KESKUSTELU

Inspiraatio on elämän voimalähde. Jos olet löytänyt sellaisen joskus elämäsi aikana niin tiedät että se on helvetin ihmeellinen tunne. Innoittajana saattaa olla intohimo jotain tiettyä kohtaan.
Into ja inspiraatio tulee ja valloittaa ja koskettaa, se vie sinut mennessään ja kantaa ettenpäin elämän polkuja pitkin, - sitä ei passaa kadottaa.

Mutta jos olet sen jostain syystä kadottanut ja kaipaat sitä elämääsi taas, täytyy sinun ensin saavuttaa edes sen verran hyvä tasapaino ettet koita aloittamaan nollan toiselta puolelta.

Inspiraatio itse elämäntavan suhteen on asia joka täytyy saada kohdalleen. Kun ruokit tarpeeksi pitkän aikaa omaa elämän-styleä saavutuksia kohti, alkaa jossain vaiheessa tuloksia tulemaan.
Sinun täytyy vain tietää mitä elämältäsi haluat.

Jeesus antaa elämän tarkotuksen , ikuisen elämän.

Puhdas omatunto on suuri inspiroija

Eniten minua ovat inspiroineet ne asiat, joiden parissa viihdyin jo lapsena ollessani.

Kiitos miellyttävästä avauksesta.

Samaa mieltä, helvetin ihmeellinen tunne se on. Ja ollut myös lapsesta asti, siis Elämä-Ilmiö Innoittajana, jonka ääressä on viihtynyt. Ei todellakaan passaa kadottaa vaikka mikä olisi.

Joku viisas on sanonut "Optimismin vahvistaminen ja viljely on aina tervettä, olkoot olosuhteet mitkä tahansa." Pakko allekirjoittaa tuo.

Kun on jumissa, "nollan toisella puolen", ei voi jäädä tuleen makaamaan. Sitä varten on jo hyvinmenokautena esim. tehtävä jokin siitä "stylestä" muistuttaja, ja asetettava se näkyvälle paikalle. Kuin ikoniksi.

Joskus tietää vain sen mitä ei halua, ja sen tiedostaminen taasen saattaa johdattaa takaisin valitsemalleen tielle.

Viisaita kirjoitat.

Olen juuri päässyt rämpimään, ryömimään ja mönkimään tuohon pisteeseen 0.

Nyt lähen ylöspäin, vaikka vähän huimaakin...

Se oli lätkä.Jalat sitten murtuivat onnettomuudessa ja sen jälkeen pelailin hiukan vähemmän

Niin taas. Iisalmesta saa parempaa.

Tasapaino on ihan yliarvostettua.

Jumalat ovat täysipainoisia.

Joo mutta 7500€/pari.

Juuri ajattelinkin hänen näyttävän aivan liskolta suurine pullottavine silmineen.

Ne ajat, jolloin musiikkia syntyy kuin vettä vain, ilman stressiä näyttää tai yrittää jotain ylimääräistä.

Inspiraation kautta ihminen kykenee keskittymään luontevasti siihen asiaan, joka on inspiraation kohteena. Se motivoi sisältä käsin. Inspiraation saaminen on haastavampaa hektisessä ympäristössä - nyky-yhteiskunta toimiikin melkein kaikkien ihmisten luovuuden sammuttajana imien kaiken energian ihmisistä itsensä pyörittämiseen. On kuitenkin olemassa joukko onnekkaita, jotka saavat tilaisuuden aina toisinaan elämässään toimia inspiraation alaisena. Sitten on hyvin pieni joukko niitä, jotka viettävät aikansa sellaisten parissa melko suuren osan elämästään. Heidän uskoisin olevan enimmäkseen onnellisia. Inspiraatiolla on nimittäin suuri terapeuttinen voima sen kokijalle. Joskus jopa niin suuri, että kokija onnistuu välittämään sen toisillekin. Tämä on kuitenkin melko harvinaista.

Musiikkiteollisuus ei taas ole kiinnostunut lainkaan siitä, inspiroiko sen tarjoama musiikki oikeasti ketään. Se on kiinnostunut jokseenkin ainoastaan siitä, tuottaako kyseinen musiikki rahaa.

Tekisinkin taiteellisen kahtiajaon kahden eri musiikkityylin välillä. Rahan tuottamiseen tehty musiikki on jokseenkin aina tehty vailla inspiraatiota tehdä taidetta, eli "sitä itseään", vaan sen motiivi on siis ollut taiteen, eli "sen itsensä" sijaan raha. Tällöin se ei voi olla taidetta, paitsi siinä onnekkaassa tapauksessa, että se myös inspiroi useita kuulijoita, jolloin se alkaa myös tuottamaan rahaa. Myös "sen itsensä" takia tehty musiikki voi olla laadultaan sellaista, ettei se inspiroi kuin sen tekijää. Se on jo silloin kuitenkin taiteellisempaa kuin sellainen rahan tekemistä varten tehty musiikki, joka ei inspiroi edes tekijäänsä. Tänäpänä moni tekee musiikkia tietämättä edes sanan inspiraatio tarkoitusta. He vaan tekevät sitä ammatikseen. Ja tienaavat siitä hyvän tilin. Sitähän varten he sitä alkoivat tehdäkin.

Tämä on valitettavaa, sillä se ei tue yleisen (kollektiivisen) inspiraation tason kasvua, vaan itse asiassa jättää sen toisarvoiseksi, ja korvaa sen rahavirroilla. Onneksi kaikki kaupallinen musiikki ei ole sellaista - ainakaan vielä. Valitettavaa se on siksi, koska inspiroivalla musiikilla sekä kaikella muulla taiteella (kuvataiteessa taiteellinen kahtiajako tapahtuu mielestäni keräilytaiteen eli sijoitustaiteen ja "sen itsensä" takia tehdyn taiteen välillä).

Ja onneksi kaupallista musiikkia ei ole pakko kuunnella - ainakaan vielä. Ei sekään päivä taida olla kaukana, kun ihmiset alkavat sitä sen takia kuunnella, että joutuvat maksamaan siitä kuitenkin veroja. Telkkarin suhteenhan tähän ollaan jo menossa. Ja kaikki media musiikki mukaanlukien niputetaan saman mediaveron alle. Ja ihmiset tukevat tätä rahaa suosivaa kulttuuripiirrettä tahtomattaan.