KESKUSTELU

http://en.wikipedia.org/wiki/Compulsive_hoarding

Mikäs tämä olisikaan suomeksi? Hamstraaminen, keräily mania?

Mitä tällaiselle omaavalle henkilölle voi tehdä? Kukaanhan ei myönnä olevansa hamstraaja vaikka joilla on ilmeisesti ylimääräisiä asuntoja tavaroitansa varten. Miten tämä muodostuu onko synnynnäistä vai jokin menettämisen pelon ilmentymä?

Haalimisvimma, hamstraushimo. Taitaa olla jlk. obsessttivikompulsiivisen häiriön ilmenemismuoto. Liittyy tosin usein alkavaan dementiaankin.

Eikös enempää kokemuksia? Musta tämä on hyvin yleistä, kun melkein kaikilla on tapana kerätä kämppänsä täyteetn turhaa roskaa.. Ennenhän se varmaan oli toimivampaa, kun tavarat olivat laadukkaampia eivätkä menneet heti pois muodista.

Jotenkin tässä vaikuttaisi olevan samaa tyyli kuin syömishäiriöissä. Eli pyritään kontrolloimaan omaa pelkoa jonkin materian kontrolloinnilla. Syömishäiriöinen kontrolloi ruokaa ja hamstraaja tavaroitaan.

Eikös tv:Stä tullut jossain vaiheessa ohjelma missä terapeutit auttoivat ihmisiä pääsemään roskistaan eroon. Saakos sellaista palvelua suomesta siis sitä terapeuttia?

Löytyi uudehko sivu Duodecimin Terveyskirjastosta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk01100

Omalla kohdallani ongelma on toivottavasti lievää, mutta tämä on kovasti totta:
"Läheisen ja auttajan on tärkeä ymmärtää, että pakonomaisen keräilyn taustalla on tunne siitä, että keräilijä uskoo joskus tulevaisuudessa tarvitsevansa keräämiään tavaroita. Usein kerätyt esineet ovat yksin elävän henkilön tunneside tärkeään ihmiseen tai eläimeen ja muistoja aikaisemman elämän tärkeiksi koetuista hetkistä"

Kun pääsisi eroon edes siitä roinamäärästä, johon ei ole mitään tunnepohjaista sitoutumista, ja joka on vain tiellä joka paikassa ... ei ei jaksa hepo veellä!

Minun on hyvin vaikea luopua ikinä juuri mistään omaisuudestani. Joskus harvoin saan kyllä kohtauksia jolloin hankkiudun eroon läjästä kirjoja tai vaatteita. Mutta kyllä sitä edeltää pitkällinen pohdiskelu että voinko nyt tästä luopua vai en. Mitään en niin vihaa kuin sitä että jokin esine menee rikki (yleensä rikkoja on ollut joku muu kuin minä, koska minulla ei ole tapana paiskoa omaisuuttani miten sattuu ja esim. jokainen kännykkäni on yleensä ollut naarmuton vaikka olisi käytössä vuosia), tai sitä että menetän jotain. Jos joku ihminen aiheuttaa minulle jonkinlaista omaisuuden tuhoa tai menekkiä, kaikki se mitä siinä ihmisessä inhoan saattaa kanavoitua raivoksi joka koskee sitä yhtä omaisuuteen liittyvää asiaa, vaikka oikeastihan tietenkin syitä kiukkuun on muitakin kuin joku riivatun esine, taikka rahanmenetys.

Niin paljon en hamstraa että olisi vaikea liikkua asunnossa. Minua kehutaan yleensä siistiksikin, joten tästä voitte päätellä että kirjat ovat hyllyissä, vaatteet kaapeissa jne. Mutta on niitä silti liikaa, muutossa sen aina huomaa.

Pölynkerääjistä en pidä, joten koriste-esineitä ei ole mitenkään jumalattomasti tai sitten ne ovat sitä sortimenttia että eivät rikkoudu pudotessaan (taloudessahan on kissoja). Jonkin verran on leluja, joista on saanut kuulla kuittailua. Mutta mieluummin jotain kauniskasvoisia nukkeja kerää kuin typeriä tulitikkuaskeja joista ei ole edes esteettistä nautintoa. Siis itselleni, mutta kai jollekulle toiselle on.

Kun kaksi eri asioita keräävää ihmistä kohtaa, toinen voi pitää toisen keräilykohteita tylsinä tai jopa yhdentekevänä roskana ja roinana, ja päinvastoin. Varsinainen shaisse kai itsekullakin löytyy aina varastokopista, ja tältä osin kun vielä asuin eksän kanssa puolin ja toisin sitten tuli haukuttua toisen kamoja että ihme sälää tuokin on jemmannut.

En tiedä kuinka paljon hävityskammoisuuteeni vaikuttaa se että olen kuitenkin sellaisen ihmisen jälkeläinen joka itse on heittänyt kaiken mahdollisen pois, sellaistakin kamaa jonka minä olisin halunnut säästää. Kun saa pikkulapsesta lähtien pelätä että rakkainkin nalle saattaa päätyä koska tahansa vaikka poltettavaksi, niin ei tasan taatusti aikuisena suostu luopumaan yhtään mistään, kun ei ole enää jonkun hävitysvimmaisen armoilla.

Mitähän esineet edustavat niitä vimmaisesti keräävälle? Varmaankin turvaa ja rakkautta. Sisältöä elämään. Ankeina aikoina minullakin on ollut tarvetta saada aina jokin uusi kiva vipstaakkeli. Ainoa asia mitä voi käyttää korvikkeen korvikkeena eli ei tarvitse kokoajan ostella jotain on luonto. Sen vuoksi kesällä, kun luonnosta voi nauttia, ostovimma ei pääse pahaksi.