KESKUSTELU

Asuin tuossa vajaan vuoden Thaimaassa, sisältäen tietenkin sen että parin kuukauden välein joutuu käymään muualla että saa uuden viisumin. Tokihan villejä reissuja olivat ne viisuminhakureissut koska ne tuntui "lomalta."

Mietin tossa vaan että miksikähän ihmeessä voimakkaimmat ja miellyttävimmät muistot tuolta ajalta liittyy junamatkailuun? Kuitenkaan tuona aikana en kuin ehkä kuusi kertaa harrastanut junailua mutta hyvin elävänä on ne reissut vielä mielessä. Voisiko esmes se dieselin haju jotenkin olla joku voimakas muistikuvien säilyttäjä? En muuten koe mitenkään kiehtovana junia silleen että siinä ois joku sellainen fetissijuttu. Mulla lienee joku muistihäiriö tai joku masennusjuttu silleen että en juurikaan muista mitään kivoja asioita mutta noi junamatkat on jääneet miellyttävinä mieleen. Höh.

Totta mooses se voi just olla se haju(muistikuva). Kyllä, ihme muisti.

Olen lukenut toki siitä että hajun kokeminen (uudelleen siis) aiheuttaa flashback-tyyppisen muistireaktion joka liittyy siihen alkuperäiseen muistikuvaan johon tuo haju liittyy, ja tämähän on ihan loogista ja ymmärrettävää. Mutta miksi muistaisin tuollaisia _ilman_ että tulee tässä ja nyt mitään dieselin katkua nenään?

Eli voiko joku haju (tai sen kemiallinen komponentti) sinänsä jo alunperinkin vahvistaa muistikuvaa jotenkin? Ei ole mahdettu tuollaista tutkia missään koskaan?

Ihmisethän haistaa paljon enempi ko tajuaakaan. Kyllä tuotaki asiaa on miun muistaakseni tutkittu ja hajuaistihan on esim. parinvalinnassa yks niitä ratkasevimpia tekijöitä, ainaki ihan ensisekuntien aikana.

_________________
Per se.

Ovatko muistosi junamatkoista hyviä vai huonoja? Ihmisillä havaitaan taipumusta muistaa huonot kokemukset paremmin kuin hyvät. Ikävät tai stressaavat tilanteet jäävät paremmin mieleen, koska ilmeisesti niiden mahdolliset syyt ja mahdolliset seuraukset työllistävät aivoja enemmän. On ihan mielenkiintoista, onko ilmiön syy evolutiivinen (selviytymiseen liittyvä) vai onko meistä vain tullut negatiivisempia kuin joskus aikoinaan ehkä olimme. Tai molempia.

_________________
Mulgeron

Luulin jo kertoneeni että ne muistot oli hyviä. Ja ahtaat käytävät ja vieras kieli ja epätieto siitä että mihin aikaan pitää astua junasta, olenko jo nukkunu pommiin? Siitä huolimatta sairaan hienoja muistoja.

Erittäin vaikea kuvailla miltä tuntuu astua neljäöltä aamulla junasta ulos vieraassa kaupungissa ja vieraassa maassa. Vaikka tein sen useamman kerran niin koska ne paikalliset ei mua muistaneet niin suhtautuivatr samalla tavalla.

Ja on aivan sairaan hieno fiilis kun aamuviideltä saapuu uuteen kaupunkiin, maassa jossa ei ole koskaan ollut (joo olin tässä maassa jo ollut mutta tämä TUNNE oli ihan sama.)

Tuossa juuri kuvasit sen, miksi ne matkat ovat painuneet niin mieleesi: ne ovat vain kerta kaikkiaan olleet niin vaikuttavia ja mieleenpainuvia, että aivosi on editoinut niistä jonkinlaisen road tai tässä tapauksessa trail movien, joka lähtee päässäsi pyörimään tietyistä ärsykkeistä kuten tuoksuista. Hieno homma!

Ei; ne on objektiivisesti tarkasteltuna ollu aika vtun tylsiä reissuja. Enoo esmes saanu pildee sillä matkalla, tai voittanu lotossa. Eli itse matkassa ei ole ollu mitään erikoista, joten sen erikoisen on täytyny olla mun päässä.

Tuossa edellähän sinä kuvasit tapahtumia ihan eri sävyyn, luepa ite. Olet ollut tavallaan haltioitunut, vaikka et ollut päässytkään pilpauttamaan.

Että vois olla haltioitunut ilman että raiskaa päivittäin nuoria poikia? (Tämä näpäytyksenä niille jotka tolleen ajattelee...)

Juu siis noin kauan kun tuolla asuu niin ei tosiaankaan ole mikään turisti enää, ja jää mieleen ihan eri asiat kuin kahden viikon turistireissulla. Tosiaan vaikkapa noi junamatkat. Kalliita ne ruuat junassa (nelisen euroa) mutta jänskää syödä makuuvaunussa liikkuvassa junassa. Herätä varttii vailla neljä aamuyöllä kännyn herätykseen koska junan pitäisi olla vartin päästä perillä, mutta meneekin vielä puolitoista tuntia ennenkuin oikeasti ollaan perillä. (Polttaa salaa röökiä veskissä) Ja vielä kun oikeasti ollaan perillä kun ne junan konduktöörit vai mitä mahtaakaan olla, vähän silleen arasti uskaltaa ulkomaalaiselle ilmoittaa että nyt ÄKKIÄ ÄKKIÄ ulos koska nyt ollaan täällä kuten sanoin (tosin pari tuntia sitten...)

Sekin aika jänskää kun on salaa veskissä röökillä ja kattelee ikkunasta ulos, eihän siellä aamuyöllä ole mitään eikä ketää missään, mutta sitten yhtäkkiä onkin joku pieni valaistu kylä radan varressa. Hyvällä tuurilla vielä joku juuri heräämässä ja hääräilee siellä jotain, tosin siitähän ei kerkee nähdä kuin sen sekunnin välähdyksen.

Elämä ois niin vtun paljon helpompaa kun osaisi noita tollasia hetkiä muistaa silloin tiistaiaamuna töissä seitsemältä kun vaan vtuttaa ja sataa räntää ja tuntuu että elämässä ei ole mitään mieltä.