KESKUSTELU

Keskustelua hyvästä musiikista yksittäisten tapausten avulla

Tämä ketju voi olla turha duplikaatti tähän nähden? Toisaalta idea on vähän erilainen. Modet voi yhdistää tämän ketjun jos katsovat tarpeelliseksi.

Voit postata tänne jonkin kappaleen tarkasteltavaksi. Ehtona on, että edes itse pidät tuosta kappaleesta. Kappaleeseen on oltava linkki, jotta muut voivat arvioida sitä.

Kannattaa ehkä huomata, että jos esitetty kappale on musavideo, niin sitä voi olla järkevä arvioida kokonaisuutena ilman, että musiikin osuutta yrittää repiä irti väkivalloin?

***

Black Eyed Peas - My Humps
Tässä vaihtoehtoinen ylläpidetty linkki, jos tuo vanhenee, kuten on tavallista.

Törmäsin kappaleeseen, joka oli erään toisen henkilön suosikkilistalla. Tykkäsin kappaleesta ja tykkään edelleenkin, vaikka kappale voi vanheta kohta mielessäni, kuten käy useimmille.

Kappale on siis musavideona. Siinä kaikki tuntuu pelaavan yhteen. Miten joku osaa tehdä tuollaisia luomuksia? Kappale on mielestäni hyvä sen nojalla, että kokonaisuus täsmää. Musiikki ja kuva. Huumorissakin on mielestäni onnistuttu.

Musiikki ei täsmää minuun kovin pitkään, mutta alku näytti hienolta. Kokonaisuus jää siten laihaksi. Lisäksi puuduttavaa katsella tanssijoita, kun ei saa koskea.

Heh, tiedän

Vinkki. Kun kappaletta katsoo useammin ja on sen kanssa sinut, niin suhde henkilöihin käy vähän enemmän epäeroottiseksi.

Esim tämän olen kokenut joskus lähinnä eroottiseksi, mutta nyt ajattelen siitä jo toisin. Kyseessä on sellaista "pumpulimusaa", jossa pääaines muodostuu henkilön pohjalta. Äskeisessä ei musiikki ole kovin kompleksista. Taas varsin harmoninen kokonaisuus.

Tässä on pelimusiikkia, hyvin tehty, monipuolinen ja hyvällä asenteella. Ei ole turhaa toistoa vaan musiikki tempaa mukaansa heti alusta alkaen. Tällaista musiikkia toivoisi olevan enemmänkin. Kappaleessa ei käytetä kovin monenlaisia instrumentteja, mutta juuri sen verran, että saadaan monipuolisuus esille. Vuorottelemalla raskaampaa ja kevyempää sointia saadaan aikaan tunnetta ja monipuolisuutta. Kappale ei ole kovin pitkä, mutta jos olisi, niin siihen kaipaisi lisää elementtejä. Kuitenkin tällaisenaankin tätä tulee soitettua useammankin kerran peräkkäin. Aihe eli Avaruusristiretki avittaa mielikuvitusta, mikä lisää kappaleen vetovoimaa. Soitannasta tulee mieleen myös matka, tai yksittäinen taistelu, missä aluksi päästään tunnelmaan, sitten on vauhdikkaampia osioita ja lopussa voiton tuuletus.
Space Crusade -title

^

Ihan ok kappale. Muistuu mieleen tämä "pelikappale", jota kuuntelin joskus aika usein kun pelasin pasianssia. Tuota kappaletta en oikein voinut kuunnella sinällään, mutta sivussa se oli mitä parhain. Dredexin kappaletta kuuntelee kyllä ihan sinälläänkin. Pelissä sillä on varmasti aivan omanlainen kaiku vielä.

Sen olen pannut merkille, että kun itse tutustuu omaan aikaan, niin kappaleissa voi olla mukana enemmän itse. Sitä tulee arvioitua puolueettomammin. Toinen jo voi vääristää ja olen huomannut, että en aluksi tykkää jonkun suosikista, mutta sitten löydän oman mieltymykseni. Voihan tuo toisaalta johtua ihan vain "hitaasta sytytyksestä", jossa toisella ei ole sitä merkitystä jota ajattelin?

