (vielä) tiedä sitä prosessia joka mahdollisti tämän. Monisoluisten eliöiden ilmaantuminen onkin eri asia. Yksisoluisesta monisoluiseen elävään olentoon kehittyminen tuntuukin koko kehityksen "pullonkaulalta".

Arvaukseni: Yksisoluista elämää paljon, monisoluista äärimmäisen vähän.

Myönnän: hieman rajoittunut näkemys.

Tuossa lauseessa onkin jo melkein vastattu kysymykseenkin. Minä ainakaan en epäile elämää olevan muuallakin.

No jatkokysymyksenä sitten: olisiko elämä mahdollista nimenomaan avaruudessa, siis ei planeetoilla? Tyyliin jotain orgaanista joka käyttäisi energiakseen kosmista säteilyä. Onhan tälläkin ajatuksella leikitty SciFissä, esim. Fred Hoylen Musta Pilvi.

Ihminenhän tarvitsee happea vain veren puhdistukseen.
(ja verta vain ravinteiden/kuona-aineiden kuljetukseen, käytännössähän elämä voisi olla puhdasta energiaa joka ravitsisi itsensä vaikka sitten staattisesta sähköstä).

Elämää varmasti on ja luultavasti se on jopa melko yleistä. Henkilökohtaisesti olen siitä 99,99% varma. Mahdollisesti sitä löytyy jopa suhteellisen läheltä omaa aurinkokuntaamme.

Fermin paradoksiin tarjoaisin niinkin yksinkertaistä selitystä, että älyllisen elämän kehittyminen on äärimmäisen harvinaista ja siten kehittyneitä sivilisaatioita koko maailmankaikkeudessa on vain kourallinen. Ehkä vain muutamia satoja tai tuhansia? Miljoonakaan siviilisaatiota ei olisi kovin suuri määrä ottaen huomioon maailmankaikkeuden koko.

Riippuu siitä että mihin vedetään raja, sivilisaation ja ei sivilisaation välillä, koska muurahais yhteisökin on semmoinen, samoten kuin susilauma, ja kummatkin ovat "älyllisiä", siviilisaatio siinä että jokaisella yksilöllä tai ryhmällä on oma roolinsa, toiset suojelee laumaa, kun toiset metsästää, ja kumpaakin ryhmää hallitsee joku suurempi taho, kuten ihmisiäkin.

Voiko ihminen olla noin pihalla? Happi on ihmisen aineenvaihdunnalle välttämätön hapetin. Eikä aineenvaihdunta tarkoita verenpuhdistusta!! Pitäisi viimeistään yläasteella kai tulla nuo asiat.

Aineen vaihduntaa on muutakin kuin veren kierto, lähinnä se ulos hengitetty hiilidioksiili on sitä kuona-ainetta verenkierrosta.


Ilmanmuuta voi olla ihmisen mielestä joka etsimällä etsii aihetta päästä mainitsemaan, (näin savorin karkotuksen aikoihin).

editoinpa, ((Ajatushan olikin että jos elämällä ei olisi lainkaan nesteen vaihduntaa, vaan se saisi ravinteen/energian toisella tavalla)).
Esimerkiksi vaikka: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kitiini