KESKUSTELU

Musiikin kuunteluunhaan vaikuttaa se missä tarkoituksessa sitä kuunnellaan. Eli kuunnellaanko sitä oikeasti ja saadaan siitä musiikista itsestään jotain tunnetiloja, vai ollaanko jo valmiiksi jossain fiiliksissä ja musiikkia käytetään vain pönkittämään jo valmiiksi olemassa olevaa tunnetta.

Sen lisäksi että on kertakäyttömusiikkia ja ´parempaa´ musiikkia, on olemassa vielä musiikkia jota kuunnellaan ei niinkään itselleen, vaan että muut kuulisivat mitä kuunnellaan. Eli erityisesti tietyssä iässä saatetaan kuunnella jotain vain jotta sillä voidaan antaa jonkinasteinen statement ympäristölle. Tämmöisen musiikin ei tarvitse kuuntelijalleen edes kuulostaa hyvältä, riittää että asenne on kohdallaan.

Mutta toisaalta väline on sanoma, Marshall McLuhanin mukaan.

Väline sallii vain sanomat, mitä sinä saat kuunnella tai katsella.
Ahaa: Omena putosi päähäni, ja tajusin bisneksen idean?

Nykyään ei todella tarvitse valmistella omaa teknistä tai taiteellista osaamistaan kuten aiemmin.
En kyllä luule, että tällä korvataan musiikin tasoa, jos sitä jotenkin voidaan mitata.
Hyvä, että kaikilla on nopesti mahdolisuus toteuttaa itseään.
Jokainen kuitenkin eläköön omassa musiikimailmassaan.

'Älykkäästä' musiikista on lyhyt harppaus jazziin. Onko improvisoitu musiikki älykästä ja orjallisesti nuottien mukaan soitettu älytöntä?
Kumpaan ryhmään tämä kuuluu? :
http://www.youtube.com/watch?v=xeC_4yR4P04

Viimeisimmässä Tieteessä tapahtuu-lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli vähintään asiaa sivuavasta teemasta!

Omia empiirisiä havaintoja:

Musiikin luominen kysyy mielikuvitusta, jota hyvinkin älykkäällä ihmisellä ei välttämättä ole, tuota alitajunnan monitahoista arpakuutiota..
Tunnen matemaattis-loogisesti ajatellen melko "tyhmiä" ihmisiä, joilla tuo intuitiivinen luovuuspuoli taas on hyvinkin korkeatasoinen.
Ja tunnepuoli on musiikissa ja luovuudessa muutenkin hyvin tärkeä.

Teknisen puolen suorituskyky, koordinaatio, ei lainkaan myöskään ole mitään lukutoukka/matemaatikko-osaston heiniä pakosti.

Ja sitten on se pakkomielteen omainen TAHTO oppia...se taas voi olla silkkaa tyhmyyden ja hulluuden perua..

Samantapaisesta asiasta on keskustelu:

Onko musiikki vain matematiikkaa?

http://chat.yle.fi/yleradio1/viewtopic.php?f=3&t=3427

Laitetaan tännekin aloittajan provo-aloitus:

Jos Bachin fuugat nähdään puhtaana matematiikkana, ne kuuluvat pelkkään ilmiöön, joka ei koske olemusta sinänsä, jolloin niiltä näin ollen puuttuisi empiirinen sisällyskin. Näin ollen myös matemaattisesti lahjattomilta puuttuisi kyky ymmärtää niitä tässä suhteessa jos ne itsessään eivät olisi tahdon ilmausta ja heijastusta kun ne eivät substanssiltaan ja sisäiseltä olemukseltaan omaisi edellytyksiä vaikuttaa vastaanottajan tahtoon, tunteisiin, intohimoihin ja affekteihin samalla välittömyydellä kuin vähemmän professionalistinen ja amatöörimäisempi taide, intuitiivisen tiedon suuremmassa tottumuksessa ja terävyydessä, niin että se kykenee niitä nopeasti kohottamaan ja muuttamaan toiseen vireeseen. Tällaista substanssia aprioriset tieteet eivät tietenkään voi omata älymme pelkkinä muotoina ilman sisältöä....

....kaikkein ankarimman musiikillisen lainsäädännön kahlehtiessa musiikillista mielikuvitustaan 12-sävelteoriassa, joskin sitä kuuluu myös monimutkaiseksi matemaattiseksi järjestelmäksi kutsuttavan, joka joillekin on vain yliyksinkertainen....

Ah musiikki....olen jonkin verran kuunnellut Wagneria ja olen päätynyt jonkinlaiseen psykoosiin. Jotenkin musa menee kropasta läpi ja tuntuu että itse eläisi Wagnerin eeppisessä maailmassa (en ole nazi) Musiikki on parhaimmillaan terapiaa ja voi parhaimmillaan olla elämän pelastus. Klassinen musa vaati paljon mielikuvitusta ja suunittelua...toisin kun leidi kakka ja muut jotka tekevät diibadaabaa.

Jos ajatellaan musiikki yhtenä matematiikan "käytännönkokemuksellisena" muotona, niin kannattaa myöskin tutustua 'visuaaliseen matematiikkaan':

- Glowing dots rendered with Processing (Additive Blending concept by R. Hodgin)
- Shapes rendered with Artmatic
- Fractals rendered with Ultra Fractal

http://www.youtube.com/watch?v=vb4OrqPBQyA

Hieno Trentemøllerin biisi soi taustalla.