My Humps kuulostaa lyriikoiltaan sen verran yltiöeroottiselta, lapselliselta, että sitä kuuntelee kyllä yökerhoissa täytemusiikkina. Kappale etenee turhan hitaasti, mutta loppujen lopuksi ihan keskivertomusiikkia. Ei siis minun makuuni.


http://www.youtube.com/watch?v=j5-yKhDd64s

Tämä on suosikkini. Mahtavat lyriikat ja melodiat. Tunnetta mukava vielä. Lisäksi lyriikat sopii elämäntilanteeseeni erinomaisesti.

Lisäksi Lady Gagalla on hittikappaleita todella paljon. Parhainta musiikkia tällä hetkellä.

Hekt, hekt...

Yltiöerotiikka ja lapsellisuus oli varmasti ihan tekemällä tehty.
Eikö se ollut jotain ironiaa, mutta samalla(?) jotain muuta myös?


Lis. Itse en juuri kiinnitä huomiota lyriikoihin? Vieraskielisten sanat tuntuvat menevän muutenkin ohitte. Jotkut suomalaiset lyriikat sitävastoin voivat sytyttää. Oma mielipiteeni on, että lyriikka voi kyllä kantaa, mutta musiikissa toivoisin sen kantavan elementin olevan jokin muu. Ehkä?

Tästä ei enää biisi, eikä tulkinta parane

http://www.youtube.com/watch?v=1RR8zDTc0DE&feature=related

Vuodelta 2009..

Vastaan seuraavaan editoimalla, kestää ketjut lyhyempinä. Biisi on esittävän herran san/sov/säv.

Pidän koska:
Kuuntelin 15 vuotiaana, pala kurkussa, biisiä jolloin se lohdutti.. tarina siitä kuinka yritämme täyttää, muiden meille sälyttämät, odotukset elämässä..lopulta kysellen oliko unelmatkin valheita.. fiilis ja sanat,kaikki paketissa. Käsittääkseni teki siskonsa kohtalosta tämän kehystarinan..

Jos kysyn, että miksi, niin et ehkä osaa vastata? Ehkä tuo kysymys on turha elämyksen kohdalla, mutta juuri se kiinnostaa tässä ketjussa. Miksi elämyksiä ei voisi muka lähestyä sanallisesti? Minusta voi hyvin ainakin yrittää.

Toivottavasti et tykkä pahaa jos arvostelen tuota kappaletta. Oli se ihan tunnelmallinen jne, mutta takana oli vähän suuri tekijä ja maineikas esittäjä. Voi mennä vähän sen piikkiin aika suuri osa tykkäämisestä? Tarkoitan samaistumista tms. Mutta ei se elämyksestä vähempiarvoista tietty tee. Päinvastoin. Itselläni vain ei ole oikein mitään suuria nimiä taustalla.

Oliko toi laulajattaren (alizee?) asu sitten kornimpi kuin koreografia, mutta jostain syystä kokonaisuus oli mielestäni todella ristiriitainen sikäli kun tyttö oli söpö ja kappaleella ihan "trendikäs" melodia. Olisin mielelläni nauttinut saman kappaleen ilman "Lady Domina"-teemaa ja mautonta luikertelua siinä. Kritiikin olisi voinut korvata esim. ajattomalla tyylillä niin asussa kuin koreografiassa ja lisäämällä hillitysti pieniä korostuksia fiksuilla yksityiskohdilla, jolloin biisi ja ennen kaikkea itse laulaja olisi päässyt oikeuksiinsa.

Kun tuota omaa saldoani tarkkailen, ovat kärkisijoja rohmunneet pääasiassa chill-out-musiikki ja tranceraidat. Mukavana uutuutena olen havainnut kuuntelevani mielenkiinnolla myös musiikkia, jota pääsääntöisesti nautitaan viskitilkan ja puoliksi poltetun sikarin kylkiäisenä, vaikka kahta jälkimmäistä en niin harrastakaan. Kantavana teemana kaikissa suosikeissani lienee kuitenkin persoonallisuus (tai sen puute). Siitä huolimatta, että kiistän jyrkästi kuuntelevani salaa usein myös melodramaattista musiikkia, lyön tähän väliin Sand Systemin Lover's Nocturnen, jotta tunteisiin vetoavilta ylilyönneiltä vältyttäisiin. Olkoon se terävin argumenttini tässä vaiheessa, missä perusteet puhuvat itse puolestaan.

