KESKUSTELU

En tiedä onko muilla naisilla ja miksei myös muilla miehillä sellaista ongelmaa, että esimerkiksi tehtävänannon ymmärtäminen on hankalaa ellei sitä lue ääneen?

Olen tyypillinen nainen, joka tykkää puhumisesta ja ymmärränkin puhetta todella helposti. Kuitenkin joskus pitäisi olla hiljaa ja keskittyä siihen lukemiseen. Jotenkin ajatukseni alkaa harhailla enkä ymmärräkään lukemaani.

Jos jollain on jotain hyväksihavaittuja vinkkejä, otan ne vastaan.

Ennakkoon voin sanoa, että aloitukselle ei tarvitse piruilla .

Kun mä luen tekstiä - luen sen sisäisen äänen kera - eli en lue suulla ääneen vaan tekstiä saattelee sisäinen "äänetön" ääni.

_________________
"
Joo - eli sitä vaan että kuka on vapaan tahdon sijainen kun meiltä se puuttuu?"

Päinvastainen kokemus. Jos alan lukemaan ääneen, ei lukemastani mene yhtään mitään perille omiin aivoihini. Lisäksi englanninkielistä tekstiä lukiessani jos alan omassa mielessänikin oikein vartavasten takertumaan lukemaani ja "ääntämään sitä päässäni" erityisen korostuneesti, keskittymiseni herpaantuu ja jään tankkaamaan sitä yhtä ja samaa. Tottakai lukiessani äännän mielessäni siten kuin pitääkin (jos ei ole outo sana), mutta ei se saa häiritsevän ylitiedostetuksi tulla.

Toisaalta joskus minulla ei mene mikään millään tavalla perille, mikä on toki huomattu täällä foorumillakin pariin otteeseen. Olen toisinaan lause- tai kappalesokea siinä missä kasvosokeakin.

Kylläpä melkein suosittaisin, että vain luet ääneen, jos tarvitset sitä ymmärtääksesi. Sanojen muodostaminen ja niiden "kuunteleminen" avaa sinulle auditorisen kanavan, jota voit hyödyntää. Saat todennäköisesti informaationsyrjästä paremmin kiinni auditoristen symbolien kautta kuin visuaalisten. Samalla voit hyödyntää auditorisen kanavan erityispiirrettä, joka sallii sen, että ensin otetaan sanojen äänneasu sisälle systeemiin ja sitten ehkä vasta sanojen sisäisen toiston yhteydessä ymmärretään niiden merkitys (joillakin systeemi toimii näin). Tämä myös sitoo huomiosi todennäköisesti paremmin kuin kirjainten tyhjä tuijottaminen, eli auttaa keskittymään ja sitäkin kautta ymmärtämään.

En tiedä käykö tämä sitten vinkistä, mutta muistan miten itse lapsena siirryin ääneenluvusta äänettömään lukuun. (1) Luku kuiskaamalla (2) Puhe-elinten (kieli, kurkunpää yms) käyttäminen siten että suu pysyy kiinni. Tämän voimakkuuttakin voi asteittain laskea. (3) Jos kokee tarpeelliseksi, voi jättää ne puhe-elimetkin pois. Mutta jos se ei onnistu, ei sillä enää mitään käytännön merkitystä ole; kukaan ei kuule eikä näe mitä teet.

Tämä ei liity sukupuoleen mitenkään. Toisekseen, harjoitus tekee mestarin tässäkin. Eli lue enemmän. Tosin itse luen likemmäs 1000 sivua viikossa ja ajatuksen harhailua tapahtuu minullakin. Siihen ei auta kuin tietoinen keskittyminen. Toisaalta ajatuksen harhailusta voi myös nauttia. Yleensä ajatus lähtee harhailemaan jonkun tekstissä olleen mielleyhtymän kautta. Tätä voi pitää osana lukemisen elämyksellisyyttä. Tosin tuo ei ole toivottavaa jos pitää saada selvää tehtävänannosta, lukea tenttiin tai ymmärtää veroilmoituksen täyttöohjeita. Mutta joka tapauksessa ajatuksen harhailu lukiessa ei ole pelkästään paha asia.

_________________
Hämmentää.

Kiva kuitenkin olisi jos lukisi ääneen kotonaan, ei kirjastossa. Taannoin en meinannut pystyä keskittymään ollenkaan omaan lukemiseeni kun lähistöllä joku nainen luki kuiskaten ääneen sitä mitä nyt sitten lukikin. Väkisinkin yrittivät aivoni kaiketi pyrkiä kuulemaan mitä hän sanoi, vaikkei minua oikeasti kiinnostanut.

Muutenkin kuiskuttelu on pirun ärsyttävää aina kun sitä lähiympäristössä ilmenee...

Olet varmaan siis auditiivinen oppija.

http://kielikompassi.jyu.fi/opioppimaan/oppimistyylit.htm

Itse olen visuaalinen oppija joten itse en koe tarvetta lukea ääneen tekstiä, itseasissa siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kiitos vastauksista. Erityisesti kirjekuorella oli mukavan analyyttinen vastaus (sopii minun ajattelutyylille).

En toki lue kirjastossa ääneen. Olen muutenkin todella kohtelias ihminen, koska häiriinnyn itse helposti keskittyessä ellei kyseessä ole jotakin todella mielenkiintoista.

On myös totta, että en ole varmaan lukenut riittävästi. Alan lukea enemmän ja kokeilen kotona muita häiritsemättä erilaisia lukutyylejä. Harjoitus tekee mestarin.

Oikea asenne! Ja lukemisen lisäämisestä vielä sen verran, että kun "opettelet lukemaan", niin lue ainoastaan sinua kiinnostavia tekstejä. Vaikka sarjakuvia. Tai nuorten kirjoja. Itse luen vieläkin silloin tällöin Astrid Lindgreniä Tärkeintä siis on, että sinusta on kiva lukea, tekstillä ei ole väliä.

Ja sitte vielä semmonen, että jos joku kirja on tylsä etkä jaksa lukea sitä loppuun, niin heitä se menemään. Vika on kirjassa eikä sinussa. Monesti monet yrittää väkisellä tankata jonkun tylsän opuksen loppuun ja miksi ihmeessä? Siksi että ei muka voi jättää kesken. Miksi ei muka voi? Minä ainakin heitän kirjan lepikkoon jos se ei viihdytä. Viihtyminen kirjojen parissa on kuitenkin se pääasia ja koko lukuharrastuksen pointti.

_________________
Hämmentää.

Mulla on aloittajan kanssa sama probleemi.

Täytyy varmaan yrittää lueskella enempi ja keskittyä.
Ajatusten harhailukin on kyllä ihan kiva ja omakohtainen juttu.

_________________
http://juhasamy.net | Vapaata tahtoa ei ole, mutta silti on toivoa!