Juu, kaikkihan on viimeisessä tulkinnan muodossa matematiikkaa, kuten kaiken kauneuden pohjakin, niinhän se luonnossakin ilmenee, kultaiset leikkaukset, piit ja fiitkin näkee kuka vain siellä.

Ihmisen kauneudentajukin sinne pohjaa, mutta myös ihmisen subjektiiviset pienet virheet, yhteinen kehityspohja ja sattuman oikuista syntyneet elämän kolhut ovat ne jotka luovat sellaisen syvyyden taiteen kokemuksille ihmisen näkökulmasta, jota voisi olla vaikkapa jonkinlaisen puhtaan universaalin sääntöpohjan näkökulmasta vaikeahko ymmärtää. Ilman kokemusta tai tunnetta, joka tekee elämänkin merkitykselliseksi.

Sarjassamme itsestäänselvyyksiä.

Pop-musiikki, tai vanhempien kielessä kevyt musiikki, on suosittua, populaaria, juuri siksi, että se saa aikaan niitä "tajuamisen" ja "oivalluksen" tunteita suurimmassa osassa ihmisiä, mitä klassinen musiikki tarjoaa koulutetuille muusikoille, alan ammattilaisille ja harrastajille.

Pop-musiikissa on myös tietysti yleensä mukana vielä sanoituksiakin, ja jos ne ovat vielä äidinkielellä, niin viesti menee helpoiten perille. Joskus sitä voi oikein kokea, kuinka joku biisi heijastaa just niitä omeja tunteit, ja se on vaan niiiin hyvä. Sitten, jos joku erehtyy tekemään musiikkimaustaan julkisen, niin on oikein helppo leimata toinen:"Sehän on sellanen kunnon juntti, joka kuuntelee jotain kotimaista folk-musiikkia."

Omalle musiikkimaulleen on myös mahdollista hakea jotain objektiivista oikeutusta: Mozart saa aivot raksuttamaan paremmin, ja ne ovat tyhmiä, jotka eivät tajua tätä. Ihannoimani ihminen kuuntelee tällaista musiikkia, joten minä pääsen hänen suosioonsa/tai minusta tulee samanlainen, jos teen samoin. Oma lukunsa on sitten vielä itsensä ilmaiseminen oman musiikkimakunsa keinoin, esimerkiksi nauhoittamalla mix tape ja antamalla se tyttö- tai poikaystävälle.

Sitten ovat vielä nämä fundamentalistimuusikot, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki muut "tavat" musiikissa ovat raiskaus, paitsi juuri se heidän omansa. "On aivan käsittämätöntä, kun Lady Gaga on ykkösenä, vaikka se on selkeästi ihan hirveää paskaa. Kuinka joku voi kuunnella oikeasti sellaista? Nämä kuuntelijat ovat varmasti jonkun massiivisen musiikinmarkkinointikoneiston uhreja, joilla ei vain ole tietoa paremmasta. Heidän tulisi lopettaa se bilettäminen ja radion kuuntelu, ja keskittää resurssejaan vaikkapa jatsiin tai klassiseen musiikkiin. Heistä tulisi parempia ihmisiä."

No jaa, poptaiteilijana LG on kyllä omaa luokkaansa, vetänyt tarkoituksellisesti vielä överiksi kaikki sen "määreet".

BTW: Bad Romance on vielä ehkä komeimpia musavideoita mitä olen koskaan nähnyt, ehkä biisikin nojaa siihen vähän liikaa. Sinänsä piiloviittauksilla leikkiminen ei ole uutta, mutta erikoinen video silti on.


The main idea behind the video is that of Gaga being kidnapped by a group of supermodels who drug her, and sell her off to the Russian Mafia. It takes place in a fluorescent white bathhouse. The video begins with Gaga sitting in a white throne, wearing a golden dress and glasses made from razor blades. She is surrounded by several people and her signature harlequin Great Dane. She has her finger on the mute button of an iPod speaker (from which a synthesized excerpt of the fugue in B minor from Book 1 of the Well-Tempered Clavier by Johann Sebastian Bach emanates as an intro to the music video), and when she releases it, "Bad Romance" begins to play

Ei ole.

Musiikki ja matematiikka (tai taide ja matematiikka) leikkaavat siksi, että säännönmukaisuus on keskeinen asia kaikessa estetiikassa, ja matematiikkaa voisi kutsua säännönmukaisuuksien tieteeksi.

Musiikin säännönmukaisuus ei kuitenkaan kaikilta osin kestä lähempää teoreettista tarkastelua. Mikään tapa jakaa oktaavia ei tuota matemaattisesti täydellistä järjestelmää. Asteikkoa ei voi asetella niin, että muut intervallit esiintyisivät siinä kaikkialla puhtaina (siis luonnollisina). Tästä ongelmasta johtuen erilaisia viritysjärjestelmiä on vaikka minkälaisia. Jokainen niistä on kuitenkin karkea kompromissi.

Kaikki kuulemamme musiikki on siis tiukan matemaattisessa mielessä toivottomasti ja korjaamattomasti epävireistä. Tuo epävireisyys ei johdu äänen tuottamisen epätarkkuudesta, vaan se on perustavaa laatua oleva teoreettinen ongelma.

Olen tehnyt musiikkia vuodesta 1993.
Musiikin tekeminen ei ole matematiikkaa. Musiikin teoreettinen puoli ja tekninen puoli omaavat tiettyä matemaattis-pohjaista titämystä kuten rytmi ja nuotin pituudet jne. mutta ei matemaatikko ole muusikko eikä päinvastoinkaan.