Mitä taas tulee aloittamaasi teinipornolinjaan, nousee minun kirjassani Yes Boss ja Straight to...number one kärkeen jo ihan pelkästään "ikärajan" puolesta.

Minua nuo kappaleet eivät kiinnosta. Porno pornona ja musiikki musiikkina. Korostan vielä, että olen varsin siveellinen, enkä koskaan kuluttanut nettipor..., öh, kun siis nettierotiikkaa Mutta oikeasti katselen kyllä Alizeeta aivan muista syistä. Sekin my-humps-juttu oli enemmän teatteria, joka oli musiikilla vahvasti maustettu. Siinä yhdistyi kaksi suosikkiani.


Loistava kuva tuossa sinun Lover's Nocturnessa. Ihan ok, mutta olisit voinut laittaa muutaman ylilyönninkin! Oman musiikin paljastaminen voi joskus olla vähän intiimiä. Olen huomannut. Avoimesti kertomalla voi pilata oman hienoviritteisen suhteen kappaleeseen kun alkaa liikaa tarkastella sitä kuin ne muut, jotka näkevät kappaleen jotenkin hassusti.

((
Tämän hetken (tai vähän menneitä) suosikkejani ovat mm:
Raatteentie - Korsuorkesteri & Vandraren - Nordman

Nuo kaksi taitavat liittyä läheisemmin itseeni. Tuskin on hyvää musiikkia kovinkaan monille? Eka on tragedia ja mitä muuta? Tokasta en tiedä muuta kuin sen, että tykkään siitä kuulemani perusteella. En osaa luonnehtia kappaletta mitenkään enkä oikein ymmärrä sanojakaan.
))

Laitamma yleisön pyynnöstä tunteellisuudeltaan ja etnisyydeltään hieman rohkempia raitoja, tyyliin Astyplazin Zairaa, Arno Eliaksen El Corazónia ja Mathieun ja Florzinhon Maha Ambaa.



Tuttuja kappaleita vaikka en tosiaan itse olekaan kohderyhmää.

Tämä ei taltiointina kuulu suosikkeihini, mutta kylläkin esimerkkinä.. Maailman kolmen suurimman(madonna, michael) artistin joukossa vuonna 1988:

http://www.youtube.com/watch?v=Rdbw9vun2MU&feature=related

Kuinka monelta muulta voisi edes odottaa jotain vastaavaa, tuskin edes kansallisillista tähdiltämme, kun korkeintaan kännissä karaokea, ja silloinkin muiden biisejä..

Niin. Mutta kun soittaa musiikkia itselle, niin kai sitä uskaltaa poiketa siitä, minkä kuvan haluaa muille itsestään antaa? Vai onko ihmiset niin rohkeita edes itsekseen? Pystytkö kuuntelemaan yksinäsi miten suuren osan seuraavista kappaleista: Nro1, Nro2, Nro3, Nro4, Nro5, Nro6, Nro7, Nro8, Nro9, Nro10, Nro11? Itse pidän kaikista noista. Yritin saada vähän eri segmentteihin kuuluvaa musiikkia, mutta tuo kirjo ei ole varmasti kovin kattava monenkaan mielestä.

Itseäni häiritsee se, että musa aika usein kohdennetaan vain tietyille kuulijasegmenteille. Toki musiikilla halutaan erottautua, mutta jos siihen ei ole sen suurempaa tarvetta, niin seuraus ja tulos on enemmänkin se, että elävyys katoaa. Musiikki kulkee tietyissä hyväksyttävyyden raameissa ja sehän lakkaa olemasta vapaata elämystaidetta? Voihan erottautumiseen liittyä toisaalta mahdollisuuksia musikaalisessa mielessä?

Monet haluavat rikkoa tuon ahdistavan musiikkikategoriapakon ja sanovat kuuntelevansa ja tykkäävänsä "kaikenlaisesta musiikista". Vähän liian ympäripyöreää? Ei kai kaikesta voi millään tykätä?

Myönnän, etten kuunteluttaisi noita kaikkia kappaleita jos kavereitani tulisi kylään

http://www.youtube.com/watch?v=R7twIF8PWic
Saa minut itkemään.