KESKUSTELU

Tunnen itse pari mielenterveysongelmista kärsinyttä, jotka "löysivät uskosta avun". Parempi niin kuin ahdistuneina. Ei niissä kyse ole mistään plasebovaikutuksesta eikä tosin ylipäätään mistään hoidosta.

Mutta kai yhtä suuri osa menee uskossaan yli, hihhuloituu, eikä se oloa paljoa paranna. Suurin vaikutus uskomisella on varmasti mielenterveyden säilymiseen. Usko rauhoittaa vaikka sitä on toisten vaikea hyväksyä (mitä sinänsä ihmettelen).

Jeesuksen tulemista en odota tapahtuvan.

Useampikin tutkimus, tai "hutkimus", on vastaan tullut vuosien saatossa. Tulokset vaihtelevat tuosta mainitsemastasi plasebosta aina siihen, että rukoilemisella on havaittu olevan jopa negatiivinen vaikutus turhan toivon ylläpitämisen myötä(ehkäpä vain sokea usko ja luotto sen sijaan, että ihminen toimisi itse aktiivisesti parantumisensa eteen, en tiedä).

Vaikkapa tämä nyt ensimmäisenä haussa löytyi:

http://www.templeton.org/pdfs/articles/060331LATimes_Benson.pdf

Jeesuksen mahdollisen luomisen ajankohtaa valottavat lähteet lienevät valitettavasti sangen harvinaisia, joten pitäisin tätä näkemystä lähinnä hypoteettisena vaihtoehtona.

Niin, en tiedä millaisista ihmisistä puhut, mutta arvelisin siinä käyneen ei_hengellisellä kielellä sanottuna näin: he ovat nähneet / kokeneet / suhteuttaneet ongelmansa uudella tavalla ja saaneet siitä avun. Likimain samaa tapahtuu psykoterapiassa (hitaammassa aikataululla usein) tai jokin muu voimakas kokemus voi aikaansaada saman.

On tietysti niitäkin, joilla uskonasioitten miettiminen on pahentanut mielenterveysongelmia tai sairastuttanut terveen ihmisen. Toisaalta sellaista asiaa ei ole, johon ihminen ei voisi otollisissa olosuhteissa seota. Tunnen esimerkiksi joitakin hihhuli-ateisteja, joiden fanaattisuutta ja kiihkoa oppinsa puolesta ei voi pitää kovin tasapainoisena.

Tietysti luen muidenkin tekstejä.
Olen vain oman 'ymmärrykseni' mukaan valinnut ne kriteerit jotka johtavat elämääni ja ajatteluani... Oikeastaan en 'ajattele' lähes koskaan mitään nykyään... Minä vain reagoin ärsykkeisiin... Tai en ota asiaa mitenkään tosissani, enkä pohdi asiaa mitenkään...
'
JK. Joskus nuorempana itselläni oli niin sanottua 'ajatuksen rientoa' ts. ajatus kulki nopeammin kuin ehdin käsitellä... Nyt sellainen on hävinyt ja yksistään reagoin ärsykkeisiin.

K.K.

Ei kaikki oo valhetta.

Eikai kenenkään osapuolen tarvinnut välttämättä valehdella yhtään mitään. Jeesushan ei välttämättä kuollut kerralla ja saattoi ihan hyvin uskoa vilpittömästi itsekin tulevansa vielä takaisin.

Jesse palasi tänne noin 20 vuotta sitten.

Vasta omakohtaisesti koettu Pyhän Hengen sanoma muuttaa persoonallisuutta... Oletan, että 'ajastaan' lähes kaikki tukeutuvat siihen ja omakohtaisesti koettu on paras tae onnistumisille...
Nykyaika on yksilöllisyyden aikaa... Laumasieluisuus alkaa olla historiaa ja pienryhmissäkin on tulevaisuus sillä tavoin, että jokaisen yksilöllisyys säilyy jopa vahvistuu omakohtaisen kokemisen kautta...

Vain silloin kun itse on mukana tällaisessa kehityksessä on mahdollista, että Jeesuksen uusi tuleminen kokonaisvaltaisesti on mahdollista - uskoen.

K.K.

Kyllä se on plaseboa, että uskoo Jumalan parantavan ja se edistää elimistön omia paranemisprosesseja.

Usko autta joitain, mutta varmaan yhtä paljon on niitä, jotka ovat menettäneet mielenterveytensä uskonyhteisöjen väärinkäytösten takia. Ei se mikään yksiselitteisen hyvä asia ihmiselle ole. Usko varman sopii ihmiselle, joka on huono tekemään elämänvalintoja. Sellainen tarvitsee pärjätäkseen selkeän moraalikoodiston ja holhoavan yhteisön, joka luo paineen noudattaa sitä. Mutta vähänkin laumamassasta poikkeavalle yksilölle uskonyhteisöt tekevät elämästä yleensä helvetin.




Tuostakin on monella myös päinvastaisia kokemuksia. Se riippuu paljon minkälaisen uskon omaksuu. Luulen, että ahdistukseen ja negatiivisuuteen taipuvaisilla on tapana valita uskonsuuntauksia, jotka korostavat ihmisen huonoutta ja Jumalan vihaa. Noin uskovat vahvistavat yhteisöissään ahdistavaa ajattelua (ja hyväksikäyttävät siinä sivussa "alempiaan"). Optimistisemmat valitsevat positiivisempia uskonsuuntauksia ja -yhteisöjä, mikä tukee heidän menestystään, mutta he eivät yleensä kärsi rauhattomuudesta tai ahdistuksesta.

Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, eiköhän uusia Jesuksia tule joka päivä aika hitonmoinen määrä. Käsittääkseni se ei ole ollenkaan harvinainen nimi espanjankielisen kulttuurin maissa.

No,
Ela ja anna muidenkin elaa alaka tuputa "uskomuksiasi" muille silla voithan pitaa sen elaman ihanuuden ihan omana tietonasi ja antaa muiden ihmetella "miksi hymyilet typerasti"

Sitä juuri yritin selittää, ettei näissä ole kyse mistään Jumala parantaa jutuista. Vaan siitä, että ihmiset ovat saaneet olla kirkossa itsenään sellaisina kuin ovat. Silloin he ovat huomanneet myös sen hyvän itsessään ja hyväksyvät myös ne huonot puolensa. Sama tapahtuu varmaan kaikissa yhteisöissä, mutta kirkon piirissä se tunnetaan usein ehdottomana.

Hihhulivaroitus!!!: Yksi ystävättäreni löysi rakkauden itseensä, kun kertoi ymmärtäneensä, että kaikki rakkaus tulee Jumalasta ja jos ottaa sen vastaan, niin voi itse rakastaa itseään ja muita. Tämä oli minusta aika älyvapaata, mutta toisaalta olen aina nähnyt arvon ihmisissä, eikä minun ole sitä tarvinnut hakea. Kaikkiaan kuitenkin parempi ystävättäreni uskossa kuin itsetuhoisena. Puhui aiemmin, kuinka hänen tekee mieli tappaa itsensä ja pienet lapsensa, jotta pääsevät kaikki pois tästä kurjuudesta. Ja ihan normaali elämää eli kuten nykyisinkin.

Suurin osa uskovaisista kuuluu ihan normaali kirkkoihin, eikä mihinkään lahkoihin. Eikä siitä ole mitään haittaa yksilölle tai yhteiskunnalle.

Kun puhut uskovaisten moraalikoodistosta ja tarkoista elämänohjeista ilman vaihtoehtoja, vaikuttaa, että olet aika vieraantunut tästä maailmasta. Ympärilläsi on varmaan kuitenkin uskovaisia vaikka et näe mitään hihhulilaumaa.

Jeesus palasi keskiajan Eurooppaan ja teki hämmästyttäviä ihmetekoja, joiden takia hänet vietiin tukka suorana inkvisition eteen. "Kaverit hei! Minähän se vain olen, teidän Herranne."

Hänet tuomittiin noituudesta ja jumalanpilkasta. Seuraavana päivänä hän paloi roviolla, eikä miestä ole sen jälkeen maan pinnalla nähty.

Taisi ottaa vähän itseensä.

"Sitä hetkeä ei tiedä kukaan", "Ihmisen Poika on tuleva taivaan pilvien keskellä", "Hän tulee pian (Ilmestyskirja)" jne... Raamatun Jeesus siis odotti pikaista maailmanloppua uskoen itse tulevansa tuomitsemaan ihmiset "taivaan pilvien keskellä". Ilmestyskirjan kertomukset käsittelevät maailmanloppua tyyliin "kansa nousee kansaa vastaan, "tämän valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, sitten tulee loppu" jne, paljon siis ehtii tapahtua ennen varsinaista "loppua", kuitenkin Ilmestyskirjan lopussa, todetaan, että "Herra Jeesus tulee pian". Odottivatko/odottiko Ilmestyskirjan kirjoittajat/kirjoittaja Jeesuksen pikaista paluuta vai kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuvaa comebackia?

"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä."


Heh, eli jos haluat uskoa kolmipersoonaiseen jumalaan, joudut uskomaan että isä-jumalpersoona pimittää tietoja poika-jumalpersoonalta ja pyhä-henki-jumalpersoonalta. Tämän pasifistisen poika-jumalpersoonan (isä-jumaluus onkin varsinainen Vanhan Testamentin sadisti) on täytynyt tapattaa itsensä, koska jumala ei voi antaa ihmiskunnalle anteeksi sitä, että yksi nainen puraisi omenaa käärmeen kehoituksesta. Jotta voitaisiin antaa anteeksi täytyy siis tehdä "kuolema" yhdelle kolmasosalle jumaluutta, jotta ne muut kaksi voivat herättää hänet henkiin kolmen päivän päästä. Ompahan uhraus... mikäs siinä "uhrautumaan", kun pikainen henkiin herääminen on jo varmaa. Hassun hauska uskonto tosiaan

Ovat tosiaan odottaneet ja kauan sitä seuraavaa tulemista. Jokainen uusi sukupolvi on ollut vakuuttunut siitä, että nyt se tulloo Tuhansia pieleen menneitä ennustuksia... seuraavan täytyy jo osua vai mitä?

Esim. vuosi 2000 ei toiminut eikä mikään 1900-luvulle laitetuista veikkauksista... nyt alkoivat jo pelätä että 2012 tulee liian aikaisin, joten muutamat hihhulit laittoivat vuosiluvun turvallisesti jo vuoteen 2060 tai jotain sinnepäin. Siinä ehtiikin sopivasti kuolla vanhuuteen ennen kuin jää kiinni siitä, ettei se piru vie vieläkään tullut.